Auvoinen satama -ko?

Olen jo toukokuun puolesta välistä asti pohtinut omaa osaani eräässä tärkeässä tapahtumassa toisen elämässä. Eräs tärkeimmistä ihmisistä elämässäni ilmoitti astuvansa avioliiton auvoiseen rakkaussatamaan, jossa kaikki keijukaiset hyppivät kukasta kukkaan, aurinko hellii ihoa sensuellisti hyväillen ja metsästä kuiskii vieno lintujen liverrys. Liioittelua, kyllä vain.
Itselläni ei ole avioliittoa vastaan mitään; sydämeni toivoton romanttikko hekumoi loppukesäisistä häistä, joissa kyseinen pari voi tanssia aamuaurinkoon asti orkesterin soittaessa taustalla. Realisti mielessäni taas pohtii tämänkin tulevan avioliiton varjoisia puolia.

Mitäpä jos? Ah, aivan. Nyt pääsemme asian ytimeen. Mitäpä jos sulho paljastuukin kylmäksi ja nuivaksi keskenkasvuiseksi? Mitäpä jos tulevaisuuden suunnitelmat muuttuvat radikaalisti aivan väärään suuntaan kuin alunperin? Mitäpä jos, mitäpä jos, MITÄPÄ JOS?!

Pessimisti ei pety on typerä sanonta, mutta kyseisen ihmisen ollessa kyseessä en voi enää pelkästään luottaa satumaiseen onneen ja auvoisuuteen. Elämässä on paljon asioita, jotka jokaisen meistä tulee läpikäydä ja kokea, jotta ymmärrämme ja voimme oppia niistä. Asioiden ei tarvitse olla pettymyksillä, ilkeyksillä tai kyynelillä kuorrutettuja, jotta niistä voi oppia. Rakkaus kasvattaa ja opettaa enemmän kuin viha, mutta kyse on silti oppimisesta. Mikäli sulkee silmänsä eteensä tulevilta opeilta, ei oikeastaan koskaan voi kehittyä mihinkään suuntaan.





“It is not a lack of love, but a lack of friendship that makes unhappy marriages.”  
Friedrich Nietzsche

Tummien lasien takaa tiirailua

Helsinkiin on tullut kevät. Olen vakaasti päättänyt, että tästä alkaa minun kevääni, vaikka edelleen pieni pessimisti sisälläni muistuttelee takatalven mahdollisuudesta. Pyh pah, minä huudan sille!
Aurinko on helottanut jo monta päivää lämmittäen talven kalvamaa sisikuntaa; on vihdoin aika sanoa hyvästi kaikelle ikävälle ahdistukselle ja surulle, jota talven aikana kannoin mukanani ja toivottaa vihdoin kevään lämpö sisälleni.

.......


Aurinkolasit tummine peileineen ovat eksyneet monien kasvojen verhoksi ja oma uteliaisuuteni herää heti, kun vastaan astelee komea kaksilahkeinen aurinkolasit nenällään. Voisiko noiden tummien peilien takaa paljastua sielukkaat silmät? Herra, hyvä herra saisinko hieman kurkistaa silmienne syvyyksiin, josko sieltä paljastuisi salaisuuksista syvimmät? Yhden kurkkauksen verran vain eksyisin mystisen verhon taakse!

Kevät on todellakin tullut jäädäkseen.




Sometimes good things fall apart,
so better things can fall together
Marilyn Monroe

Hiljaisuus ei vaadi sanoja sitä selittämään

Toiset ihmiset ovat hiljaa, koska eivät uskalla avata sisäistä oveaan ja anna sieltä tulevan valon loistaa. Toiset hakevat hiljaisuudesta lohtua, kun elämän meluisuus käy liian painavaksi korvissa. Hiljaisuus on kevyttä, hiljaisuus on painostavaa. Hiljaisuus sisältää sanomia, jotka jäävät helposti tulkitsematta.

Tulkisematonta hiljaisuutta sain osakseni eräänä iltana. Istuimme iltaa muutaman lasillisen äärellä yhdessä E:n ja muutaman hänen ystävänsä kanssa. Tuossa seurueessa oli eräs, kutsutaan häntä TB:ksi, joka läsnäolollaan sai minut myöhemmin sulamaan. Koko illan olin huomannut, että hänen levoton katseensa oli vaeltanut useasti pääntietäni kohti. Olin ajatellut hänen olevan hiukan liian humalassa sekä ajattelematon. Istuin sentään E:n vieressä.

Tyhjien lasien kerääntyessä pöydälle, ajattelin että olisi parasta alkaa suunnata kohti kotia. Tuntui kuin TB olisi aavistanut ajatukseni, koska sitä seuraava hetki oli hekumallinen. Tunsin kuinka ylitseni hyökyi aallon lailla tunne, joka oli sekoitus halua ja intohimoa. Tunne oli niin voimakas, että tunsin sulavani sisältäpäin. Katsahdin kohti TB:tä ja tuota katsetta joka porautui syvälle silmiini, en pysty unohtamaan. Tuo viiltävän kuuma katse pudotti minut hetkeksi pois omalta trapetsiltani, mutta se riitti. Tuon pienen hetken takia jatkoin putoamistani kiihtyvällä vauhdilla. Juuri ennenkuin rysähdin sisäisen sirkustelttani lattialle, E kysyin lähtisimmekö jo kotiin. Vapisevin sormin laitoin takin päälleni ja syöksyin raikkaaseen ulkoilmaan.

