Mies minun makuuni

Koettuani jo pitkät ja pätkät, laihat ja lihavat sekä narsistit, sadistit ja äitihahmoa etsivät vauvat, voin kai sanoa löytäneeni kultaisen keskitien. Tai ainakin polun sen vierestä.
Aikaisemmin etsin täydellistä miestä, joka olisi omannut ulkonäön, puheet, ollut huomaavainen ja kiltti sekä kesyttänyt minut omakseen. Löysinkin sellaisia, tosin kaikki heistä halusivat vain kesyttää minut ilman vastaan tulemista terveen parisuhteen turvaamiseksi. Ollessani aikani hukassa aloin laittamaan uudestaan tärkeysjärjestykseen mitä tahdon mieheltä.

Mies, joka on kiltti ja huomaavainen minua kohtaan, kykenee kuuntelemaan minun mielipiteeni ja jolle voin ilmaista tunteeni suoraan niin kuin ne tulevat sisältäni sekä jolta löytyy älyn lisäksi tunneälyä huomata esimerkiksi joskus pikkumaisiksi yltyvät kiukunpuuskani, joita voimme yhdessä keskustellen selvittää. Ulkonäön suhteen nostin riman aluksi väärille urille, koska ennenkuin huomasin olin yltäpäältä ihastuksissani pokaalipoikiin; tuohon miestyyppiin, jota on ilo katsella kaukaa, mutta joka lähemmän tarkastelun tuloksena paljastuukin tyhjäksi ja kiiltäväksi kuoreksi. Realiteettien taas tullessa minun silmieni eteen päädyin etsimään miestä, joka olisi ilo minun silmilleni, mutta jossa on sitä salattua charmia ja mystisyyttä, joka laittaisi minut tutkimaan tuota miestä tarkemmin.

Koen olevani erilainen monissa eri seikoissa, joten halusin miehen, joka jaksaa olla kiinnostunut, utelias ja valpas minun suhteeni. Vaikka sanotaan, että aika ei vanhene eikä liiku, niin kaikki muut sen ympärillä liikkuvat ja kehittyvät. Samoin on minun laitani, joten halusin miehen joka pysyy perässäni käänteessä kuin käänteessä menettämättä suuntavaistoaan. Jos joskus tulisuuteni yltyy roihuksi saan arvoisen vastuksen, mutta  koska suurimmat liekit palavat nopeimmin loppuun en kaipaa vierelleni pitkävihaista miestä. Miehen, jolta saan kunnioitusta ja joka on minusta vilpittömästi ylpeä. Miehen, joka tukee ja rakastaa minua tälläisenä kuin olen ilman vastaväitteitä ja muutoshaluja.
Vapaana sieluna halusin miehen, joka seisoo rinnallani ja pitää kädestäni kiinni, kun olen lähdössä kalliolta lentoon ilman siipiä, mutta joka ymmärtää ettei portailta harjoittelu satuta minua.
Kaunis sielu, jota ruumis voi olla kaunis.

Kohta vuoden seurusteluni jälkeen koen löytäneeni kumppanin, E, kävelemään sitä samaa polkua pitkin, jota itse kuljen kultaisen keskitien vieressä. En sen enempää halua enää palata vanhoihin, koska kuten aiemmin mainitsin kaikki muuttuu ja samoin käy minun mielipiteideni. En mieti enää "Jos hän olisi..", koska silloin tapahtuu väistämätön ja turhaudun yrittäessäni muuttaa kalliota kullaksi. Tässä suhteessa otan vastaan mitä tuleman pitää ja pyrin yhdessä selvittelemään parisuhteen synkät kuusimetsät, valoisat ja kultaiset pellot sekä harmaat, tylsät päivät harmaiden pilvien alla.



I hope that you see right through my walls
I hope that you catch me, because I'm already falling
I'll never let our love get so close
You put your arms around me and I'm home
Christina Perri

Muutosten yöt

Kuluneet yöt ovat olleet jokseenkin unettomia kaiken väsymyksenkin keskellä. Koska A:n kanssa ei mene hyvin, valtaa ahdistus mielen. Jolleivät asiat pian muutu niinkutsutun parisuhteen tiimoilta, on ainakin kotini kokenut mittavan muutoksen minun huseeratessa pensseli kädessä ympäri huushollia. Neljän tunnin yöunienkin jälkeen on hyvä aloittaa aamu kukonlaulun aikaan tekemällä jotain konkreettista. Voisinpa maalata pääni sisältönikin hetkellisesti uudestaan.. siinä maalauksessa olisin ehdottomasti kylmempi ja vahvempi. Määrätietoisempi. En tällainen puolikovettunut muovailuvahapallo, josta kukin saa pienellä vaivalla kivasti ne omat sormenjälkensä esille, vaikkei se täysin taivukkaan edes niiden lämpimien käsien alle.

