No eikö se nyt vieläkään tajua?

Joo, kai se on välillä taas täälläkin heräiltävä... Ajatukset tuntuu vaan kulkevan yhtä ja samaa rataa, että tuntuu turhalta kirjoittaa niistä. Nyt eräs viesti sai minut yllytetyksi tänne asti.

Herra PP josta ei oo kuulunu suunnilleen kuukauteen mitään, palas aiheeseen vielä saman jutun kanssa kun edelliselläkin kerralla. Viimeeks hänellä oli tarjota lahjakorttia hotelliin, en vastannut... Noh nyt hän sitten kysy kuitenkin että kelpaisko hotelliyö. Joo ei, en vastannu... Ihme tyyppi.

Ja niin se pohjoisen reissu. Siinähän se meni, aika mukavasti. Pohjoisen Poika oli juuri sellainen kuin hänen ajattelin ja tiesin kauempaakin olevan. Molemmilla on kuitenkin omat elämänsä ja näin olkoot. Itse huomasin vain ikävöiväni T:tä vähän väliä, niin kivaa kuin minulla siellä olikin. Kyllä, olin kiltisti niinkuin minun toivottiinkin olevan.

Kaikki on aika hyvin just nyt.

Jarruttelua(ko?)

Tätäkö tää tasanen hyvä mieli sitten teettää, ettei enää keksi kirjotettavaa ollenkaan? Päässä pyörii kyllä paljon kaikennäköisiä ajatuksia, mutta jostain syystä ne ei päädy tekstiksi asti...

Jos suljetaan hetkeksi T pois ajatuksista (no okei, kyllä se tähän liittyy kuitenkin..), niin seuraava ajatus lienee tuleva lomareissuni, ja kohtaaminen Pohjoisen Pojan kanssa piiiitkästä aikaa. Sen suhteen fiilikseni ovat hyvinkin ristiriitaiset. Vaikkei T:n  kanssa mitään sovittua olekaan, hän silti vaikuttaa ajatusten tasolla. Totta puhuakseni myös ilman häntäkin epäröisin.

Niin paljon sanoja, mutta ehkä kuitenkin teot saavat jäädä. Se miten joskus ajattelin hänen olevan kuin Se Oikea, tai oikeastaan yksi niistä, tuskin on muuttunut. Tilanteet, ihmiset ja ajatukset kuitenkin muuttuvat. En usko haluavani ottaa riskiä siitä, että pilaisin kaiken turhan takia. Niin hänen, kuin omankin elämäni.

Siispä juttelinkin Pohjoisen Pojan kanssa tapaamisestamme. Olen menossa yöksi hänen luokseen ja ajattelin olevan sen parempi jos ilmaisen ajatuksiani etukäteen. Vaikka onkin puhuttu sitä ja tätä ja tuota, niin ei ehkä sittenkään. Kaveruus tällaisenaan on varmasti jokasuhteessa paras vaihtoehto.

Hattarapilvessä

Jostain kumman syystä en viimepäivinä ole onnistunut täysin missään mitä teen. Väliin unohtelen pikkujuttuja, ajatukset karkailevat ja unohdan mitä olin tekemässä. Eräs kaverini totesikin päässäni taitavan pyöriä vain Halinalleja ja My Little Poneja pomppimassa pilveltä toiselle. Noh, ei nyt ihan noin siirappista... eihän?

Vaikka täytyy myöntää, että olen sortunut pieneen siirappisuuteen tässä viimepäivinä. En oo koskaan oikeen tykännyt ihmisistä, jotka pussailee julkisilla paikoilla, menisivät johonkin... Vaan siellä sitä on sitten oltu. Kävelty söpösti käsi kädessä pitkin kaupunkia ja pussailtu julkisesti. Hyi olkoon.

Hän, T, on kuin jotain mitä olisin kauan odottanut. Yhteiset, mutta kuitenkin molempien silti omat: Harrastukset. Mieltymykset. Huumori. Ajatukset.

Tää hyvä fiilis on jotain ihan uskomatonta. Jokohan myöntäisin avoimesti, että taidan olla aika lääpälläni?

Purr

Otsikko tiivistää kaiken olennaisen viimepäivien olotilasta.

Kuljeskelua keskustassa sateesta huolimatta. Istuskelua kahvilla. Tekstiviestejä. Ujostelua. Leffateatteri ja poppareita. Hymyilyä. Tutustumista. Hyvää mieltä. Tapaamista uudelleen.

Aika lailla tuli tiivistettyä ajatusmaailmani viimepäiviltä. Ehkä jo hieman sitä ennen, mutta viimeistään kun tapasimme viimein hänen kanssaan kasvotusten. Kiharainen ruskea tukka, herrasmies, sopivan pitkä, jollain tapaa suloinen. Hänen myötään se typerä, ainahymyilevä ja hyväntuulinen olo on taas täällä. Mikään negatiivinenkaan ei tunnu kovin pahalta, kun hän on ajatuksissani.

Purrnau.

Ainiin.. Aika sitkeä tapaus se PP.. laittoi muutama päivä sitten viestiä, että olisi joku yhteinen hotelliyö tarjolla.. taisin jättää vastaamatta. Oli vaihdettu muutama viesti tässä välissäkin jossain vaiheessa, mutta aika turhaa ja merkityksetöntä tuo on, jääkööt menneisyyteen...