"No kun mulla olis halipula.."

Olen kohdannut viimeisten kuukausien aikana ihan liian monta valittavaa miestä, jotka jostakin käsittämättömästä syystä vinkuvat minulle halipulaansa. Lämpimän tunnetilan sijaan kyseinen lausahdus aiheuttaa minussa lähinnä inhonväreitä, eikä ripaustakaan myötätunnosta. Voi parkoja, kun eivät ilmeisesti suorasta puheesta huolimatta ole ymmärtäneet, etten ole missään määrin kiinnostunut heistä, saati heidän reppanastatuksestaan.

Karuinta on toki se, että jokainen näistä halipulauttelijoista on esittänyt kovin neutraalisti ystävääni, kunnes kaiken rusentaa ne yhtäkkiset hempeilyviestit. Sekö on ystävyyden tarkoitus, että sitten sopivassa kohdassa voikin aloittaa säälivonkaamisen?

Ohessa muutamia tilanteita, joissa olen voinut jopa fyysisesti pahoin..

Mies 1: Esittänyt ystävää useamman vuoden, ja nyt kun ketään muuta ei ole kierroksessa, alkoi "eiks me voitas nähä", "mul ois halipula" ja "kun sä oot ainoo kuuma muija jonka tunnen" -tyyppiset viestit. Niin ja sanat "Ei kiinnosta" on toki myös ihan vieraita.

Mies 2: Kiinnostui tutustumaan, koska tajusi minun viettävän satunnaisesti aikaa ystävänsä kanssa. Vakuutti olevansa vaan vilpittömästi ystävyysmielellä liikenteessä kaikesta huolimatta. Totuus kävi ilmi ei-niin-kaunein sanakääntein, kun en kaikesta huolimatta sittenkään tahtonut viettää yötä hänen kanssaan, enkä etenkään liittyä mitenkään hänen halipulaansa.

Mies 3: "kun mulla on niin kurjaa ja kauhee halipula, voi söpöliini enks mä vois millään tulla sun viekkuun?" Tää ei tarvinnut minkäänlaista miettimistä myöskään. Et voi.

Suoraan sanottuna en muutenkaan ymmärrä missään määrin tuota halventavaa ajatustapaa, että jos on naispuoleinen ystävä, voi siltä automaattisesti toivoa ja suorastaan olettaa jotain muutakin. Onneksi positiivisiakin poikkeuksia löytyy.

Niin ja mulla muuten ei oo halipulaa. Mulla on hyvä näin.

Älä sano ääneen..

Koska eilen menin avaamaan suuni tuosta viestiasiasta, lävähti ruudulleni tietenkin illan kuluessa jälleen kerran sama litania! Englanniksi, näin tälläkin kertaa. Tosin nythän sain kuin tilauksesta mahdollisuuden kysyä onnistumisprosenttia tuon viestin tiimoilta.

Vastaukseni meni osapuilleen näin:

"Olen nyt saanut saman viestin kolmella eri kielellä, ja tämä oli laskujeni mukaan viides kerta. Toimiiko tuo ihan todella johonkuhun naiseen ihan oikeasti?"

Kaksi minuuttia myöhemmin sain vastaukseksi jokseenki paljonpuhuvan "haha" -viestin, jonka jälkeen tämä yrittäjä katosi ihan itsestään.

Eri kieli, sama tarina.

Arkeni tyhjien tuokioiden hupina on ollut tuo eräs jokseenkin paljonpuhuttu mobiilisovellus.
Olen ottanut sen kevyesti, satunnaisen juttuseuran merkeissä. Ehdotuksia enemmälle kyllä satelee säännöllisin välein, mutta suurin osa on katsonut järkevimmäksi vaihtoehdokseen täydellisen radiohiljaisuuden. Jonka toki saattaa paljonpuhuva keskustelunavaus "moi" hetkellisesti rikkoa. Siihen se sitten enimmäkseen jääkin. Luulen olevani hiukan liian paljonvaativa löytääkseni jotakin muuta tuosta maailmasta..

