Kohtalon ivaa

Minulla on paha ongelma.

En ole vapaa, en ole varattu.
En tiedä mikä olen, mutta se rajoittaa elämääni. Miehen mielestä voisin tehdä mitä huvittaa, mutta en voi tehdä kuitenkaan. Elän tavallista parisuhdearkea, parisuhteisempaa kuin useiden ystävieni oikeissa suhteissa,  mutten kelpaa silti tunnustettavaksi tyttöystäväksi, en riitä ainoaksi. Pitää olla "vapaa pano" -kortti jatkuvasti mukana tilanteessa. Josta hyötyy mitä? Jotain sairasta itsetunnon pönkitystä? Halu satuttaa toista?

Toki voisin etsiä itselleni  jonkun miehen, mutta en kykenisi siihenkään. Yrittänyt olen kovasti, ja kyse ei ole siitäkään, etteikö miehiä pörräisi ympärilläni. Yksikään niistä vain ei miellytä, tai edes keskustelu ei tunnu oikealta. Yksikään ei ole vienyt jalkoja alta, yhdenkään kanssa en ole mitään tehnyt. Koska se ei tunnu edes ajatuksena oikealta. Ajatus jostakusta muusta koskemassa minua romantiikkamielessä edes halaamalla kummeksuttaa.

Ennen kaikkea, mitä tapahtuisi kun kertoisin jollekin miehelle minkälaista elämää elän?
Luulen, etten tosiaan ole kenenkään mittapuulla sinkku, vaikka sitä muka "virallisesti" olisinkin.
Vai haluaako joku mies naisen, jonka paras ystävä on myös parisuhde, arki, rakkaus ja seksi? Ei siihen enää muita mahdu..

Siitä aasinsilta siihen, että Nössykkä yrittää kovasti pyrkiä elämääni, vaikka olen sanonut selkeästi, etten halua mitään, vaan kavereina voidaan kyllä välillä jutella. "Jos sä vaan tutustuisit muhun paremmin..."

Trust me, tiedän kyllä mikä tuntuu oikealta ja mikä väärältä. Tiedän myös milloin oikeasti rakastan jotakuta, ja se tästä vaikeinta minun osaltani tekeekin.

Guardiin olisin todennäköisimmin helposti langennut, ja muutamaan muuhunkin näkemääni mieheen ihan jo ulkomuodon perusteella. Ehkä myös onnekseni ne miehet eivät vilkaise minuun kahta kertaa. Ne etsii sitä jotain minuakin prameampaa.

Haluan miehen jossa on haastetta, joka haluaa ymmärtää minua, jota minä haluan ymmärtää ja jonka kanssa ei tarvitse pelätä tai varoa jokaista sanaa, elettä, tekoa, hetkeä.. ja pinnallisena tahdon myös ulkoisesti pätevän miehen. Sellaisen olen tainnut löytää, mutten koskaan tule riittämään. Onneni tekee minut onnettomaksi.

Seesteisyys

Nössykkä tuossa vähän aikaa sitten otti yhteyttä, ja ilmoitti haluavansa tavata. Ei minulla periaatteessa mitään sitä vastaan olisi, koska Nössykkä on mukavaa seuraa. Vähän vaan epäilyttää hänen käsityksensä kaveruudesta, enkä täysin usko kyseessä olevan pelkän kaveruuden hänen osaltaan. Toisin kuin minun osaltani  Kerroin hänelle harkitsevani asiaa. Ja niin teenkin, tarkasti.

Kierreltyäni koko eilisillan alennusmyyntishoppailuissa pitkin keskustaa, huusivat jalat hoosiannaa siihen malliin, että aiemmin mielessä käynyt miestenbongailuilta kantapaikassa vaihtuikin koti-illaksi elokuvien, herkkujen ja... erään seurassa. En valita, en ollenkaan. Tuntuu hyvältä, ettei mieli kaipaa mitään ihmeellisempää juuri tällä hetkellä, vaan on hyvä hengähtää ja olla. Vaikka en oikeastaan mitään etsikään, on silti hauska käydä ystävien kanssa ulkona, ja katsella tarjontaa. Etenkin, kun en itse lähesty koskaan ketään, vaan jätän katselun puolelle. Vanhanaikaista ehkä, mutta toivon miehen tekevän monissa asioissa aloitteen, ja pitävän jonkinlaista järjestystä, vaikka itsekin vahvaluonteinen toimija olenkin. Ennemmin sitten vaikka lievää kinastelua kun "hälläväliämeininkiä".