Pääni selkeni sekunneissa, enkä tarkoita humalaa. Tuo hekumallinen tunteiden aalto oli jotain, mitä en saisi kehoni muistista koskaan pois.

Kotiovelle asti pohdin hiljaa itsekseni mikä tämä outo jälkitunne minussa oli?




I still think of you even though I promise I wouldn't
Anonymous

Suutelokorkeudella

Jokainen nainen on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä kokenut jonkunlaisen täydellinen suudelma-hetkensä. Erään elokuvan mukaan täydellinen suudelma sisältää jalan vienon nousun nilkan ojentuessa sirosti suoraksi ja miehen tarttuessa vyötäröltä ja niskan takaa kiinni. Huulet painuvat yhteen ja alkavat liikkua kuin huumaavassa transsissa työntäen ja ottaen vastaan ahnaasti mitä toisella on tarjota.

Itsekkin saan tuollaisia suudelmia edelleen E:ltä ja vieläpä suhteellisen usein, omaksi ilokseni täytyy myöntää, mutta välillä minunkin tekisi mieli olla se joka tulee ja ottaa. Minun ja E:n välillä on selvää pituuseroa ja vaikka se on yksi asia mikä hänessä sai minut laulamaan sisäisesti sulosointuja jo ensikohtaamisella niin tekee minunkin mieleni olla se, joka määrää ja käskee.

Tälläisiä mietteitä pohtiessani eräs ystävättäreni hehkutti minulle posket punoittaen uutta miespuolista liikuntaohjaajaa. Sattuipa siis sopivasti, että puolivahingossa päädyin kyseisen herran tunnille ja pääsin tarkastelemaan oikein lähietäisyydeltä tätä kuumaksi hekumoitua ilmestystä.
Ystävättereni ei ollut lainkaan väärässä kuvaillessaan miestä lihaksikkaaksi, mutta solakaksi ja hänen silmiensä ja hymynsä yhdistelmää vastustamattomaksi. Hänen liikkuessaan voima ja ketteryys yhdistyivät tavalla, jotka saivat vain ja ainostaan ajatukset siirtymään pedin puolelle peittojen pyörteisiin. Ainut negatiivinen asia oli kyseisen komistuksen pituus; hän oli mukamas hieman liian lyhyt. Pah! Sanoin minä ja valaisin ystävätärtäni täydellisestä suutelokorkeudesta!
Täydellisellä suutelokorkeudella tarkoitan sitä kun mies on samoilla pituuksilla kuin itse on, niin siitä on täydellinen mahdollisuus olla ottaja ja painaa huulensa ja samalla ajatuksensa samettisen tangon pyörteisiin.

Ystävättäreni viimeiseksi lausahdukseksi kyseiseen selitykseen jäi -
"I like your way of thinking!"




 Be patience, the right one is just behind a corner
Anonymous

Ajatuksissani

Kesä alkaa virallisesti olla ohi sen perusteella että katukuvassa näkyy pieniä ihmisiä isot reput selässään matkaamalla koulutiellä kohti sivistystä ja tietoutta. Samaista tietä pääsen itse kulkemaan piakkoin ja tämä onkin aiheuttanut päänsärkyän, itkua ja parkua minussa.

E:n kanssa yritämme viettää vielä viimeiset hetket ennen karuun arkeen palaamista, mutta kuten päädyin taas huomaamaan niin liika yrittäminen johtaa liikaan purakutumiseen. Kasatessani taas turhia paineita, vihaa, turhautumista ja ärsytystä asioista itseni sisällä lymyilevään pohjattomaan, mutta pieneen onkaloon huomasin niiden purkautuvan mitä pahimmalla tavalla: päin E:n naamaa. Maanantai-iltana.

Pohdittuani yöhön asti kaikkea mahdollista negatiivista ja ilkeää itsestäni sekä muista, palauduin takaisin maanpinnalle "Minä rakastan sinua ja olen sinun tukenasi"-kommentilla, joka tuli niin vilpittömästi yllättäen mumistuna niskaani vasten vasemman käden silittäessä selkääni, etten voinut kuin antaa kaiken pahan valua ulos itsestäni ja käpertyä toisen turvaan ja antaa pahan maailman pyöriä ympärilläni itsekseen.

Olen mahdottoman suuri paineenkerääjä. Onnistun siinä jopa huomaamattani; siksi yksi pelkoni onkin, että kestääkö E tämän kaiken? Olenko liian hankala? Pystynkö pilaamaan tämän? Mitä jos? MITÄ JOS?




Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Mitäpä jos mun suudelmaan et tahdo enää vastata
niin onko rakkaus jonka rakensimme tehty hiekkaan?
Samuli Putro - Mitäpä jos

Viimeinen valitus

Yksi asia on tässä maailmankaikkeudessa varma; naiset eivät koskaan pääse kuulemasta sovinistisia vitsejä eivätkä miehet saa itsestään esille huolehtivaa, sympatisoivaa hahmoa.

