Pudonnut perhonen

Elämä ei ole kuluneeseen viikkoon kohdellut minua kovinkaan kauniisti. Kun sanoja ei löydy edes kirjoittamalla, luokittelen tilanteen itselleni kohtalaisen pahaksi.

Kävi ilmi, että A on tehnyt todella ison virheen, jota en todennäköisesti enää pysty antamaan anteeksi milloinkaan. Tuntuu pahalta ajatella, että monen vuoden tarina olikin mitä todennäköisimmin tässä. Hän tosin ei edelleenkään vaikuta kantavan vastuuta mistään, saati sitten tuntevansa omantunnon pistosta sydämessään, puhumattakaan viisastumisesta virheen myötä. Päinvastoin, hän kuvittelee voivansa sivuuttaa pahat tekonsa ja niiden seuraukset toteamalla olevansa pahoillaan, ja jatkavansa kanssani elämää aivan kuten ennenkin. Tässä vaiheessa pelkkä pahoittelu ei tosiaankaan riitä, kun koko asia ei tunnu kaduttavan häntä ollenkaan. Uskomaton itseään rakastava idiootti. Omasta tunnetilastani en vieläkään tiedä, onko se suuttumusta, vihaa, turhautumista, pettymystä, surua vai jopa niitä kaikkia vuorotellen.

Lisäksi aiemmin minusta kiinnostuneen oloinen herra sitten yhtäkkiä muuttuikin kiveäkin kylmemmäksi. Yhtäkkiä en ollutkaan enää ystävyyteen kelpaava, olen todennäköisimmin "älä vastaa" -listalla ja ansaitsen paskanjauhantaa. Kaikki tämä syystä, josta minulla ei ole aavistustakaan. Viimeisenä kohtaamisena oli sattumanvarainen törmääminen toisiimme, jossa mainitsin hänelle minun ottaneen ja lähteneen A:n luota. Silmiin katsellen ja poskeani silitellen hän totesi asian olevan "kiva kuulla", mutta minkä helvetin takia? En ymmärrä tuota suusta pulppuavaa tarkotuksetonta paskalänkytystä, kun en sitä tosiaan häneltä kaipaa. Kuten keneltäkään muultakaan. Miksei asioista voi puhua suoraan, tai jättää sanomatta, jos ei tarkoita sanojaan, lupauksiaan ja ehdotuksiaan? Minä kun en ole häneltä mitään pyytänyt. Vain toivonut, ja senkin omissa ajatuksissani.

Kaikki on tuntunut uskomattoman lohduttomalta, vaikka välillä en edes ymmärrä kuinka paljon isoja pettymyksiä samaan vuorokauteen voikaan mahtua. Hetkittäin saatan jopa luulla, että kaikki onkin ollut vain pahaa unta.

Eilen sentään kohtasin NK:n, joka sanomatta mitään aavisti mistä kaikki kiikastikaan. Turvallinen hali, muutamat kauniit sanat, sekä muu maailmaaparantava keskustelu sentään piristi minua siinä määrin, että jaksoin jopa hymyillä muutaman tunnin. Ihminen, joka läsnäolo ja olemus vaan tuntuu toisinaan maailman parhaalta lohtupaikalta, ilman mitään sen kummallisempaa kanssakäymistä. Muutama minuutti riittää.         "Sä oot ihana, muista se. "
Edeltävänä yönä sain uneltani enemmän voimaa ja uskoa hieman parempaan.

Unessa oli kotelossaan oleva, lähes "valmis", suuri lila perhonen. Kotelo kuitenkin oli jostain syystä viilletty rikki, eikä perhonen ollut täysin kunnossa. Syytä rikkomiseen ei ollut, joku oli vain tahtonut olla ilkeä. Kuitenkin kiltti ulkopuolinen korjasi perhosen haavoja, ja teki siitä taas ehjän. Hetken kuluttua se lensi pois näyttäen kauniilta ja vahvalta, valmiilta mihin tahansa.

En yleensä näe unia, etenkään tuollaisia. Lähinnä painajaisia. Niinpä mielessäni pidänkin tuota jonkinlaisena toiveena ja lupauksena siitä, että vielä koittaa aika minunkin lentää huolettomana, korjattuna ja onnellisena.

"Nyt näytät sille ettet välitä paskaakaan! Sä oot selviytyjä."

Muutosten yöt

Kuluneet yöt ovat olleet jokseenkin unettomia kaiken väsymyksenkin keskellä. Koska A:n kanssa ei mene hyvin, valtaa ahdistus mielen. Jolleivät asiat pian muutu niinkutsutun parisuhteen tiimoilta, on ainakin kotini kokenut mittavan muutoksen minun huseeratessa pensseli kädessä ympäri huushollia. Neljän tunnin yöunienkin jälkeen on hyvä aloittaa aamu kukonlaulun aikaan tekemällä jotain konkreettista. Voisinpa maalata pääni sisältönikin hetkellisesti uudestaan.. siinä maalauksessa olisin ehdottomasti kylmempi ja vahvempi. Määrätietoisempi. En tällainen puolikovettunut muovailuvahapallo, josta kukin saa pienellä vaivalla kivasti ne omat sormenjälkensä esille, vaikkei se täysin taivukkaan edes niiden lämpimien käsien alle.