Sen vähäisen nukkuma-aikani olen käyttänyt mitä kummallisimpiin uneksumisiin. Päälimmäisenä mieleeni on kuitenkin iskostunut ah, niin ihana uni! Yllättäen näin unta miehestä. Mutta mistä miehestä?

No siitä unelmien Metsäkedosta tietenkin! Itse uni nyt ei sinänsä ollut häävi, vaan ennemminkin huvittava. Unenomaisesti kun paikassa ja tapahtumissa ei ollut päätä eikä häntää. Ympärilläni vilisi entisiä miessäätöjäni, ja jostain syystä olin keskellä baaria vetämässä hillityt perseet kyseisen päiväunimateriaalin kanssa.

Lause joka myös sattuneesta syystä on pyörinyt mielessäni edeltävät päivät, on Pariterapian "Mä vedän hillityt perseet, raahaan jonkun mun hyttiin". Vaikka en toiminnaltani yleensä ole koskaan sellainen, alkaa sekin kuulostamaan mielessäni vaihtoehdolta. Läimäskää nyt joku muhun jotain järkeä..

P.S. B on taas kadonnut (yllättäen). Draamakuningas taas muisti viestillä, joka oli tuttuun tapaan torjuvaa yksinpuhelua. Ne viestit pitäisi jokaisen joskus kokea, hämmentävä tyyli, vielä näin vuosienkin "tottumisen" jälkeen!

Kaiken takana on nainen part 3

Q

Monen maailmanloppua lähentelevän pettymyksen kokenut ja silti sokeasti syöksynyt taas parisuhteen hurrikaanin silmään. Spontaani pessimisti, joka tasapainoilee oman julkean itsenäisyyden ja parisuhteen yhteisen ihanuuden keskellä. Parisuhde on normaaliin tapaan ihana ja upea, mutta iskee välillä syvälle palleaan saaden ikuisesti vapaan sielun miettimään peruskysymyksiä; miksi ja miten?

Luovuuden ja teatraalisuuden kruunamaton kuningatar, joka salaa päiväkirjassaan haaveilee Leo Tolstoin Anna Karenina-tyyppisestä sivistyneestä ja syvästä romantiikasta vaikka tuntee realiteetit ja hyväksyy aamuisen kiireisen suudelman. Suorapuheinen, räväkkä eikä suostu kynnysmatoksi. Silti hiljainen, ujo ja herkkä, joka johtaa monen ihmisen kohdalla epäröimiseen ja harhaluuloihin.

Ulkoista olemusta ja kasvonpiirteitä kuvaisi mielummin sanoilla klassisen kaunis, kuin nykypäivän upea ja seksikäs. Vihreisiin silmiin uppoutuu hetkeksi jos toiseksi eikä naisellisten muotojen omaaminen pelota. Tyyliltään outolintu kun yhtenä päivänä liehuu pilvissä mekon helmat hulmuten ja korkokengät kopisten ja toisena pysäyttämätön farkkutyttö Converseineen, kun kolmantena taas ulkoilmaan astuminenkin saa ihmiseltä jos toiselta katseen perään. Rakastaa intohimoisesti kirjoja, itsetutkiskelua ja kauniita asioita listan jatkuessa hamaan loppuun asti..
Nauttii pitkistä keskusteluista ja herkästä iltakävelystä auringon laskiessa puiden taa, käsikädessä - totta kai, mutta ottaa välillä eroa ja hengitystilaa palaamalla rankalla kädellä luontoon. Hypotermian, väsymyksen ja pinttyneen lian valuessa suihkukaivoon saa parisuhdekkin taas aivan uuden merkityksen.



You were born to be real - not perfect 
Anonymous

Uusia tuulia!

