Pahoilla teillä

Kulunut viikko tapahtumineen (joista osasta olen jo raportoinutkin) toi mukanaan monia valintoja.
Yhtäkkiä huomasin kuoriutuneeni jostakin käsittämättömästä, ja elin todellista miesmagneetin elämää. Pitkästä aikaa tunsin olevani se joka olenkin. Jokseenkin estoton, omanarvontuntoinen ja toisinaan jopa säteilevä nainen.

A kaipasi minua kotona. B alkoi kyselemään tapaamisajankohtaa. Aiemmin mainittu (niljake), A:n kaukainen tuttu ei halunnut edes tervehtiä jostakin syystä. (Tai siitä syystä, että taidan olla harvinaisen paska muija, kun en hänelle antautunutkaan..) Eräs aiempi tuttuni taas osoitti harvinaisen selkeästi olevansa kiinnostunut minusta, ja esittelikin minua vaimonansa tuntemattomille. Iskijäjoukkoon saman illan ajalta mahtui myös muutama ulkomaanelävä (4), joista kaksi tajusi luovuttaa ajoissa, ja kaksi muuta meinasi saada osumaa kahden ylisuojelevan ja kiinnostuneen tuttuni toimesta.
Vähempikin sutina toisinaan olisi riittänyt, ja paniikki alkoi hiipiä mieleen viimeistään siinä kohdin, kun tuttuni minusta omistavaisesti kiinnipitäessä yksi ulkomaanelävä yritti tarpeettoman ronskia toimintaa, ja toinen uhkarohkea yritti silitellä kättäni. Kun onnistuneesti olin toivottanut kaikille kauniit unet omien käsiensä seurassa, saapui paikalle vielä muutama naapurinpoika. Lopputuloksena huomasin kuuntelevani tilitystä siitä, kuinka olen liian upea ja ihana, ja kuinka kamalaa on jos minua ei näekään enää koskaan. Itkun säestämänä.

Tietysti on vähintäänkin imartelevaa saada huomiota noinkin ylenpalttisesti, ja jollain perverssillä tavalla taidan myös nauttia siitä uskomattoman paljon. Saanhan kaiken energiani kyseisenkaltaisista tilanteista. Mutta toinen puoli minusta nauraa koko tilanteille, eikä usko selityksistä ainoatakaan sanaa. Niin säilynee balanssikin.

Voi olla, että kerron vielä tarkemmin syitä ja seurauksia, mutta toistaiseksi vaikenen myhäillen niistä. Aika näyttää.

Älä sano ääneen

Eilen erehdyin sanomaan, että uskon B:n ilmestyvän elämääni vonkaamaan huomiota välittömästi, kun rakkauselämä ei kukoistakaan, ja humalatila osuu kohdalle. Muutamaa tuntia myöhemmin sain huomata hänen lähestyneen minua viestitse. Mikä helvetti siinä on, että lausuessasi ajatuksesi julki, ne muuttuvat pelottavan konkreettisiksi? Tajusin myös hänen lähestymisensä tietyn kaavan mukaiseksi, jonka voin jo kalenterinkin perusteella aavistaa. Tiedänpä varoa seuraavaa potentiaalista hetkeä, esimerkiksi sulkemalla suuni.

NK:takin näin, ja huomasin hänen ilahtuneen näkemisestäni. Emme kuitenkaan katseiden lisäksi vaihtaneet mitään muuta. Luulinkin, ettemme enää edes näe, ja petyin hieman ajatuksesta. Muutamia hetkiä myöhemmin tunsin kuitenkin käsien ilmestyvän silmieni peitoksi, ja hetkeä myöhemmin olinkin jo hänen sylissään. Viaton tuttavien tapaaminen, mutta silti niin täynnä sekalaisia tunnetiloja. Turvallisuus ja ihana läheisyys päälimmäisinä mielessä. Ja tietenkin olen imarreltu siitä, että hän tuli  etsimään minut, ja osoitti sen harvinaisen selkeästi.
"Musta on ihana kun sä oot siinä"

Ai niin, A:n  kanssa menee edelleen loistavasti. Erilaisella hellyydellä ja läheisyydellä kuin koskaan aiemmin.
Alitajunnassa pyörii pahat aavistukset pahoista teoista ja niiden hyvityksistä, mutta onneksi järki pitää pintansa. Mitä tahansa ajattelenkin, niin en sano sitä ääneen.

..ja mulla onkin fetissi??

Äkillisen ahaa-elämyksen saatuani koin polttavaa tarvetta jakaa tämän oivalluksen kieron riemun kanssanne.
Tajusin omaavani omituisen kiimailunaiheen tuossa ihan äskettäin selaillessani viattomasti nettikauppojen ihmeellistä maailmaa. En koskaan aiemmin ole tiedostanut innostuvani miesten materiaalisista lisäosista mitenkään erityisemmin...
Kunnes nyt tajusin, että tietynlainen vyö miehellä on äärimmäisen kiihottava!
Nahkavyö sopivan miehekkäällä soljella saa minun huomioni, ja luo mielikuvan siitä kuinka sen vyön voisi avata.. Lähinnä siis tuohon mielikuvaan liittyy myös suorat housut, ja bisneslook. Ah! Vielä jos tuohon vyöhön saisi yhdistettyä huumaavan miehekkään ja lumoavan tuoksun, joka sekoittaa pään ja saa aistit tahtomattaan ohikulkevan miehen perään, olisin tahtomattanikin mennyttä naista hetkessä.
Ja kuten aiemminkin olen sanonut, tarkkailen myös kenkiä. Ne kun useasti kertovat ihmisestä monta seikkaa.