Sen vähäisen nukkuma-aikani olen käyttänyt mitä kummallisimpiin uneksumisiin. Päälimmäisenä mieleeni on kuitenkin iskostunut ah, niin ihana uni! Yllättäen näin unta miehestä. Mutta mistä miehestä?

No siitä unelmien Metsäkedosta tietenkin! Itse uni nyt ei sinänsä ollut häävi, vaan ennemminkin huvittava. Unenomaisesti kun paikassa ja tapahtumissa ei ollut päätä eikä häntää. Ympärilläni vilisi entisiä miessäätöjäni, ja jostain syystä olin keskellä baaria vetämässä hillityt perseet kyseisen päiväunimateriaalin kanssa.

Lause joka myös sattuneesta syystä on pyörinyt mielessäni edeltävät päivät, on Pariterapian "Mä vedän hillityt perseet, raahaan jonkun mun hyttiin". Vaikka en toiminnaltani yleensä ole koskaan sellainen, alkaa sekin kuulostamaan mielessäni vaihtoehdolta. Läimäskää nyt joku muhun jotain järkeä..

P.S. B on taas kadonnut (yllättäen). Draamakuningas taas muisti viestillä, joka oli tuttuun tapaan torjuvaa yksinpuhelua. Ne viestit pitäisi jokaisen joskus kokea, hämmentävä tyyli, vielä näin vuosienkin "tottumisen" jälkeen!

Salainen himo?

Viime yönä näin enemmän kuin hämmentävää unta. Sain juuri äsken muististani kaivettua sattumalta tuon unen, kun näin kyseisen herran kuvan uutisia selatessani.

En ole koskaan erityisemmin viehättynyt yhdenkään räppärin ulkoisesta olemuksesta, eikä itse musiikkityylikään minuun ole varhaisteiniyden jälkeen suuremmin kolahtanut. Kuitenkin jostain ihmeen syystä unessani kilpailin K:n kanssa eräästä suomalaisesta räppäristä, ja unen loppua kohti huomasin päätyneeni panemaan kyseisen tapauksen kanssa, K:n kiukutellessa asiasta.
Jotain tilanteesta varmaan myös kertoi se, että itse aktin jälkeen juutuin poukkoilevaan loistohotellin hissiin, ja tahdoin vain pois koko paikasta. Taisin potea unimorkkista siitäkin, että A nukkui vieressäni.. hah!

MITÄ!? Alitajunnassani ilmeisesti pidän häntä vetoavana, mutten edelleenkään ymmärrä valveilla ollessani, mitä uneni hänessä näkevätkään. Suhtautumiseni kun on neutraali. Edeltävän yön jälkeen huomasin kyllä katselevani kuvaa hänestä täysin erilaisella fiiliksellä.

Onnekseni en koskaan ole sentään nähnyt seksiunia yhdestäkään totaalikammotuksesta (kop, kop), vaikka olen toki sellaisistakin tapauksista kuullut.

Voiko unet tosiaan manipuloida minut kivalla kokemuksella tykkäämään asioista, joille en todellisuudessa lämpene oikeastaan ollenkaan? Näppärää aivopesua. Kiitos aivotoimintani.

(Tosin aivopesuksi en laske sitä, että näin tuossa eräänä yönä unta Tomi Metsäkedosta...ah...ei se kyllä niin kuuma uni ollut, pikemminkin lyyrinen rakkaustarina kaikkine kliseineen. Tällä menolla voin alkaa kirjoittaa imeliä roskaromaaneja ihan vain unieni perusteella...)

Kielletyt seksiunet

Aiemmin olen puhunut lähinnä naimisiinmenounista, jotka toistuvat aina eri henkilöiden kanssa.
Nyt kuitenkin mieleen ovat tulleet seksiunet, niistä kun puhe tuossa erään hyvän ystäväni kanssa tuli.

Jokainen varmasti näkee eroottisia unia, mutta missä tilanteissa, ja millä tasolla?
Unessahan pitäisi olla sallittua kokeilla mitä tahansa, ja antaa alitajunnan viedä. Itse myönnän silti kokeneeni morkkista unistani.. paljonkin! Ehkä juuri siksi, että pelkään niiden heijastelevan liikaa todellisia mielitekojani ja ajatuksiani.

Muistan erään kerran, kun nukuin miehen vieressä tyytyväisenä, mutta aivoni tekivätkin jotain ihan muuta..
Unessa harrastin seksiä erään himoitsemani varatun miehen kanssa, ja huhhuh, sen unen ei olisi tarvinnut päättyä! Havahduin kuitenkin siihen, että onnistuin vartalollani keinuttamaan yökyläpaikkamme ilmapatjaa, jolla miehen kanssa nukuimme. Tajutessani, että vieressä olikin se oma mies, iski kamala nolostus. Syytä ei ehkä olisi ollut, mutta koska unessani kumppaninani oli hänen kollegansa, saatoin potea pientä omantunnontuskaa. Siinäkin vaiheessa, kun oma mies unenpöpperössä kiskoi minua lähemmäs kainaloon nukkumaan. Eniten jäi kuitenkin harmittamaan unen keskeytyminen kriittisellä hetkellä, ihan jäi kyllä pano kesken.

