Ajatuksissani

Kesä alkaa virallisesti olla ohi sen perusteella että katukuvassa näkyy pieniä ihmisiä isot reput selässään matkaamalla koulutiellä kohti sivistystä ja tietoutta. Samaista tietä pääsen itse kulkemaan piakkoin ja tämä onkin aiheuttanut päänsärkyän, itkua ja parkua minussa.

E:n kanssa yritämme viettää vielä viimeiset hetket ennen karuun arkeen palaamista, mutta kuten päädyin taas huomaamaan niin liika yrittäminen johtaa liikaan purakutumiseen. Kasatessani taas turhia paineita, vihaa, turhautumista ja ärsytystä asioista itseni sisällä lymyilevään pohjattomaan, mutta pieneen onkaloon huomasin niiden purkautuvan mitä pahimmalla tavalla: päin E:n naamaa. Maanantai-iltana.

Pohdittuani yöhön asti kaikkea mahdollista negatiivista ja ilkeää itsestäni sekä muista, palauduin takaisin maanpinnalle "Minä rakastan sinua ja olen sinun tukenasi"-kommentilla, joka tuli niin vilpittömästi yllättäen mumistuna niskaani vasten vasemman käden silittäessä selkääni, etten voinut kuin antaa kaiken pahan valua ulos itsestäni ja käpertyä toisen turvaan ja antaa pahan maailman pyöriä ympärilläni itsekseen.

Olen mahdottoman suuri paineenkerääjä. Onnistun siinä jopa huomaamattani; siksi yksi pelkoni onkin, että kestääkö E tämän kaiken? Olenko liian hankala? Pystynkö pilaamaan tämän? Mitä jos? MITÄ JOS?




Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Mitäpä jos mun suudelmaan et tahdo enää vastata
niin onko rakkaus jonka rakensimme tehty hiekkaan?
Samuli Putro - Mitäpä jos

Vuodessa on päiviä 365, mutta rakkautta koko eliniän verran

Kuten otsikon yltiöromanttisesta kuvauksesta voi päätellä vietimme E:n kanssa vuosipäiväämme. Useat ystäväni ja ystäväpariskuntani juhlivat aina vuosipäiväänsä sinä tiettynä päivänä jolloin he lupautuivat toisilleen, mutta meillä ei E:n kanssa mennyt aivan niin. Rakkautemme syttyi hitaasti ja ehdotuksia tehtiin puolin ja toisin useaan otteeseen ennenkuin päätimme virallisesti olla pari ja siinä hötäkässä sitten kyseinen virallinen päivä unohtui. Summa mutikassa sitten avasimme kalenterin ja päätimme, että tämä on hyvä päivä. Piste. Rakkaus kun ei vaadi tiettyä tarkkaa päivää kukoistaakseen.

Vuosipäivämme ohjelmaan kuului kesäteatteri esityksestä nautiskelu, hyvä ruoka lempiravintolassa sekä käsi kädessä kävely ja yltiömäinen pussailu ympäri kaupunkia. Emme kumpikaan pidä näystä, jossa kaksi ihmistä näyttää juuttuneen toistensa kitalakiin kiinni, mutta kerran vuodessa minullekkin iskee tarve julistaa onneamme koko maailmalle. Ilta huipentui yhdessä kiehnäämiseen elokuvan edetessä ruudussa.

Jos on vielä se oma kulta kadoksissa kainalosta niin pitäisi muistaa yksi tärkeä asia ennen mihinkään epätoivon suuntaiseenkaan vaipumista. Rautainen elämänohje, joka myös omassa elämässäni on punaisena lankana; rakasta ensin itseäsi ennen kuin jaat rakkauttasi muille, koska vain niin pystyt rakastamaan vilpittömin mielin, avoimin silmin ja intohimoisin sydämmin toista ihmistä.


Tähän lopetan tämän söpöilyn.




Everything will be okay in the end.
If it's not okay, then it's not the end.
Ed Sheeran

Sulamispisteessä

Äkillisen julmasti iskeneen helleaallon yllättäessä, tuntuu että kaikkien muiden paistatellessa upeaa päivää minulla kiehuvat vain hermot. 