Vaikka alkulause kuulostaakin ehkä suurelta yleistykseltä, mutta jos tosissaan pohditaan niin suurin osa ihmisistä kuuluu siihen osaan, jonka vuoksi yleistyksiä keksitään. Ja minä olen törmännyt jokaisen seurustelemani miehen kanssa tähän ongelmaan. En toki hae Kanaemo saati sitten Sisar-hento-valkoista miehestä, mutta tietty sympatia olisi tarpeen jos itse makaa peiton alle käpertyneenä toivoen viimeisen levon saapuvan nopeasti ja armollisesti..
Jos aloitetaan siis alusta niin ensimmäisenä listalla on:

Sovinisti sika: Mies, joka ei vaan voinut erottaa perusflunssan oireita naisille muka yleisestä nalkutuksesta. Seksiä oli saatava kun sitä halusi ja jos olin kielteinen asian suhteen oli aloitettava hirveä riita jonka syytökset kohdistuivat kaikki minuun. Tietysti.

Mammanpoika: Mies, jonka äiti ompeli joka kerta lakanat vaihtaessaan niiden kulmat kiinni peittoon, jottei poikarukka vain potkisi peittoa pois lakanan sisältä. Voitte siis kuvitella kuinka tapahtui hänen kanssaan sairastaminen; hän empatisoi ja todella paljon yli. Loppujen lopuksi sain viimeisillä voimillani parannella häntä, kunnes pakenin omaan kotiini kiroamaan omaa tyhmyyttäni.

Narsistin jälkeläinen: Mies, joka koki täydellisenä yllätyksenä, että jollakin toisella voisi olla niin suuri tarve tukeutua toiseen ja saada hoivaa sairastaessaan. Tämä jätti mielummin tekemättä ja edes yrittämättä ja painui autoineen lähimmälle huoltoasemalle kahville.


E:tä en tähän kyseiseen listaan laita, koska hän on hyvin suvaitsevainen oppimaan ja vaikka alkuun kesäflunssani hoito oli hänelle kankeaa ja välistä hyvinkin jäistä, hän lopulta ymmärsi että jo oloni kysyminen ja lähellä olo parantavat tavallaan.

Asia, jota en vain ymmärrä on se, että mikseivät miehet pysty kehittymään keskiaikaisista mielipiteistään samalla nopeudella kuin naiset; joka paikassa toitotetaan, että me elämme 2000-luvulla ja miehet ovat tässäkin asiassa äänessä, mutta jotenkin minusta silti tuntuu että naisen paikka on edelleen nyrkin ja hellan välissä?




Aina vika löytyy jostain muualta
Jotakin voit syyttää
Sinä et ole mistään vastuussa
Mitä vittua noi kyttää?
PMMP 

Moni kakku päältä kaunis

Viikko merenrannalla purjeveneiden lipuessa näkökentän läpi. Metsän huumaava tuoksu sateen jälkeen. Auringonsäteet, jotka siivilöityvät kesän viimeisten tuuheiden lehvästöjen läpi kasvoille.

Voisin romantisoida edellistä viikkoani vielä lisää, jonka vietin rakkaan harrastukseni parissa, mutta jätetään se sikseen. 

Asioita, joita haluaisin jakaa olisi taas monta, mutta ainakin yksi ylitse muiden täytyy tänne paljastaa. Vietin siis viikon purjeveneiden ja niiden miehistöjen keskellä. Miehistöt yleensä koostuivat sanalla sanoen miehistä, jotka aluksi mielessäni kuvittelin vaalea hiuksisiksi, ruskettuneiksi ja helmenvalkoisen hymyn omaaviksi. Täysin väärässä en ollut, mutta kyseiseen miestyyppiin sopii vanha sanonta "Moni kakku päältä kaunis, sisältä silkkaa silkkoa".
Sain kokea, että tuohon miestyyppiin ei vetoa mikään muu kuin täydellinen rusketus, vaaleat hiukset letillä ja taito ohjata venettä. Minun mahdollisuuteni edes keskustella ihmismäiseen tapaan olivat siis hyvin olemattomat ja loppujen lopuksi en enää edes viitsinyt yrittää olla ystävällinen.

Viimeinen naula arkkuun tuli, kun istuin keskellä aavaa merta jollassa, jota en ollut koskaan eläessäni aiemmin ohjannut saati sitten edes tiennyt miten ja katsellessani näiden ah-muka-niin-ihanien-purjehtijoiden kaahavan moottoroidulla kumiveneellä pois räkäisen naurun kaikuessa korvissani. 

Lopulta rantaan päästyäni kävelin leuka pystyssä kyseisten kaksilahkeisten ohi, katsahdin kylmänviileästi heitä ja toivotin, että kotimatkalla heidän paattinsa uppoaisi pohjaan.




Take the mask of when you speak to me
Anonymous

Vuodessa on päiviä 365, mutta rakkautta koko eliniän verran

Kuten otsikon yltiöromanttisesta kuvauksesta voi päätellä vietimme E:n kanssa vuosipäiväämme. Useat ystäväni ja ystäväpariskuntani juhlivat aina vuosipäiväänsä sinä tiettynä päivänä jolloin he lupautuivat toisilleen, mutta meillä ei E:n kanssa mennyt aivan niin. Rakkautemme syttyi hitaasti ja ehdotuksia tehtiin puolin ja toisin useaan otteeseen ennenkuin päätimme virallisesti olla pari ja siinä hötäkässä sitten kyseinen virallinen päivä unohtui. Summa mutikassa sitten avasimme kalenterin ja päätimme, että tämä on hyvä päivä. Piste. Rakkaus kun ei vaadi tiettyä tarkkaa päivää kukoistaakseen.