Eräässä unessa olin alkamassa puuhiin erään samaisen miehen parhaan ystävän kanssa, ja vaikka tätä kovasti himoitsinkin (tosielämässäkin tuo tapaus on aika kuuma), kieltäydyin vastahakoisesti jopa unessa seksistä, kuten myös pussailusta. Miksi välillä pitääkin olla niin tunnollinen?? Myös unissa? Vähempikin riittäisi.Todellisuudessa kun en vieläkään haluaisi sekaantua kenenkään ystäviin, etenkään parhaisiin sellaisiin, mutta unessa olisin edes vähän voinut kokeilla.. (Uskon myös, että K:kin kokeilisi tätä boheemia tuttavuutta ihan mieluusti muuallakin kuin unessa..)

Parhaaksi uneksi kuitenkin lasken miehestä nähdyn seksiunen, josta havahduin hieman ainoastaan siihen, että olimmekin molemmat unissamme toistemme kimpussa. En ole varma, heräsimmekö kumpikaan siitä uneliaasta usvasta missään vaiheessa kunnolla, mutta seksikokemuksena todeksi muuttuva uniseksi oli kyllä sieltä parhaimmasta päästä. Ainakin harvinaista, ja ilman morkkista.. loppuaamun nukuin harvinaisen hymyileväisenä. Seksienneuni?

Alitajunnan ihmemaa vol. 2

Jälleen kerran uneni olivat outoja, tietenkin miehen nukkuessa vieressäni.
Muistan joskus kokeneeni pahimpia morkkiksia alitajuntani takia juuri siksi, että olin nähnyt seksiunia silloisen mieheni ja minun yhteisestä tutusta. Kaikesta huvituksesta huolimatta oli tilanne jokseenkin kiusallinen, vaikkei mistään unta pahemmasta kyse ollutkaan. "Kauniita unia, kulta"

Ensimmäisessä osiossa olin erään pikaruokaravintolan kassalla juttelemassa jonkin tummatukkaisen, silmälasipäisen miehen kanssa. Sovin hänen kanssaan treffejä, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, kuka hän oli. Ilmeisesti joku ihan kiva tapaus kuitenkin. "Ihan kiva". Törmäänköhän joskus vielä samannäköiseen tyyppiin tosielämässä?

Seuraavassa hetkessä olin siirtynyt taas kerran häihin. Omiin häihini. Kävelin kohti alttaria, ja siellä minua odotti eräs peruskouluaikainen luokkakaverini, joka ei tosiaan miesihanteeseeni kuulu. Unessa muistan mananneeni jatkuvasti, että miten voi ihminen päätyä näin onnettomaan tilanteeseen. Ehkä siis joku järjen ääni sentään alitajunnankin läpi muistutti, etteivät kirkkohäät saati sitten lapsuudentuttu taida toimia minun kohdallani. Edes unessa.

Heräsin hikisenä peittoon solmiutuneena, ja silmien varovainen raotus varmisti, että vieressä tosiaan nukkui juuri se, jonka siinä pitikin olla. Helpotus.
Silti mieltä mietityttää, miksi näen niin useasti hääunia. Etenkin, kun en valveilla ollessani ajattele mitään niihin liittyvääkään, etenkään omalle kohdalleni.

Jos unia olisi uskominen, menisin ilmeisesti useita kertoja naimisiin, aina surkeana ilman omaa tahtoa, ja aina ihan väärän miehen kanssa. Missä ne kivat unet viipyvät?

Alitajunnan ihmemaa

Viimeöinen uni oli jotain sellaista, jota hereillä ollessanikin olen ihmetellyt.

Unessa olin vihdoin päätynyt Draamakuninkaan kanssa sinne sovituille kahveille, ja kahvit sujuivat oudon keskustelun merkeissä. Oudoin kuitenkin oli kahvitteluhetken päätös: Draamakuningas otti minua kädestä kiinni, mutta istui yhä toisella puolella pöytää. Hän alkoi puhumaan eräästä Helsingissä sijaitsevasta kaupunginosasta, jonne halusi muuttaa mahdollisimman pian. Seuraavassa hetkessä hän pyysi minua menemään kanssaan naimisiin, ja muuttamaan kyseiseen kaupunginosaan. Unessa hämmennyin, enkä saanut vastattua hänelle oikeastaan mitään. Peura ajovaloissa -efekti oli päässyt iskemään.

Yllättäen heräsin unesta, enkä tosiaan saanut tietää, mitä olisin vastannut. Tietenkään.


Alitajuntani, miksi sekoitat jatkuvasti mieltäni? Yritätkö vihjailla kierosti jotakin?