Oudointa, mitä olen kuluneen puolen vuoden sormenheilutteluista saanut, on ehdottomasti erittäin pitkä viesti, jonka ensimmäisenä vastaanotin englanniksi. Tuolloin ihmettelin moista romaania, jossa vakuuteltiin kyseessäolevan mieshenkilön olevan kaikin puolin sangen potentiaalinen seksikumppani.
Hyvin äkkiä siirsin viestin seurauksena mieshenkilön etsimään uutta kirjoittelukohdetta minun tilalleni.

Kaksi viikkoa myöhemmin sama litania lävähti joltakulta suomalaiselta mieshenkilöltä, ja ihan suomeksi ilmaistuna. Tekstistä ei voinut erehtyä, ja toistin aiemman poistoliikkeeni.

Kuukausi noista tapahtumista eteenpäin, vastaanotin jälleen eri herralta samaisen viestin ruotsiksi.
Poistoliikkeeni toistui.

Näin reilusti tilannetta myöhemmin manaan mielessäni tuota pikaista poistoani, sillä olisi pitänyt kysyä toki, mistä joka miehen treffisovelluskäsikirjasta tuo viesti oikein oli napattu?
(tosin pikaisen googletuksen perusteella tuo laini todellakin on jostakin "how to fuck girls in ******" -pätkästä. Ei jumalauta... toivottavasti kukaan ei todellakaan luule tuon todella toimivan?)




Viestiä siteeraakseni, todellakin "weird and pushy".  Onnea vaan sille, joka tuolla lupauksella on toosaa itselleen saanut. Jos jollain sattuu olemaan kokemuksia kyseisen viestin lähettäjistä, kuulen toki mielelläni kokemuksia!

Terkuin,
S, hyytävä ämmä.

Meisselikuvia

Olen satunnaisesti saanut erinäisiltä henkilöiltä ilman mitään sen erityisempää saatesanaa harvinaisen selkeitä kuvia heidän kyrvästään.
 
Mitä mun oikeastaan pitäisi ajatella?

Jos keskellä yötä herään kyseisenkaltaiseen kuvaviestiin, en todellakaan tiedä mitä sanoa. Tai siis lähinnä miten huomioida koko asiaa. Ollako imarreltu, ja toivoa, että kyseessä on juuri minun ajattelemiseni aiheuttama reaktio, vai nyt ihan muuten vaan päähän saatu ajatus lähettää kuva meisselistä jollekin "pahaa" aavistamattomalle?
Eihän naisetkaan lähettele p*llukuviaan ympäri kyliä (ainakaan en tunne yhtäkään, tai sitten eivät uskalla myöntää), joten miksi stondis päätyy helposti kuvamateriaaliksi? Tosin tasa-arvoisena miehet voisivat toki lähettää pallikuvia (koska manboobsit eivät käy) vastineeksi naisten tissikuville. Taikka tissivakokuville.

Kuitenkin päädyin reaktiossani pitkän itselleuskotteluni jälkeen ensimmäiseen vaihtoehtooni yrittää olla imarreltu, ja toivoa että kyse todellakin on ihan vain ja ainoastaan minun ajattelustani. Ei esimerkiksi b-luokan pornosta, joka sattuu tulemaan joltakin laatukanavalta.

Mä jotenkin luulen että K:lla on tästä samaisesta asiasta vieläkin syvällisempiä, ettei jopa porkkanaisia pohdiskeluja. Niitä odotellessa.

Mutta eihän se pelkkä meisseli nyt siinä älypuhelimen ruudulla kuitenkaan kovin viettelevä ole. Muhun tehoaa teksti.
Sori.

Mindfuck. Kirjaimellisesti.

Mun epämääräinen hiljaisuus on jälleen tullut tiensä päähän.

On harvinaisen kiusallista istua julkisessa kulkuneuvossa, ja havahtua siihen, että vatsa kääntyy ylösalaisin typerän hymyn levitessä naamalle. Hymyn, joka tuskin jättää mitään arvailujen varaan.

Mä saan panoflashbackejä.