Jo kerran hyvin alkanut nahistelu ei tunnu saavan päätöstä millään. Viime yön sanataistelu pisti taas pohtimaan omaa rooliani tässä suhteessa; asia oli niinkin yksinkertainen kuin pienten väärinkäsitysten yhteenkasautuma, joista oltaisiin selvitty toiselta kysymällä ja puhumalla. Ei, meillä tuli olla täysmittainen, yöllinen taistelu, joka päättyi hyvään sovintoseksiin, mutta jätti minut silti roikkumaan rajamaan reunalle. Sen rajamaan, jossa ei osaa päättää tekisinkö vai jättäisinkö asiat oman onnensa nojaan hoitumaan omia aikojaan? 

Yhteiskunnan mielestä nainen on vaikea, koska ei osaa puhua suoraan ja mies on sika, koska sanoo asiat liiankin suoraan. 

Suorasanaisena naisena kerron oman mielipiteeni julki hyvin selkeästi artikuloiden enkä koe tarpeelliseksi yrittää kierrellen ja kaarrellen päästä asian äärelle, mutta huomaan silti sortuvani hyvin pikkumaiseen käytökseen, joka eskaloituu siihen että koen tulevani loukatuksi jos E ei osaakkaan lukea ajatuksiani. On välillä vaikea muistaa, että asioiden ääneen sanominen auttaa ja kukaan, ei edes prinssini uljas ja rohkea, osaa lukea toisen ajatuksia. Vaikka niin kutsuttu riitamme päättyikin hyvin niin huomasin sen jälkeen olevani itse realiteettitarkastuksen tarpeessa. 

Puhu tai ole hiljaa ja kärsi.

Sometimes people try to expose what's wrong with you 

because they can't handle everything that's right about you

Anonymous

Tyyntä ennen myrskyä, sanoin!

Epäusko ja luottamus ovat kaksi asiaa, jotka kulkevat käsi kädessä parisuhteessa ja elämässä. Ne ovat tunteiden peruskastia, joita ilman emme olisi luokiteltavissa persooniksi.

Tämä kaikki alkoi harmittomasti ilman varoitusta tai sireeniä soimassa päässäni, kuten kaikki katastrofit yleensä. Aikaisemmalta viikolta päällimmäisenä mieleeni muistuu kaksi suurta riitaamme E:n kanssa, josta ei puuttunut huutoa, kyyneliä eikä dramatiikkaa. Tunsin räjähtäväni verbaalisti molemmilla kerroilla E:n naamalle, enkä todellakaan parisuhdetta rakentavalla ja tukevalla tavalla. Kerroista toisella sain hänet itkemään.

Itkemisessä ei ole pahalle ajatukselle sijaa, vaan miellän sen itsekkin hyväksi tavaksi välillä purkaa tunteitaan ja surua sisältä ulospäin.
Silti kun näin E:n itkemässä edessäni, se pysähdytti minut. Minua hävetti, kun olin ollut noin julma miestä kohtaan, jota rakastan. Minua edelleen hävettää kyseinen brutaali sanojen ja lauseiden tuhoisa vyöry, jolla sain E:n murtumaan.

Nämä muutamat päivät mietittyäni asiaa voin sanoa sittenkin kokeneeni tapahtuneen hyväksi.  Täydellinen purkautuminen minun puoleltani ja murtuminen hänen puoleltaan johti siihen, että tunnen suurempaa luottamusta E:tä kohtaan; Hän seisoi edessäni ja kykeni näyttämään tunteensa minulle kaikista "miehet eivät itke"-kliseistä huolimatta. Luottamus välilämme ei kärsinyt kuten aluksi epäilin, vaan kasvoi vahvemmaksi tietyiltä osin.

Don't let yesterday take up too much of today

Anonymous

Mies minun makuuni

Koettuani jo pitkät ja pätkät, laihat ja lihavat sekä narsistit, sadistit ja äitihahmoa etsivät vauvat, voin kai sanoa löytäneeni kultaisen keskitien. Tai ainakin polun sen vierestä.
Aikaisemmin etsin täydellistä miestä, joka olisi omannut ulkonäön, puheet, ollut huomaavainen ja kiltti sekä kesyttänyt minut omakseen. Löysinkin sellaisia, tosin kaikki heistä halusivat vain kesyttää minut ilman vastaan tulemista terveen parisuhteen turvaamiseksi. Ollessani aikani hukassa aloin laittamaan uudestaan tärkeysjärjestykseen mitä tahdon mieheltä.