Vuosipäivämme ohjelmaan kuului kesäteatteri esityksestä nautiskelu, hyvä ruoka lempiravintolassa sekä käsi kädessä kävely ja yltiömäinen pussailu ympäri kaupunkia. Emme kumpikaan pidä näystä, jossa kaksi ihmistä näyttää juuttuneen toistensa kitalakiin kiinni, mutta kerran vuodessa minullekkin iskee tarve julistaa onneamme koko maailmalle. Ilta huipentui yhdessä kiehnäämiseen elokuvan edetessä ruudussa.

Jos on vielä se oma kulta kadoksissa kainalosta niin pitäisi muistaa yksi tärkeä asia ennen mihinkään epätoivon suuntaiseenkaan vaipumista. Rautainen elämänohje, joka myös omassa elämässäni on punaisena lankana; rakasta ensin itseäsi ennen kuin jaat rakkauttasi muille, koska vain niin pystyt rakastamaan vilpittömin mielin, avoimin silmin ja intohimoisin sydämmin toista ihmistä.


Tähän lopetan tämän söpöilyn.




Everything will be okay in the end.
If it's not okay, then it's not the end.
Ed Sheeran

Maagisten varjopuolet

Oman aikani, jota vietän mielelläni liikkuen kuten edellisessä kirjoitelmassani kerroin, niin se sisältää myös varjopuolen. Kuntosalilla huhkiessa väkisinkin katse saattaa kääntyä ohi käveleviin kivikoviin pakaroihin, pullottavaan hauikseen tai paidanläpi paistaviin vatsalihaksiin. Kuntosali on toisaalta ihmisruumiin esteettisyyden juhlaa ja taas toisaalta ei.

Haluan kertoa muutaman analysoivan silmäyksen kanssa urheilijoista, noista miespuoleisista siis.
Ensiksikin heitä on montaa tyyppiä. Yleisen stereotypian mukaan salilla käyvät vain steroideja ja proteiinia vetävät tyhjäpäät pumppaamassa rautaa. Totta tuokin, koska kyllä heitäkin löytyy, mutta on siellä muitakin..

Hra Välineurheilija: Tämä mies saapuu salille omistajan elkein päällää viimeistä huutoa olevat varusteet. Hiukset on laitettuna, ryhti suorana kuin kakkosnelosen lankku ja katse saalistaa sopivaa uhria, jolle esitellä uusimmat vimpaimet ja lelut. Yleensä tätä tyyppiä tapaa ryhmäliikunatunneilla, jossa tarina onkin sitten aivan toinen. Herran omat kuvitelmat itsestään eivät aivan vastaa todellisia taitoja, jotka hän kyllä auliisti esittelee kaikille halukkaille. Usein tälläiseen törmätessäni puren huuleni yhteen, jotten räjähtäisi naurunpurskahduksista miehen sätkiessä vieterinuken tavoin pitkin ja poikin salia.

Hra Juoksija: Kyseinen tapaus on lyhykäisyydessään esiteltynä sellainen, joka maksaa kuukausimaksua kuntosalista, jossa käyttää vain ja ainoastaan juoksumattoa. Hän juoksee, juoksee ja juoksee tunnin tai puolitoista putkeen, kunnes livahtaa ulos. Ainut mistä tietää että tämä herra on poistunut, on se ettei missään kaiu tasaista läiskettä juoksumaton hihnaa vasten.

Hra Juuri-aloittanut: Vaikka kannustankin hyväkuntoiseen ja tasapainoiseen elämään ei siitä tarvitse tehdä numeroa. Tämä mies on salin nurkissa luuhava, laitteissa räpeltävä juro mies, joka hyvällä tahdollaankaan ei voisi pyytää neuvoa tai apua. Kun hän loppujen lopuksi on päässyt jyvälle jonkin laitteen toiminnasta ja ohi kävelee naishenkilö vapaiden painojen kanssa niin rinta röyhistyy, paidan helma nousee edestä paljastaen kellittävän vatsakummun ja kasvoilta paistaa iva, joka viestittää että "Elä kuule tyttö tollasta, kun et sinä niillä kuitenkaan mitään osaa tehdä!", naisen tehdessä liikkeitään oikein ja hallitusti.

Mitä yhteistä näillä kaikilla sitten on?
No se, että mitä tahansa tapahtuukin niin kuntosali on ja pysyy miesten valtakuntana hamaan loppuun asti, jossa naiset eivät tiedä, osaa saati jaksa tehdä mitään kunnollista. Oli sitten lihava tai laiha niin naisille ei hävitä!
Voi pojat..




Oh Boy, what a world I'm living at!
Q

Maagiset kaksi sanaa

Olen ottanut itselleni viime aikoina tätä niin sanottua maagista "omaa aikaa". 

Sain hillittömän treenauspuuskan ja neljä-viisi kertaa viikossa hikoiltuani salilla sekä lenkkipolulla sain suuremman kokoluokan tunneryöpyn sisälleni. Tajusin tarvitsevani juuri tälläisiä vain minä, minä ja minä-hetkiä, jolloin ympärillä oleva maailma sumentuu, miehet muuttuvat abstrakteiksi illuusioiksi ja tunnen kehoni joka solun syöksähtelyn.

