perjantai 30. toukokuuta 2014

Paluu part. 1

Pitkän hiljaisuuden jälkeen päädyn jälleen avaamaan tuntojani tänne. Sitä, onko se hyvä asia, en vielä tiedä. Uskon kuitenkin vahvasti niin.

Kulunut hiljaisuuden aika on mennyt harvinaisen sekavissa tunnetiloissa. Seuraavien kohtaamisten referaatiot selittänee sekalaista tunnetilaa enemmän..

NK:hn olen törmännyt muutamia kertoja hiljaisuuden aikana. Hän, minua hiukan vanhempi mies, on aina aiemmin tuntunut nimenomaan NK:lta, turvalliselta ja lämpöiseltä. Osasyynä lienee sekin, ettei välillämme ole koskaan ollut mitään suutelua kummallisempaa. Muistelen edelleenkin lämmöllä erästä talvista hetkeä, jolloin seisoin hänen kanssaan kylmässä yöilmassa cocktailmekossani välittämättä hetkeäkään mistään ympäröivästä. Suudelmia, ehdotuksia, intohimoa, ja lopulta kaunis lause askelten kuljettaessa minua jo poispäin.. "Älä unohda mua"..Muutamaa kuukautta myöhemmin hän yllättäen tahtoi vaihtaa puhelinnumeroitakin lähettääkseen minulle hyvänyönviestin. "Sä oot ihana. Hyvää yötä kulta."
Surullisena lopputuloksena voin vain todeta, etten tahdo hänen seksilelukseen kauniista puheista taikka eleistä huolimatta. Tietyt yksityiskohdat tilanteessa ovat tehneet jo tässä vaiheessa olostani lähes halvan.. En ehkä voi todeta klassista case closed -lausetta vielä tässä tapauksessa, mutta kovin kaukana siitä ei olla.

Draamakuningas, tuo elämäni yksi lopullinen rakkaus, on onnistunut rikkomaan (ja toisaalta taas ei) minut hiljaisuuden aikana lähes kokonaan. Välittävä ystävyys sattui eräänä talvi-iltana myöskin lämpenemään polttavaksi. Punaviiniä, ympäröivän maailman katoamista.. Minun vaaleanpunainen hetkeni, jonka olisin toivonut kestävän ikuisesti. Luulin ettei yksikään suudelma minun vatsaani kääntäisi totaalisesti ympäri, mutta hänen kanssaan se näytti onnistuvan. Harvemmin hämmennyn jostakin tunnetilasta niin pahasti, etten osaa tehdä muuta kuin änkyttää ja itkeä. Saatika sitten koe sellaista himoa, joka haluaisi ottaa järjestä lopullisen vallan keskellä ravintolaa.
Tekisi mieleni lähinnä hakata päätä seinään näin jälkeenpäin, sillä niin paljon minua kaduttaa seksistä pidättäytyminen. Yleensä se lähinnä menee toisin päin, mutta nyt voisin antaa vaikka toisen käteni muuttaakseni tuota mennyttä hetkeä.

Tällekin kuumalle illalle siis arvatenkin tuli hieman myöhemmin kylmä loppu. Tyhjien puheiden, kauniiden lupausten jälkeen muutuin taas hänen silmissään kadotettavaksi roskaksi. Ihmiseksi, jonka tavalliseen viestiin ei tarvitse koskaan vastata. Ihmiseksi, joka ei koskaan saa tietää miksi tälläkin kerralla olin jotain liikaa tai liian vähän. Kaikesta huolimatta tiedän mitä todennäköisimmin hänen palatessa elämääni ottavan hänet avosylin takaisin. Kyselemättä sen kummempia.

Heikko nainen.