Kesän myötä mukaan kirjoitteluun hiipii mukaan kolmas helsinkiläistyvä nainen, Q.
Koska blogissa on ollut huomattavasti hiljaisempaa K:n siirryttyä vakituisempaan aikaan, ja minun ylläpitäessäni postaustahtia yksin, on pieni piristys enemmän kuin aiheellista. Vähän erilaisia tilanteita ja näkökulmia siis jatkossa tarjolla! Voihan olla, että itsekin päädyn enemmän vauhtiin ja vaaratilanteisiin, joista teille tärkeimmät raportoida.

Enimmät esittelypuheet jätän neidille itselleen, ja sitä tarinaa onkin varmaan piakkoin tulossa..

Tervetuloa Lasikenkäilemään, Q!

Ei-niin-iloinen jälleennäkeminen

Eilen se sitten tapahtui parin vuoden jälkeen, nimittäin Draamakuninkaan tapaaminen.
Kevyehkössä humalatilassa, ja keskellä yötä lukuisten puheluiden ja tekstiviestien jälkeen.

No, lyhyesti sanottuna tapaaminen ei ollut sieltä mukavimmasta päästä alkuunkaan. Liikaa muita ihmisiä, liikaa alkoholia ja muuta hälinää, ja ihan liikaa stressiä minun osaltani. Näkeminen pitkän ajan jälkeen "ihan kuin ei mitään" ei tuntunut miltään muulta kuin teennäiseltä farssilta. Sellainen tekopyhyys kun paistoi herrasta läpi.. Lopulta siirryttyämme eri suuntiin hyvinkin pian, jatkui sama typerähkö tekstiviestittely. DK kun sattumalta on tapaus, joka aina varmuudella tietää kaiken, ja vetäytyy tilanteista tylysti yksinpuhelunsa aikana. En edes ymmärrä, kuinka joku voikaan keskustella toisen ihmisen kanssa niin paljon yksikseen. Taitolaji sekin, mutta turhauttava toiselle osapuolelle..

Illan viimeisenä tapahtuvan puhelinkeskustelun uskon sentään jäävän viimeisimmäksi yhteydenotoksi siihen seuraavaan vähintään kahteen vuoteen. Sen verran kova poika hän on mitätöimään, tietämään ja olemaan niin helvetillisen korrekti kaikessa, paitsi niissä todellisissa teoissaan. Besserwisser.

"musta sä näytit niin hyvinvoivalta" Jep. Niinhän me itkupaniikkiset naiset yleensä näytetään.

Herra B:n paluu

Eilen se sitten tapahtui todella, vaikka luulinkin salaisten toiveitteni olevan turhaa.
Tapasin ohimennen B:n lähes puolen vuoden tauon jälkeen, enkä kovinkaan suuria odottanut. Yhden katseen perusteella olin jo lähes varma, että edeltävästä tapaamisesta jokin oli muuttunut. Hetkeä myöhemmin selvisi, että osa vanhaa tunnetilaa oli tosiaankin eksynyt takaisin.. B vierelläni tuntui tutulta, kihelmöittävältä ja hyvältä. Sutinafiilis! Toisaalta mielessäni pyöri yhä edeltävät kurjat teot, joita hän osakseni soi.

Läheisissä merkeissä tapahtunut läpänheitto kuitenkin kohtasi loppunsa, ja ajattelinkin tilanteen olevan sillä selvä. Myöhemmin yöllä sain kuitenkin viestin, joita tuli sitten vähän useampiakin...
Jos ei muuta, niin ainakin kerrankin nukahdin hymyillen niin, että poskilihakset kramppasivat.

B kutsui minut luokseen jälleen kerran, ja oli nyt täysin varma siitä, että haluaa minut todella sinne. Tekemään uusia muistoja, joita on sitten kiva muistella vanhana kiikkustuolissa..


Parempi suhtautua varauksella..toiveikkaasti. Sattumalta kun pidän kuitenkin hänestä aika paljon..

Pukumies

Kävelin kohti kahvilaa ystävieni kanssa, kun huomasin portaissa hieman alempana kulkevan miehen. Pitkähkö, lainehtivalla tukalla varustettu pukumies, joka katseli minua. Hän saapui samaan kerrokseen kuin minäkin, ja katseli minua silmiin useammankin kerran. Olin jokseenkin myyty.