Ajatukseni ovat pyörineet viime aikoina hyvin tasapaksusti suoritettavasta etapista toiseen ilman sen kummempia syvällisiä kurimuksia ja olen nauttinut näistä hetkistä kuin susi täyskuulla. Kun kehoni on täysin uudelleenohjelmoitu ja käynnistetty koen näkeväni maailmaa ja sen kaksilahkeisia asukkeja hieman selkeämmin.




Tunne polte, vie se syvemmälle ja kosketa sillä sisintäsi
Q

Miksi tyytyisin vähempään?

Uutukainen blues soi soittimessani levittäen ilmoille nautinnollisen viivytteleviä pianosointuja saaden minut toivomaan, että istuisin 20-luvun kielletyssä salakapakassa päälläni illan upein puku ja ympärilläni liuta miehiä liehakoimassa, suutelemassa kämmenselkiäni ja maksamassa minulle vain parasta shampanjaa.

Päiväunia, oih päiväunia vain. E:llä ja minulla on mennyt kerrassaan loistavasti viimeiset hetket enkä halua valehdella sanomalla toisin. Silti, voi silti kaipaan taas jotain pientä kutkutusta ja kihinää sisälleni. Näiden ja bluesin siivittämänä ryhdyin pohtimaan mistä pidän noissa kaikkien tuntemissa ja täällä blogissakin pääaiheena  olevissa kaksilahkeisissa?

Pidän kun mies, iästä riippumatta, katsoo minua suoraan silmiin kävellessään ohi. Tämä vaatii hyvää itsetuntoa etenkin näiltä suomalaisilta, juroilta möröiltä ja siksi se onkin niin huumauttavaa, kun saa kunnon katsekontaktin hyvin pukeutuneeseen, hieman vanhempaan herrasmieheen.

Pidän kun mies, jota kauan on jo kahvilla istuessaan tai kaupassa käydessään tuijottanut niin, että miesparan niskaan olisi muodostunut jo reikä, vihdoin tuntee tuon polttavan katseen, kääntyy ja hymyilee.

Pidän kun saan miehien päitä kääntymään. Tämä lähinnä tämänpäiväisen takia, kun käydessäni pikaisella kauppareissulla hyvinkin kaukana glamourista vain shortsit ja toppi päälläni ja hiukset vieläkin märkinä suihkun jälkeen eräs herrashenkilö käveli kaupan ovella vastaan ja kasvoilta pystyi lukemaan yhtä sun toista.



Every creature needs it's rest
Hugh Grant

Harmitonta seuranhakua

Uskon, että useammalla kuin vain yhdellä naisella on tai on ollut elämässään niin sanottu harmiton stalkkeri. Tälläinen henkilö, joka nimitykseestään huolimatta, ei aiheuta kovinkaan suurta päänvaivaa; lähinnä harmistusta, ärsytystä ja ehkä inhoa. Minä tiedän, että minulla ainakin on sellainen. Rehellisyyden nimissä kaksikin.

Molemmat tilanteet ovat kehittyneet viattomasta alusta, jolloin tavattiin, juteltiin, suudeltiin ja joka myöhemmin saateltiin hieman pidemmällekkin. Ajan kuluessa huomasin, että "ihan okei"-tyyppi ei riitä ja yrittäessäni olla mahdollisimman helläkätinen asian ilmaisemisen kanssa, onnistuin saamaan nämä kaksi ihmistä ikuisiksi takapiruikseni.

Ensimmäinen heistä on se pahempi; hän tietyin väliajoin muistuttaa olemassaolostaan tulemalla keskustelemaan minulle sosiaalisen median kautta ja joka ikinen kerta keskustelu alkaa "moi, mitäs sinä?" ja jatkuu jatkokysymyksellä "seurusteletko nykyään?". Sinäänsä harmitonta, mutta silti ärsytys ja inho kuohahtavat heti pintaan mielessäni ja pyrin hillitsemään itseni, jotten iskisi sanallista nyrkkirautaa hänen kurkkuunsa. Minä en ole mikään ikuisuusprojekti hänelle, jonka hän kuvittelee aina olevan avosylin vastassa jos satun olemaan vapaata seuraa.

Toinen on edellistä huomattavasti harmittomampi tapaus; olen hänen kanssaan yhä kaveri ja käymme toistemme luona katsoen elokuvia ja jutellen. Se mikä hänestä tekee harmittoman stalkkerin, on hänen ulosantinsa minulle. Eilen mennessäni kauppaan päätin tehdä yllätysvierailun hänen luokseen ja hän kyllä yllättyikin; jaksoi kokonaisen puoli minuuttia olla hölmistynyt, jonka jälkeen riipaisi paidan pois päältään ja alkoi suoltaa kepeitä rivouksia minulle. Nuo lauseet käsittivät lähinnä seuraavat asiat:

"Ai hitto, tuo sinun perse on niin hyvä!"

"Minusta sinulla on loistavat muodot tuollaisenaan!" 