Tuntuu siltä että olisin vähintäänkin vajaa älynlahjoiltani ihan vain istuessani, sillä ajatukseni liitelevät harvinaisen helposti tilanteisiin, joissa en itse edes olettanut olevani. Tekemässä odottamattomia asioita odottamattomissa tilanteessa, ja vielä nauttivani siitä. Saati sitten että odottamattomasti löysinkin romantiikkapuolen tasapainon tilanteesta, jossa kaiken järjen mukaan minun täytyisi olla hermoromahduksen partaalla. Olen toki yrittänyt lietsoa paheksuttavasta tilanteestani itselleni painajaismaista morkkista edelleenkin, mutta ei toivoakaan. Mulla on vaan hyvä olla.

Niin hyvä, että ajatuksissanikin harrastan seksiä useamman kerran päivässä.

Rauha

Sisälläni vallitsee olotila jota en olisi uskonut kovin helpolla saavuttavani.
Kaiken epämääräisen sekamelskan keskellä yksi lähes puolihuolimaton mutta toisaalta niin harkittu teko sai minun sisälleni raukean rauhan. En kaipaa juuri nyt mitään, en ikävöi ketään, en edes minkäänlaista tunnetilaa. Tämä hetki on hyvä.

Ensimmäistä kertaa minä olin riittävä, kaunis ja ihana olemalla juuri niin oma itseni kun vain mahdollista. Olemalla rehellinen, salaamatta tai piilottelematta mitään. Henkisesti täysin alaston, mutta kerrankin tunsin olevani turvassa niin fyysisesti kuin henkisestikin. En edes muistanut miltä tuntuu, kun joku tahtoo vain silittää, eikä pidä seksiä ykkösprioriteettina. Tai että se joku arvostaa, kunnioittaa ja kysyy luvan teoilleen. Vaatimatta minulta yhtään mitään.

Hetken mulla on onni ja tasapaino. Mua hymyilyttää.

Rakkauselämän harkinta-aikaa

Yksi ainoa lause saa minun vatsani täyteen perhosia. Minun mielestäni kaunein, intohimoisin lause.
"Sä tiedät että haluun sua."
Harkittu, omistava, päättäväinen suudelma julkisella paikalla kohdatessa, ja myöhemmin aamuyön pikkutunneilla viesti, joka sisälsi tuon mainitun lauseen. Minun yöuneni muuttuivat ruusunpunaisiksi, eikä edes miehen oletettava humala haitannut maailmaani. Olihan viesti lyhyt ja ytimekäs.

Olen ottanut hieman aikaa itselleni, aikaa miettiä mitä todella tahdonkaan. Päällimmäisenä ajatuksena päässäni on rakkaus vapauttani, omia päätöksiäni ja omia vaeltavia tunteitani kohtaan. Pyrkimys saavuttaa onnellisempi tilanne. Mutten silti tiedä, saanko oikeastaan tehdä niin. Saanko todella pohtia, ajatella itsekkäästi, että haluan tehdä impulsiivisia ratkaisuja ja tuntea eläväni? Tuntea olevani haluttu ja pidetty niin kuin minusta hyvälle tuntuu, ja ennen kaikkea keskittyä itseeni ja omiin valintoihini toisen elämän ja toisen valintojen sijaan? Tiedän saavani toiselta osapuolelta ruman kritiikin valinnoistani joka tapauksessa, ja etenkin silloin jos en tee toisen mielen mukaisesti. Kai minä silloin myös ansaitsen sen. Oman vapauteni nimittäin.

Myös eräs vanha tuttu, salaperäinen mies pelasti minut pulasta muutama ilta takaperin, kun vaihtoehtonani olisi ollut kävelymatka kotiin. Automatkan aikana hänen sanansa saivat minut hämmentymään, sillä en ole tottunut miesten kohteliaaseen käytökseen ilman mitään sen suurempaa ajatusta. "Sä oot aina ollu mulle mukava ja auttanu mua, nyt on mun vuoro. Jos sä haluut purkaa sun fiiliksiä, soita mulle. Se ois mullekin tärkeetä. Mä autan sua."
Lopputuloksena itkin. Ensimmäinen ihminen pitkään aikaan, joka haluaa vain vilpittömästi olla ystävä, ja osoittaa luotettavuutta. Mulle tää on ihmeellistä. Toisaalta, ehkä en panisi pahakseni tietää miltä hänen huulensa maistuvatkaan. Mut se ei oo mulle se ykkösprioriteetti. Luottamus on.