Kun olin kahvini ostanut, ja palasin takaisin kohti pöytää, oli mies kadonnut.
Miksi sitä toisinaan ei vain osaa tarttua tilaisuuteen? Nytkin tilanne olisi ollut suorastaan loistava, mutta silti takaraivossa piilee pelkoajatus torjunnasta ja mahdollisesta vaimokkeesta, vaikkei tilanteita niin vakavasti pitäisikään ottaa.
Enpä sitten tietenkään tuota miestä enää päivän aikana nähnyt, ja epäilen, ettei hän ollut edes Suomesta.
Aina voi myös lohduttautua sillä, että ehkä kyseessä olikin uskomaton mulkku, joka sai minut pidemmillä hiuksillaan ja sillä puvulla lumoutumaan. Nii-in, se puku kun nyt vaan kolahtaa minuun aina..

Toivottavasti löytäisin edes tuollaisia hetkiä lisää itselleni piristykseksi (ja pettymykseksi), kun ei mieselämä näytä muuten kohtelevan kovinkaan ruusuisesti. Turhautumista on hyvä purkaa kotona naisellisesti pieniin remonttitoimenpiteisiin, ja yrittää näyttää kodin ulkopuolella mahdollisimman tyrmäävältä katseenkerääjältä. (ei sentään sellaisena, kuin muutama näkemäni naikkonen lähiaikoina: tunikapituinen "mekko" päällä, ja paljas perse paistaa julkisella paikalla. Uusi trendivillitys??)

Arkisilmäyksiä

Tavallinen kauppareissu muuttui huomattavasti jännittävämmäksi vastaan kävelleen komistuksen takia. Ensin varovainen silmäys, ja hetken kuluttua vähän pidempi (KUUMA!) silmäys.. Hyvä etten rysäyttänyt pyöräillessäni läheistä seinää päin. Tosin ajatuksissa kävi myös se, että olikohan naamaani liiskaantunut ötökkä, tai jäänyt päärynäjäätelön rippeet, jotka olisivat tuon katseen selittäneet. Ei olleet.

Olen ilmeisesti ollut huolestuttavan paljon en-ihmisten-ilmoilla.

Kaupassa tuskailin edelleenkin sen paljonpuhutun Herkun suhteen. Nolottaa melkein, että hänelle alunperinkään mitään sanoin, sillä nyt en tiedä kuinka suhtautua hänen näkemiseensä. Vaikka nytkin hän oli vieressäni, en uskaltanut edes vilkaista kunnolla, saati sitten hymyillä. Oikeastaan edelleenkin haluaisin pyytää häntä kahville, mutta pelkotila "ei"-sanan vastaanottamisesta ja häiriön aiheuttamisesta valtaa helpommin mielen. Hän kyllä vilkaisi minua...ja sitäkin säikähdin. Kieltämättä kunnioitan miehiä, jotka yleensä ovat niitä aktiivisempia iskijöitä, ja jaksavat yrittää torjunnoista huolimatta. (tarkoittamatta nyt niitä rasittavia takiaisia, taikka säälittäviä vonkaajia.. vaikka pokkaa se heiltäkin vaatii. tai tyhmyyttä.)

Myönnän kyllä olleeni A:n kanssa jokseenkin romanttisella reissulla ihan jokin aikaa sitten.. mutta nyt taas kaikki on niin sekavaa, kuten aina ennenkin. Reissullakin metroportaissa jotkut univormunamut uskaltautuivat flirttailemaan, vaikka A olikin vieressäni. Voi sitä pettymyksen määrää, kun suutelinkin A:ta heidän edessään.. ;)

Hiljaista on..

Kulunut viikko on ollut hiljainen kuin huopatossutehdas. Vaikka olenkin hyvin miesvoittoisissa paikoissa liikkunut, ei erästä herkkupersettä (jota mielelläni hieman puristelisin) lukuunottamatta ole oikein mitään jännää näkynyt. Toki tuossa vapunvietossa keräsin ei-toivottua tuijotusta joltakulta paikalliseen eksyneeltä ulkomaanelävältä, sekä tutunkumminkaimanserkunveljenmummonkaverinvävyltä, joka vaikutti vähintäänkin epäilyttävältä vihjailevine puheineen sormus sormessaan. Dirty. Kiitos-ei kiitos.

Toivottavasti tulevat viikot sentään jotain piristystä tuovat tullessaan, sillä se tulisi tarpeeseen. Jos ei muuta, niin ainakin tiedän liikkuvani maalla, merellä ja.. jossakin epäilyttävissä paikoissa lähiajat. Laatuseurassa. Joten palailen seuraavan kerran toivottavasti enemmänpuhuvissa merkeissä. Jea!