"Sain juuri seisokin" "Mitä?" "Nokun, katsoo sinua niin väkisinkin tässä alkaa jäykistyä"

Viimeinen lause oli minun lähtömerkkini ja toivotinkin hyvät illanjatkot kyseiselle herralle kääntäessäni nokkani kohti kotikatua. Pieni osa minusta haluaisi pyytää häntä lopettamaan, mutta sitten taas toisaalta on välillä ihan virkistävääkin kuulla jonkun muun kuin oman sulhonsa suulta noin suorasukaisesti kommentteja omasta itsestään. Ja kuten jo totesin kyse on harmittomista stalkkereista; nuo henkilöt eivät pääse koskaan yli sinusta ja roikkuvat kukin omalla tyylillään sinun kintereilläsi salaa asioitasi tutkien ja pohtien.




It's too hard to admit that i loved you once and then let go 
'cos it's easier to hang on to you for the rest of my miserable life
Q

Hiljaisuus ei puhu puolestani

Hiljaisuus on harvinaista nautintoa nykypäivänä kenelle tahansa ja joskus sitä joutuu lähtemään matkojen taakse sitä löytääkseen. Tässä tapauksessa hiljaisuudella on pitkä, musta varjo takanaan, jonka ikuisena pessimistinä koen kohta takertuvan nilkkaani ja raahavan minut ja E:n takaisin riitelyn ja epäilyksen pyörteeseen. Haluaisin unohtaa kokonaan tuon epäilyksen mustan kyyn, joka tuntuu luikertelevan väliimme aika ajoin ja elämään hetkessä. Se on vaikeaa ja vaatii suuria ponnisteluja, mutta haluan sen olevan päämääräni! Saatan kohdata sisäisen pessimistini silmästä silmään yrittäessäni, mutta tunnen että nyt saa riittää ja uskon voittavani sen..

Elämme suhteessamme sitä kultaista aikaa jolloin tulevaisuus on kirkas, asiat hoituvat oikein päin kunhan jaksaa uskoa ja keskinäinen kemiamme on suorastaan ilotulituksilla ja kipinöillä kuorrutettu. Olen onnellinen tulevasta työrupeamastani, herkistä söpöyshetkistä E:n kanssa ja suunnittelen tänä kesänä opettelevani uuden kielen ja sirkustaiteeseen kuuluvan alalajin harjoittelemista.

Keskikesän viettoon lähdemme tänään kotiseudullemme, joten muutaman päivän hiljaisuus saapuu tännekkin. Luvassa on juhlia yhdessä ja erikseen E:n kanssa, joten uusia tunteita ja ajatuksia tulee saapumaan kirjoituksiinikin taas myöhemmin.




Quiet people have the loudest minds
Anonymous

Kuumottava peli

Pienet turmiolliset nautinnon hetket ovat kuin huumeriippuvaiselle heroiinia; niihin heittäytyy ja lopulta käteen jää ihmetys, kuinka asiat kääntyivätkään siihen suuntaan?

Tullessani tässä taannoin linja-autolla takaisin kotia koti, sain kyseisen kulkuneuvon kuski jakamattoman huomion. Nousin pysäkiltä kyytiin ja kyseinen kuski heitti minulle vitsillä "Aikuisten vai lasten lippu?", johon tokaisin haluavani aikuisten lipun kiitos vain. "Muodon vuoksi täytyi kysyä" kuului saamani vastaus ja hymähdin tälle.

Päästyäni paikalleni huomasin kuitenkin kuskin peilistä silmäparin tuijottavan suuntaani. Hän oli mukavan näköinen, omasi kivan hymyn ja katseen, joka ei jättänyt arvailun varaa.Tuijotin häpeilemättömästi takaisin. Silmäysten ja hymyjen vaihto kävi kuumana koko matkan ajan ja tunsin vatsanpohjassani pientä kihelmöintiä; pieniä kuplia, jotka leijuivat ja poksahtelivat. Heittäydyin ensimmäistä kertaa elämässäni noin häpeilemättömästi mukaan tuohon kahden aikuisen leikkiin, mutta oman päätöspysäkkini lähestyessä tiesin että kohta tämä kohtaaminen tulee tiensä päähän.

Nousin ulos ja lähdin kulkemaan linja-auton myötäisesti. Kun olin kyseisen auton etuoven kohdalla, se aukesi yllättäen ja kuski viittoili minulle pienellä paperilapulla, joka luultavasti sisälsi hänen puhelinnumeronsa. Menin samassa sekunnissa kuumasta jäätävään ja päädyin vain hymyilemään ja vilkuttamaan takaisin kun jatkoin matkaani.

Jälkeenpäin tunsin pientä katumusta kun en ottanut vastaan tuota mysteeristä paperilappua sekä koin olleeni turhan kylmä kuskia kohtaan; numeron ottaminen ei olisi haitannut, vaikka en siihen koskaan olisi soittanut.
En silti voi jäädä murehtimaan tuiki tuntematonta kohtaamista vaan mielummin iloitsen siitä, että pieni säpinä suhteen ulkopuolella piristää ja virkistää sopivassa määrin omaa suhdetta. Ajatelkoot kuka siitä mitä haluaa.





Don't hate the player, hate the game
Numerous sources

Kielletty hedelmä

Nautinnoista pienimmät ovat usein niitä, jotka saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin kylkiäni ja huomaan aistieni terävöityvän. Lanteeni liikkuvat hieman aistikkaammin ja nilkkani kaartuvat sirommin kävellessäni. Puhun pienistä nautinnoista, jotka myös voitaisiin kohdallani luetella kielletyiksi; miesten katseiden kääntäminen ja niihin uppotuminen.

