Muutama päivä takaperin päädyin vihdoin tapaamaan erään uuden tuttavuuden, jonka kanssa ihan ystävämielellä kuitenkin olin liikenteessä. Kyseessä oli lähes sokkotreffit, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan minun ulkonäöstäni, mikä itselleni oli suuri helpotus. Kerrankin joku, joka ei kiinnostu ulkonäön perusteella, vaan keskusteltujen asioiden.
Myönnettäköön, että kyseessä oli kaikin puolin kiinnostava, keskustelutaitoinen, komea ja samantyyppinen ihminen kuin minä.
Vaikka useampi tunti meni niitä näitä jutellessa nopeasti, jäi kuitenkin yksi asia suuresti häiritsemään.
Mies oli pyytänyt minua tapaamiseen oma-alotteisesti. Hän ei missään vaiheessa edes tarjoutunut tarjoamaan minulle edes sitä yhtä ainoaa juomaa, joka mielestäni tuntui vähän epäherrasmiesmäiseltä. Kyse ei ole siitä, ettenkö itse ihan mielellään maksaisi ostoksiani, vaan siitä, että mielestäni se kuuluu peruskohteliaisuuteen. Niin itsekin toimisin miestä kohtaan, jos olisin oma-alotteisesti pyytänyt häntä tapaamaan minua. Itse hän kuitenkin myös söi tapaamisen aikana, sekä joi useammankin. Itse tyydyin ihan mielelläni lasilliseen lempijuomaani, koska seuratilanteesta oli kyse.
Voihan toki taustalla olla jokin periaatekysymys, mutta päälimmäisenä minulle jäi hänestä kuitenkin mieleen itsekkyys. Tai sitten en vain ole koskaan tottunut miehiin, jotka eivät edes tarjoudu maksamaan, vaikka kohteliaasti usein olenkin kyseisenkaltaiset tilanteet ohittanut kohteliaasti. Kaipaan silti mieheltä vanhanaikaista kohteliaisuutta edes eleinä, vaikkapa oven avaamisena ravintolasta poistuessa. Jonkinlaisena pienenä huomioimisena.
Muutama tunti minulla siis oli mukavaa keskusteluseuraa, joka päättyi kylläkin halaamiseen, sekä hänen osaltaan ehdotukseen nähdä uudestaan. Eipä hänestä kyllä yhtikäs mitään ole kuulunut sen jälkeen, joten taitaapa kaikesta huolimatta kyseessä olla hiukan itsekäs ihminen..vaikken haluakaan tuomita tuon perusteella täysin, niin joku kokonaisuudessa silti arveluttaa. Ystävätasollakin.
