No eikö se nyt vieläkään tajua?

Joo, kai se on välillä taas täälläkin heräiltävä... Ajatukset tuntuu vaan kulkevan yhtä ja samaa rataa, että tuntuu turhalta kirjoittaa niistä. Nyt eräs viesti sai minut yllytetyksi tänne asti.

Herra PP josta ei oo kuulunu suunnilleen kuukauteen mitään, palas aiheeseen vielä saman jutun kanssa kun edelliselläkin kerralla. Viimeeks hänellä oli tarjota lahjakorttia hotelliin, en vastannut... Noh nyt hän sitten kysy kuitenkin että kelpaisko hotelliyö. Joo ei, en vastannu... Ihme tyyppi.

Ja niin se pohjoisen reissu. Siinähän se meni, aika mukavasti. Pohjoisen Poika oli juuri sellainen kuin hänen ajattelin ja tiesin kauempaakin olevan. Molemmilla on kuitenkin omat elämänsä ja näin olkoot. Itse huomasin vain ikävöiväni T:tä vähän väliä, niin kivaa kuin minulla siellä olikin. Kyllä, olin kiltisti niinkuin minun toivottiinkin olevan.

Kaikki on aika hyvin just nyt.

Purr

Otsikko tiivistää kaiken olennaisen viimepäivien olotilasta.

Kuljeskelua keskustassa sateesta huolimatta. Istuskelua kahvilla. Tekstiviestejä. Ujostelua. Leffateatteri ja poppareita. Hymyilyä. Tutustumista. Hyvää mieltä. Tapaamista uudelleen.

Aika lailla tuli tiivistettyä ajatusmaailmani viimepäiviltä. Ehkä jo hieman sitä ennen, mutta viimeistään kun tapasimme viimein hänen kanssaan kasvotusten. Kiharainen ruskea tukka, herrasmies, sopivan pitkä, jollain tapaa suloinen. Hänen myötään se typerä, ainahymyilevä ja hyväntuulinen olo on taas täällä. Mikään negatiivinenkaan ei tunnu kovin pahalta, kun hän on ajatuksissani.

Purrnau.

Ainiin.. Aika sitkeä tapaus se PP.. laittoi muutama päivä sitten viestiä, että olisi joku yhteinen hotelliyö tarjolla.. taisin jättää vastaamatta. Oli vaihdettu muutama viesti tässä välissäkin jossain vaiheessa, mutta aika turhaa ja merkityksetöntä tuo on, jääkööt menneisyyteen...

Kuvaviesti

Sain tässä eräänä päivänä melko mielenkiintosen viestin. Herra PP lähetti kuvan seisokistaan... Aha.

En jostain syystä vastannu siihe ekana mitään. Mitä tommoseen nyt ees voi sanoa, ihmetellä vaan. Parin tunnin perästä sieltä tuli viesti, ettenkö tykännyt? Hän kertoi ajatelleensa peppuani ja näin oli tapahtunut... OK. Minua ei välttämättä kiinnosta, eh?

Kaikki tällänen palauttaa vaan mieleen sen ikävän tosiasian, etten oikeestaan kelpaa mihinkään. Tää yhdistettynä keskusteluun Hipin kanssa, kertoo vaan just sen todellisuuden, miten asiat on. En tiiä miten oon tähän päätyny, onko itseaiheutettua vai vaan äärimmäisen paska tuuri? Kuitenkin, totuus tuntuu olevan, että oon joko kiva ihminen tai kiva petikumppani, en koskaan molempia.

Noh, ainakin Hippi todistaa käytöksellään, että oon ehkä ihan mukava ihminen. Kelpaan siis kuitekin muuhunkin kun seksiin, nää kaks puolta kun sais vielä yhdistettyä...

Ehdotuksia

Hahaa, PP ilmoitteli itsestään. Yksinkertainen kysymys vain, "Leikittäiskö vähän camilla? ;)"

Eka reaktio oli naurahdus. Ei oo totta, en ois ees uskonu että siitä enää ees kuuluu mitään. Näemmä olin väärässä. Puoli päivää tuli viestiteltyä hänen kanssaan, vaikka vastasinkin ei. Tulis tänne leikkimään jos jotain haluaa, en minä tollaiseen lähde mukaan..

Koko viestittely koostui pääasiassa siitä, mitä tehtäisiin jos hän tulisi tänne, mitä sanoikin. Tuskin mitenkään tosissaan, että se koskaan tulisi tapahtumaan. Tällä hetkellä ei kyllä edes tunnu siltä, että haluaisinkaan. Pysykööt siellä missä on. Muutamaan otteeseen hän pyysi minua lähettämään kuvan perseestäni. Aha, joo. Yllättävää. Kiitos, mutta ei kiitos.

Kertoo taas vaan tää koko juttu, että mitä miehet minusta haluavat. Seksiä. Just joo.

Taas yksi hämmentävä tapaus.

Joo, tulipa otettua pieni irtiotto S:n kanssa. Ajatuksen tasolla tuntuu, kuin siitä olisi jo ikuisuus, vaikka vastahan se oli tuossa hetki sitten.

Tällä kertaa olin ehkä hieman tietoisestikin etsimässä satunnaista seksiä. Ajatuksissani ei ollut mitään sen suurempaa, en vain jaksa edes uskoa sellaisen löytymiseen. Miksipä siis en nauttisi edes yhdestä yöstä, jos sellaiseen olisi mahdollisuus?

Loppujenlopuksi minun ei tarvinnut nähdä erikoisemmin vaivaa, kun tapasin sitten herra PP:n. Hieman alle kolmekymppinen, hyväkroppainen, tumma, komeakin. Itseäni pidempi. Ulkoisesti silmää miellyttävä. Jonkin aikaa juteltuamme ihan mukavakin. Juttujen perusteella jonkinlainen tieto siitä, mitä tekee elämällään nyt ja ehkäpä tulevaisuudessakin.

Seksi oli aika kivaa, ei ainakaan valittamista. Humalatilasta toki miinusta, mutta se nyt oli ihan tiedossakin. Se toinen kerta aamulla oli vähemmän humalainen, parempi.

Loppujenlopuksi hän onnistui hämäämään minua. Kiinnostin, mutta en kiinnostanut kuitenkaan sen enempää? Tuntuu, että miehen näkevät vaivaa silloin, kun niillä ei ole mitään tarkoitusta sille. Sitten kun niillä olisi joku tarkoituskin ehkä, eivät ne tunnu tekevän mitään sen eteen kuitenkaan...

Jälkikäteen mietittynä oloni on aika hämmentynyt hänestä. Piti saada numero ja tekstata. Piti kehua. (Persettä, ofc jo heti alkuun, ja muutenkin). Piti yrittää hieman tutustua. Mutta... ei sitten kuitenkaan. Toisaalta, kriteerejäni miettien, paikkakunta oli väärä. Eikai siinä sitten. Ihan kivaa minulla oli, ja loppujenlopuksi sain sen mitä halusinkin, hah.