Kävellessäni laskevan suringon säteissä pitkin Helsingin bulevardia huomasin sattumalta takanani ajavan pyöräilijän. Normaalin näköinen mieshenkilö, mutta kunnes sain puolivahingossa hänen kanssaan katsekontaktin olin myyty. SIinä olivat silmät joihin voisi uppoutua kuin kesäiseen, viileään lampeen ja unohtua kellumaan katsellen tähtikirkasta taivasta. Olin juuri päättänyt lähteä ylittämään katua ja jottemme olisi törmänneet hän pysäytti pyöränsä alle metrin päähän minusta. Ohittamisen hetkellä tuijotimme toisiamme tiiviisti silmiin ja samanaikaisesti päädyimme hymyilemään toisillemme.

Päästyäni suojatien toiselle puolelle loin vielä viimeisen silmäyksen pyöräilevän miehen perään, mutta sain tuijottaa enää vain tyhjää kohtaa kadulla, jossa hän hetki sitten oli seissyt.

Tunsin lievää haikeutta rinnassani, mutta samalla muistin ennenkin ajatelleeni, että juuri tälläiset hetket saavat minut tuntemaan itseni halutuksi.

Tietenkin on toisiakin tapauksia, jotka saavat vain hymyn huulille ilman, että jäisin haaveilemaan suloisista huulista tai upottavista silmistä; Kävelin ulos liikkeestä, kun sen terassipöydän ääressä istuvista kahdesta vanhemmanpuoleisesta miehestä toinen loikkaa vikkelästi ylös. Miehellä oli kirkkaankeltainen pikkutakki, tummanvihreät housut, ruskeat nahkakengät ja viininpunainen huopahattu päässään ja hän tokaisi minulle

"Tuo sinun yläselkäsi on upea! Se on niin.. niin SEKSIKÄS!" 

Tämä sai kyllä hymyn huulilleni loppu päiväksi, mutta lähinnä sen takia kuinka värikäs mies itsekkin oli.

Don't forget to be awesome

Anonymous

Sulamispisteessä

Äkillisen julmasti iskeneen helleaallon yllättäessä, tuntuu että kaikkien muiden paistatellessa upeaa päivää minulla kiehuvat vain hermot. 

Jo kerran hyvin alkanut nahistelu ei tunnu saavan päätöstä millään. Viime yön sanataistelu pisti taas pohtimaan omaa rooliani tässä suhteessa; asia oli niinkin yksinkertainen kuin pienten väärinkäsitysten yhteenkasautuma, joista oltaisiin selvitty toiselta kysymällä ja puhumalla. Ei, meillä tuli olla täysmittainen, yöllinen taistelu, joka päättyi hyvään sovintoseksiin, mutta jätti minut silti roikkumaan rajamaan reunalle. Sen rajamaan, jossa ei osaa päättää tekisinkö vai jättäisinkö asiat oman onnensa nojaan hoitumaan omia aikojaan? 

Yhteiskunnan mielestä nainen on vaikea, koska ei osaa puhua suoraan ja mies on sika, koska sanoo asiat liiankin suoraan. 

Suorasanaisena naisena kerron oman mielipiteeni julki hyvin selkeästi artikuloiden enkä koe tarpeelliseksi yrittää kierrellen ja kaarrellen päästä asian äärelle, mutta huomaan silti sortuvani hyvin pikkumaiseen käytökseen, joka eskaloituu siihen että koen tulevani loukatuksi jos E ei osaakkaan lukea ajatuksiani. On välillä vaikea muistaa, että asioiden ääneen sanominen auttaa ja kukaan, ei edes prinssini uljas ja rohkea, osaa lukea toisen ajatuksia. Vaikka niin kutsuttu riitamme päättyikin hyvin niin huomasin sen jälkeen olevani itse realiteettitarkastuksen tarpeessa. 

Puhu tai ole hiljaa ja kärsi.

Sometimes people try to expose what's wrong with you 

because they can't handle everything that's right about you

Anonymous

Tyyntä ennen myrskyä, sanoin!

Epäusko ja luottamus ovat kaksi asiaa, jotka kulkevat käsi kädessä parisuhteessa ja elämässä. Ne ovat tunteiden peruskastia, joita ilman emme olisi luokiteltavissa persooniksi.

Tämä kaikki alkoi harmittomasti ilman varoitusta tai sireeniä soimassa päässäni, kuten kaikki katastrofit yleensä. Aikaisemmalta viikolta päällimmäisenä mieleeni muistuu kaksi suurta riitaamme E:n kanssa, josta ei puuttunut huutoa, kyyneliä eikä dramatiikkaa. Tunsin räjähtäväni verbaalisti molemmilla kerroilla E:n naamalle, enkä todellakaan parisuhdetta rakentavalla ja tukevalla tavalla. Kerroista toisella sain hänet itkemään.

Itkemisessä ei ole pahalle ajatukselle sijaa, vaan miellän sen itsekkin hyväksi tavaksi välillä purkaa tunteitaan ja surua sisältä ulospäin.
Silti kun näin E:n itkemässä edessäni, se pysähdytti minut. Minua hävetti, kun olin ollut noin julma miestä kohtaan, jota rakastan. Minua edelleen hävettää kyseinen brutaali sanojen ja lauseiden tuhoisa vyöry, jolla sain E:n murtumaan.