Luulin ennen ettei minulta löydy minkäänlaisia innoituksen kohteita, mutta ilmeisesti en vain tiedostanut koko asiaa aiemmin. Omiin kenkiini esimerkiksi (kuten tavallista) koen suunnatonta rakkautta ja kiintymystä, mutta vastakkaisen sukupuolen tavarat olivat lähinnä "yks paskan hailee..".

Olenko ainoa, joka löytää itsestään tuon oudon vyöfetissin?

Taianomaista pussailua

Viimeisimmän kahden vuoden sisällä olen kadottanut pussailuiloni jonnekin. Mikään ei vain ole tuntunut millekään. Ihan sama, mitä tekisi. Ehkä tuo on se tunnetasolla loukkaantuneen ihmisen pahin menetys, kylmyys josta ei meinaa päästä eroon. Loputon tunnekylmyys, ja kaikki pelon takia. Vaikka silti onkin lapsellisen toiveikas kaiken suhteen.

Hiljalleen pussailu on silti alkanut hiipiä takaisin, ja aiemmin mahdottomalta tuntuva spontaani pussailu parisuhteessa(ni) on valtaamassa nurkkaa. Kuluneina viikkoina olen järkyttynyt siitä, kuinka olen löytänyt itseni monesta uudesta tilanteesta.

1) sohvallapussailu, pussailun ilosta

2) hyvänyönpusu

3) lähtöpusu, jollaista en olettanut saavani (ja joka sai minut hymyilemään vielä kauan)

4) kiitospusu

Vihdoinkin mä tunnen jotain! Ja kyllä, nuo muille tavalliset asiat ovat minulle uusia ja ihmeellisiä.

Tasainen arki, vai tyyntä seuraavan myrskyn edellä?

Kaikesta huolimatta olen jälleen kerran päätynyt yrittämään uudelleen A:n kanssa. Tällä kertaa taistellen yhdessä ongelmia vastaan, mikä meidän kohdallamme on äärimmäisen outoa. Toistaiseksi kaikki ainakin sujuu suorastaan loistavasti, ja on sujunut jo muutaman viikon. Normaalia parisuhdearkea ruuanlaittoineen ja yhteisine tekemisineen. Uskoa tulevaan minulla ei silti taida lukuisien mahalaskujen jälkeen olla, sillä vähintäänkin alitajuisesti odotan taas sitä kivuliasta putoamista. Tosin nykyään tiedän yhden uuden asian tilanteesta. Minä olen osa perhettä.
Lukuunottamatta miespuoleisia ystäviä, en myöskään ole ollut kenenkään perinteisen tyrkyn kanssa tekemisissä.Yleensä kaipaan elämääni pientä harmitonta sutinaa, mutta tällä kertaa ilmeisesti olosuhteiden pakosta olen selviytynyt vähäisillä vierotusoireilla. Ainoa, joka mieltäni innostaa yhtään, on vanha tuttu Draamakuningas, ja hänkin silti harmittomalla tasolla. Ystävänä, mutta silti romanttisen kaipuun kohteena. Onneksi mukana on myös järki. Näköjään kurjimmat yllätykset elämässä palauttavat minua ruotuun lähes tarpeettoman tiukasti. Mutta ehkä vielä joskus...muttei nyt.

Suutelokorkeudella

Jokainen nainen on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä kokenut jonkunlaisen täydellinen suudelma-hetkensä. Erään elokuvan mukaan täydellinen suudelma sisältää jalan vienon nousun nilkan ojentuessa sirosti suoraksi ja miehen tarttuessa vyötäröltä ja niskan takaa kiinni. Huulet painuvat yhteen ja alkavat liikkua kuin huumaavassa transsissa työntäen ja ottaen vastaan ahnaasti mitä toisella on tarjota.

Itsekkin saan tuollaisia suudelmia edelleen E:ltä ja vieläpä suhteellisen usein, omaksi ilokseni täytyy myöntää, mutta välillä minunkin tekisi mieli olla se joka tulee ja ottaa. Minun ja E:n välillä on selvää pituuseroa ja vaikka se on yksi asia mikä hänessä sai minut laulamaan sisäisesti sulosointuja jo ensikohtaamisella niin tekee minunkin mieleni olla se, joka määrää ja käskee.

Tälläisiä mietteitä pohtiessani eräs ystävättäreni hehkutti minulle posket punoittaen uutta miespuolista liikuntaohjaajaa. Sattuipa siis sopivasti, että puolivahingossa päädyin kyseisen herran tunnille ja pääsin tarkastelemaan oikein lähietäisyydeltä tätä kuumaksi hekumoitua ilmestystä.
Ystävättereni ei ollut lainkaan väärässä kuvaillessaan miestä lihaksikkaaksi, mutta solakaksi ja hänen silmiensä ja hymynsä yhdistelmää vastustamattomaksi. Hänen liikkuessaan voima ja ketteryys yhdistyivät tavalla, jotka saivat vain ja ainostaan ajatukset siirtymään pedin puolelle peittojen pyörteisiin. Ainut negatiivinen asia oli kyseisen komistuksen pituus; hän oli mukamas hieman liian lyhyt. Pah! Sanoin minä ja valaisin ystävätärtäni täydellisestä suutelokorkeudesta!
Täydellisellä suutelokorkeudella tarkoitan sitä kun mies on samoilla pituuksilla kuin itse on, niin siitä on täydellinen mahdollisuus olla ottaja ja painaa huulensa ja samalla ajatuksensa samettisen tangon pyörteisiin.

Ystävättäreni viimeiseksi lausahdukseksi kyseiseen selitykseen jäi -
"I like your way of thinking!"




 Be patience, the right one is just behind a corner
Anonymous