Mies, joka on kiltti ja huomaavainen minua kohtaan, kykenee kuuntelemaan minun mielipiteeni ja jolle voin ilmaista tunteeni suoraan niin kuin ne tulevat sisältäni sekä jolta löytyy älyn lisäksi tunneälyä huomata esimerkiksi joskus pikkumaisiksi yltyvät kiukunpuuskani, joita voimme yhdessä keskustellen selvittää. Ulkonäön suhteen nostin riman aluksi väärille urille, koska ennenkuin huomasin olin yltäpäältä ihastuksissani pokaalipoikiin; tuohon miestyyppiin, jota on ilo katsella kaukaa, mutta joka lähemmän tarkastelun tuloksena paljastuukin tyhjäksi ja kiiltäväksi kuoreksi. Realiteettien taas tullessa minun silmieni eteen päädyin etsimään miestä, joka olisi ilo minun silmilleni, mutta jossa on sitä salattua charmia ja mystisyyttä, joka laittaisi minut tutkimaan tuota miestä tarkemmin.

Koen olevani erilainen monissa eri seikoissa, joten halusin miehen, joka jaksaa olla kiinnostunut, utelias ja valpas minun suhteeni. Vaikka sanotaan, että aika ei vanhene eikä liiku, niin kaikki muut sen ympärillä liikkuvat ja kehittyvät. Samoin on minun laitani, joten halusin miehen joka pysyy perässäni käänteessä kuin käänteessä menettämättä suuntavaistoaan. Jos joskus tulisuuteni yltyy roihuksi saan arvoisen vastuksen, mutta  koska suurimmat liekit palavat nopeimmin loppuun en kaipaa vierelleni pitkävihaista miestä. Miehen, jolta saan kunnioitusta ja joka on minusta vilpittömästi ylpeä. Miehen, joka tukee ja rakastaa minua tälläisenä kuin olen ilman vastaväitteitä ja muutoshaluja.
Vapaana sieluna halusin miehen, joka seisoo rinnallani ja pitää kädestäni kiinni, kun olen lähdössä kalliolta lentoon ilman siipiä, mutta joka ymmärtää ettei portailta harjoittelu satuta minua.
Kaunis sielu, jota ruumis voi olla kaunis.

Kohta vuoden seurusteluni jälkeen koen löytäneeni kumppanin, E, kävelemään sitä samaa polkua pitkin, jota itse kuljen kultaisen keskitien vieressä. En sen enempää halua enää palata vanhoihin, koska kuten aiemmin mainitsin kaikki muuttuu ja samoin käy minun mielipiteideni. En mieti enää "Jos hän olisi..", koska silloin tapahtuu väistämätön ja turhaudun yrittäessäni muuttaa kalliota kullaksi. Tässä suhteessa otan vastaan mitä tuleman pitää ja pyrin yhdessä selvittelemään parisuhteen synkät kuusimetsät, valoisat ja kultaiset pellot sekä harmaat, tylsät päivät harmaiden pilvien alla.



I hope that you see right through my walls
I hope that you catch me, because I'm already falling
I'll never let our love get so close
You put your arms around me and I'm home
Christina Perri

Alitajunnan ihmemaa vol. 2

Jälleen kerran uneni olivat outoja, tietenkin miehen nukkuessa vieressäni.
Muistan joskus kokeneeni pahimpia morkkiksia alitajuntani takia juuri siksi, että olin nähnyt seksiunia silloisen mieheni ja minun yhteisestä tutusta. Kaikesta huvituksesta huolimatta oli tilanne jokseenkin kiusallinen, vaikkei mistään unta pahemmasta kyse ollutkaan. "Kauniita unia, kulta"

Ensimmäisessä osiossa olin erään pikaruokaravintolan kassalla juttelemassa jonkin tummatukkaisen, silmälasipäisen miehen kanssa. Sovin hänen kanssaan treffejä, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, kuka hän oli. Ilmeisesti joku ihan kiva tapaus kuitenkin. "Ihan kiva". Törmäänköhän joskus vielä samannäköiseen tyyppiin tosielämässä?