Nämä muutamat päivät mietittyäni asiaa voin sanoa sittenkin kokeneeni tapahtuneen hyväksi.  Täydellinen purkautuminen minun puoleltani ja murtuminen hänen puoleltaan johti siihen, että tunnen suurempaa luottamusta E:tä kohtaan; Hän seisoi edessäni ja kykeni näyttämään tunteensa minulle kaikista "miehet eivät itke"-kliseistä huolimatta. Luottamus välilämme ei kärsinyt kuten aluksi epäilin, vaan kasvoi vahvemmaksi tietyiltä osin.

Don't let yesterday take up too much of today

Anonymous

Mies minun makuuni

Koettuani jo pitkät ja pätkät, laihat ja lihavat sekä narsistit, sadistit ja äitihahmoa etsivät vauvat, voin kai sanoa löytäneeni kultaisen keskitien. Tai ainakin polun sen vierestä.
Aikaisemmin etsin täydellistä miestä, joka olisi omannut ulkonäön, puheet, ollut huomaavainen ja kiltti sekä kesyttänyt minut omakseen. Löysinkin sellaisia, tosin kaikki heistä halusivat vain kesyttää minut ilman vastaan tulemista terveen parisuhteen turvaamiseksi. Ollessani aikani hukassa aloin laittamaan uudestaan tärkeysjärjestykseen mitä tahdon mieheltä.

Mies, joka on kiltti ja huomaavainen minua kohtaan, kykenee kuuntelemaan minun mielipiteeni ja jolle voin ilmaista tunteeni suoraan niin kuin ne tulevat sisältäni sekä jolta löytyy älyn lisäksi tunneälyä huomata esimerkiksi joskus pikkumaisiksi yltyvät kiukunpuuskani, joita voimme yhdessä keskustellen selvittää. Ulkonäön suhteen nostin riman aluksi väärille urille, koska ennenkuin huomasin olin yltäpäältä ihastuksissani pokaalipoikiin; tuohon miestyyppiin, jota on ilo katsella kaukaa, mutta joka lähemmän tarkastelun tuloksena paljastuukin tyhjäksi ja kiiltäväksi kuoreksi. Realiteettien taas tullessa minun silmieni eteen päädyin etsimään miestä, joka olisi ilo minun silmilleni, mutta jossa on sitä salattua charmia ja mystisyyttä, joka laittaisi minut tutkimaan tuota miestä tarkemmin.

Koen olevani erilainen monissa eri seikoissa, joten halusin miehen, joka jaksaa olla kiinnostunut, utelias ja valpas minun suhteeni. Vaikka sanotaan, että aika ei vanhene eikä liiku, niin kaikki muut sen ympärillä liikkuvat ja kehittyvät. Samoin on minun laitani, joten halusin miehen joka pysyy perässäni käänteessä kuin käänteessä menettämättä suuntavaistoaan. Jos joskus tulisuuteni yltyy roihuksi saan arvoisen vastuksen, mutta  koska suurimmat liekit palavat nopeimmin loppuun en kaipaa vierelleni pitkävihaista miestä. Miehen, jolta saan kunnioitusta ja joka on minusta vilpittömästi ylpeä. Miehen, joka tukee ja rakastaa minua tälläisenä kuin olen ilman vastaväitteitä ja muutoshaluja.
Vapaana sieluna halusin miehen, joka seisoo rinnallani ja pitää kädestäni kiinni, kun olen lähdössä kalliolta lentoon ilman siipiä, mutta joka ymmärtää ettei portailta harjoittelu satuta minua.
Kaunis sielu, jota ruumis voi olla kaunis.

Kohta vuoden seurusteluni jälkeen koen löytäneeni kumppanin, E, kävelemään sitä samaa polkua pitkin, jota itse kuljen kultaisen keskitien vieressä. En sen enempää halua enää palata vanhoihin, koska kuten aiemmin mainitsin kaikki muuttuu ja samoin käy minun mielipiteideni. En mieti enää "Jos hän olisi..", koska silloin tapahtuu väistämätön ja turhaudun yrittäessäni muuttaa kalliota kullaksi. Tässä suhteessa otan vastaan mitä tuleman pitää ja pyrin yhdessä selvittelemään parisuhteen synkät kuusimetsät, valoisat ja kultaiset pellot sekä harmaat, tylsät päivät harmaiden pilvien alla.



I hope that you see right through my walls
I hope that you catch me, because I'm already falling
I'll never let our love get so close
You put your arms around me and I'm home
Christina Perri

Uusia tuulia!

Kesän myötä mukaan kirjoitteluun hiipii mukaan kolmas helsinkiläistyvä nainen, Q.
Koska blogissa on ollut huomattavasti hiljaisempaa K:n siirryttyä vakituisempaan aikaan, ja minun ylläpitäessäni postaustahtia yksin, on pieni piristys enemmän kuin aiheellista. Vähän erilaisia tilanteita ja näkökulmia siis jatkossa tarjolla! Voihan olla, että itsekin päädyn enemmän vauhtiin ja vaaratilanteisiin, joista teille tärkeimmät raportoida.

Enimmät esittelypuheet jätän neidille itselleen, ja sitä tarinaa onkin varmaan piakkoin tulossa..

Tervetuloa Lasikenkäilemään, Q!