lauantai 25. lokakuuta 2014

Meisselikuvia

Olen satunnaisesti saanut erinäisiltä henkilöiltä ilman mitään sen erityisempää saatesanaa harvinaisen selkeitä kuvia heidän kyrvästään.
 
Mitä mun oikeastaan pitäisi ajatella?

Jos keskellä yötä herään kyseisenkaltaiseen kuvaviestiin, en todellakaan tiedä mitä sanoa. Tai siis lähinnä miten huomioida koko asiaa. Ollako imarreltu, ja toivoa, että kyseessä on juuri minun ajattelemiseni aiheuttama reaktio, vai nyt ihan muuten vaan päähän saatu ajatus lähettää kuva meisselistä jollekin "pahaa" aavistamattomalle?
Eihän naisetkaan lähettele p*llukuviaan ympäri kyliä (ainakaan en tunne yhtäkään, tai sitten eivät uskalla myöntää), joten miksi stondis päätyy helposti kuvamateriaaliksi? Tosin tasa-arvoisena miehet voisivat toki lähettää pallikuvia (koska manboobsit eivät käy) vastineeksi naisten tissikuville. Taikka tissivakokuville.

Kuitenkin päädyin reaktiossani pitkän itselleuskotteluni jälkeen ensimmäiseen vaihtoehtooni yrittää olla imarreltu, ja toivoa että kyse todellakin on ihan vain ja ainoastaan minun ajattelustani. Ei esimerkiksi b-luokan pornosta, joka sattuu tulemaan joltakin laatukanavalta.

Mä jotenkin luulen että K:lla on tästä samaisesta asiasta vieläkin syvällisempiä, ettei jopa porkkanaisia pohdiskeluja. Niitä odotellessa.

Mutta eihän se pelkkä meisseli nyt siinä älypuhelimen ruudulla kuitenkaan kovin viettelevä ole. Muhun tehoaa teksti.
Sori.

torstai 23. lokakuuta 2014

Mindfuck. Kirjaimellisesti.

Mun epämääräinen hiljaisuus on jälleen tullut tiensä päähän.

On harvinaisen kiusallista istua julkisessa kulkuneuvossa, ja havahtua siihen, että vatsa kääntyy ylösalaisin typerän hymyn levitessä naamalle. Hymyn, joka tuskin jättää mitään arvailujen varaan.

Mä saan panoflashbackejä.

Tuntuu siltä että olisin vähintäänkin vajaa älynlahjoiltani ihan vain istuessani, sillä ajatukseni liitelevät harvinaisen helposti tilanteisiin, joissa en itse edes olettanut olevani. Tekemässä odottamattomia asioita odottamattomissa tilanteessa, ja vielä nauttivani siitä. Saati sitten että odottamattomasti löysinkin romantiikkapuolen tasapainon tilanteesta, jossa kaiken järjen mukaan minun täytyisi olla hermoromahduksen partaalla. Olen toki yrittänyt lietsoa paheksuttavasta tilanteestani itselleni painajaismaista morkkista edelleenkin, mutta ei toivoakaan. Mulla on vaan hyvä olla.

Niin hyvä, että ajatuksissanikin harrastan seksiä useamman kerran päivässä.