Hiljaisuudessa on vierähtänyt nopeasti useampikin viikko, vaikka todellisuudessa ei ihan niin hiljaista ole ollutkaan. Tuntuu silti siltä, ettei mistään asiasta tee mieli kirjottaa taikka raportoida noin muutenkaan kenellekkään, riittää että asianomaisten tiedossa on ollut kaikki tapahtumat.
Yhä määrittelemättömästi jatkuva yksineloni on toki tuntunut kurjalta, mutta myöskin uskomattoman vapauttavalta. Tuon vapautuneen fiiliksen myötä tosin tilanne on mennyt siihen suuntaan, että olen jälleen kerran saanut todeta pitäväni miehistä, jotka eivät taatusti pidä minusta. Pelkään myös muuttuneeni todelliseksi roskaromaanin ällöromantiikan ruumiilliseksi ilmentymäksi, vähintäänkin aivotoimintani tasolla. Syytän tilanteesta tietenkin sitä, että fyysisen kosketus, läheisyys ja seksi ovat olleet täysin poissa minun elämästäni harvinaisen kauan, eikä tällä menolla loppua ole näkyvissä. Vähemmästäkin alkaa pää pehmetä..
Toki ympärillä on muuten ihmisiä, niin tuttuja kuin läheisiä, hyviä ystäviäkin, jotka jaksavat piristää ja suunnitella ties mitä yllättäviä käänteitä. Siitä huolimatta se fyysisyys miehen muodossa olisi enemmän kuin kaivattua. Kaikkeen sitä pitääkin tottua..
No, erään käänteen aikana satuin kuitenkin iskemään silmäni erääseen Suomessa toisinaan viihtyvään kiharapäähän. Lähes kahden päivän rohkeudenkeräilyn jälkeen uskaltauduin myös puhumaan kyseiselle herralle, ja juttua riittikin. Vaan kuinka ollakkaan, aamuyön epäonnisina tunteina tilanteen pakosta päädyimme eri suuntiin, löytämättä enää toisiamme. Pienen pieni mahdollisuus näkemiselle tulevaisuudessa on, kuten ehkä yhteydenpidollekin. Jos värvätyt apujoukkoni ovat saaneet viestin onnekkaasti perille. Vaikka kyseessä olikin jokseenkin vilpitön työasiakeskustelu, en silti olisi pannut pahakseni jotain muutakin. Joskus, ei välttämättä samana iltana.
Näin monen päivän jälkeen, viestiä odotellen päädyin lopulta jälleen kerran siihen lopputulokseen, etten taida koskaan miellyttää sellaisia miehiä, jotka minua eniten miellyttävät. Ratkaisuna tyytyä siihen mitä saa? Ei ikinä. Miksi tyytyisin tyytymättömyyteen? Jokainen mies ei minun kohdallani ole mahdollisuus..