Huono puoli alennusmyyntilöydöissä on se, että mieli tekisi päästä käyttämään vaatteita piakkoin ties missä tilanteissa näyttämällä tyrmäävältä. Katseet tuntuvat kivoilta, vaikkei niiltä mitään haluaisikaan.
Oikeastaan asia, mitä haluaisin, olisi varovainen kurkistus tulevaisuuteen. Vaikkapa noin viiden vuoden päähän. Kuka on silloin kuvioissa, kuka niistä poissa?

Ei musta vaimoks oo.

Tähän pariin lähipäivään on mahtunut muutamia kohtaamisia.

Ensimmäinen tapahtui K:n kanssa raitiovaunussa, kun mieslauma teki meille tilaa poistumiseen, ja muutamia vihjailevia lauseita hymyineen tuli vaihdettua. Niitä hassuja hetkiä, jotka piristää tavallista päivää huomattavasti.

Toinen oli pitkä hymyilevä katse jonkin purjehtijan kanssa, kun hän veneellään lipui ohitseni minun istuessa rannalla.

Kolmas olikin sitten ihan oma projektinsa. Nyt kuvioihin astuu Nössykkä.
Nössykkä on minua hiukan vanhempi, mukava, kiltti ja ihan hauskannäköinen tapaus. Kivaa seuraa ajan kuluttamiseen. Periaatteessa oikein potentiaalista miesainesta, mutta muutamat asiat ovat tuttavuuden alusta asti häirinneet:

1. Nössykkä oli etsinyt minut erikseen eräästä nettipalvelusta (ei tosiaan treffisivusto), ja lisännyt itsensä sinne minun takiani. Ihan imartelevaa, mutta vähän häiritsevää.

2. Ensimmäisellä tapaamiskerralla Nössykkä halusi lahjoa minua, ja oli ollut tuntia ennen kärttämässä tapaamispaikalla. En tosiaankaan ollut rohkaissut mitenkään, vaan sanonut, että uusiin ihmisiin voi aina tutustua, eikä kahvinjuonti minulta ole ainakaan pois. Lisäksi Nössykän kaveri kirjoitteli minulle jonkinlaisia suosituspuheita.

3. Liika imartelu ulkonäöstä ja erityisyydestäni on jo hiukan häiritsevää. Kohteliaisuuksia on ihan kiva kuulla, mutta rajansa kaikella. Minäkään en ole täydellinen.

Toisin sanoen siis Nössykkä vaikuttaa yli-innokkaalta, ja juuri sellaiselta mieheltä joka ei ole koskaan ollut naisen kanssa. (ajatuksin kokemattomasta säätäjästä kammottaa..) Pientä hermoilua jatkuvasti, joka on lähinnä ärsyttävää. En myöskään ole hänen mielikuviaan itsestäni ruokkinut mitenkään, vaan pitänyt välimatkaa, mutta jutellut kyllä välillä niitä näitä, ja suostunut tapaamaan muutaman kerran. Ihan täysin kaverina omalta osaltani. Nössykän tilanne taas vaikuttaa hätäiseltä vaimonmetsästykseltä. Juuri sellaiselta "no kun kavereillakin on tollanen nainen, niin munki pitää saada".

Useasti mietin miehen nähdessäni, osaisinko kuvitella hänet sänkyyni. Jos en, ei minua jaksa innostaa.Tuon asian kanssa olen tarkka, enkä tosiaan kelpuuta ketä tahansa. Turha on haukkua nirsoksi, pihtariksi tai ties miksi muuksi, sillä minulla on oikeus päättää itsestäni. Kuten jokaisella naisella, kuin miehelläkin.
Jos ei kerralla kolahda, ei kolahda myöhemminkään.

Sori, Nössykkä, vaikka ootkin mukava, ei musta panoks vaimoks oo. Ainakaan sulle.