Seuraavassa hetkessä olin siirtynyt taas kerran häihin. Omiin häihini. Kävelin kohti alttaria, ja siellä minua odotti eräs peruskouluaikainen luokkakaverini, joka ei tosiaan miesihanteeseeni kuulu. Unessa muistan mananneeni jatkuvasti, että miten voi ihminen päätyä näin onnettomaan tilanteeseen. Ehkä siis joku järjen ääni sentään alitajunnankin läpi muistutti, etteivät kirkkohäät saati sitten lapsuudentuttu taida toimia minun kohdallani. Edes unessa.

Heräsin hikisenä peittoon solmiutuneena, ja silmien varovainen raotus varmisti, että vieressä tosiaan nukkui juuri se, jonka siinä pitikin olla. Helpotus.
Silti mieltä mietityttää, miksi näen niin useasti hääunia. Etenkin, kun en valveilla ollessani ajattele mitään niihin liittyvääkään, etenkään omalle kohdalleni.

Jos unia olisi uskominen, menisin ilmeisesti useita kertoja naimisiin, aina surkeana ilman omaa tahtoa, ja aina ihan väärän miehen kanssa. Missä ne kivat unet viipyvät?

Jestas sentään

Eilen kävellessäni kadulla jonkin satunnaisen terassin ohitse matkallani illanviettoon, alkoi useamman miehen suusta kuulua laulua, vislausta ja muuta möykkää. Promillet varmaankin oli kesäillassa sopivan korkealla, ja silmänruokatarjonta miinuksen puolella. Hymyilin toki herroille, ja jatkoin nauraen matkaani. Tuonkaltaista harmitonta piristystä olikin taas odoteltu jokunen tovi.

Joskus tulee myös harmiteltua sitä, ettei Suomessa ihmiset kovinkaan helposti tule sanomaan tuntemattomille kohteliaisuuksia, vaan tuijottavat vain pitkään. Paitsi tietysti siinä tilanteessa, kun on otettu muutama neuvoa-antava. Silloin saa kyllä kuulla ties mitä, yleensä vielä sellaisia asioita, joita ei haluaisi kuulla ihan välttämättä.
Ihme kyllä, varsinaisella baarireissulla oli suorastaan tylsää, noin tarjonnan suhteen. Aina sitä tulee katseltua potentiaalisia tapauksia, vaikkei edes etsisi mitään. Mutta kokonainen suuri baari, eikä yhtäkään valioyksilöä! (valioyksilö = tod. näk. vaaleahiuksinen, pitkä, ja luonteeltaan harvinaisen hankala)

Huomisen aion viettää keittiössä orjana, sillä haluan hemmotella miestä. Ruokaa, leipomuksia, kaikkea mahdollista kivaa ja hyvää. Kotirouva minussa nostaa hetkeksi päätään pitkän tauon jälkeen. Ihme kyllä, luonteestani huolimatta olen silti armoton kotihöösääjä. Onneksi sille on myös vastapaino.
Ehkä minäkin sen hemmotteluni saan sitten joskus myöhemmin..

"On sanat niin turhia silloin, hyväile, hyväile vaan"

Harvoin toivon ajan kuluvan niin nopeasti kuin nyt.

Syy löytyy jälleen siitä aiemmin mainitsemastani miehestä, jonka kanssa vietin edellisen yön, sekä päivän.
Uni jäi vähäiseksi, muttei se tuntunut haittaavan ollenkaan. Etenkään jos aamupalaksi on mansikoita, suklaata, viinirypäleitä, kaatosadetta ja seksiä..

Sain myös nauttia harvinaisesta, yhteisestä suihkuhetkestä suudelmilla. Tuntuu ihan kivalta leijua edes hetki pilvissä kaikenlaisen hyvänolontunteen takia.
Muistan kyllä Draamakuninkaan kanssa viettäneeni kerran hieman samankaltaisen suihkuhetken, ja erityisesti mieleen jäi silloin se, kun hän pesi hiukseni. Yksinkertainen, mutta ihana asia.
Jäi silti tuo aiempi suihkuhetki ihan toiseksi tähän verrattuna.. siksi toivonkin ajan kuluvan pian, jotta voidaan jatkaa taas siitä, mihin jäätiin.

Ehkä kaikki ei tunnu heti samalta, kun seuraavaksi nähdään, mutta silti mielessäni on vain yksi sana.

Onnellisuus.