Menneisyyden miehiä

Ei niistä tunnu koskaan pääsevän lopullisesti eroon, eikä osasta ole tarvettakaan. Toisista kuulee hyvillä mielin silloin ja tällöin, ilman sen suurempia taka-ajatuksia. Osa taas hämmästyttää ajatuksenjuoksullaan ja sillä, että yhtäkkiä pitkän hiljaiselon jälkeen tulee hämmentäviä viestittelyjä.

Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu ainakin Deekolme.  Viimeisimmästä kanssakäymisestä hänen kanssaan taitaa olla jotakuinkin kaksi vuotta. Sen jälkeen olen kuullut hänestä kahdesti, joilla kummallakin kerralla hän alkuun esitti, ettei tiennyt kuka olen.

Aikaisempi kerta oli joskus reilu vuosi sitten, en tarkkaan oikein muista. Hän vastasi tekstiviestiin, jonka olin lähettänyt hänelle edeltävänä syksynä. Viestin perille pääsemiseen oli mennyt vähintäänkin puoli vuotta, jos ei enemmänkin. Pokkana väitti saaneensa juuri viestin ja kysyi, että kuka kysyy? (niinkuin hän ei sitä olisi tiennyt/jostain voinut selvittää.) Parin viestin jälkeen keskustelu tyssäsi minun todettua olevani onnellisesti parisuhteessa.

Toinen, viimeisin viestittely tapahtui parisen viikkoa sitten. Mies "vahingossa" lähetti viestin minulle liittyen johonkin tyhjänpäiväiseen, esittäen sen olevan osoitettu jollekin muulle. Väitti numeron löytyneen jostain puhelimen syövereistä. Tovi siinä meni, että hän tajusi kenen kanssa oli keskustelemassa. Nanosekunnin päästä puhe oli kääntynyt viehättävään takamukseeni ja puuhailuun lakanoiden välissä. Totesin hänelle, että kiitos, mutta ei kiitos. Joihinkin sitä näemmä vain tekee lähtemättömän vaikutuksen.

Tunsin salaa suurta mielihyvää.

P.S. Minulla on Pohjoisen Pojan kanssa hieman sama tilanne kuin S:llä. Pohjoisen Poika on eronnut pitkäaikaisesta parisuhteestaan joitakin kuukausia sitten, ja löytänyt sittemmin uuden tyttöystävän. Eihän se minulle kuulu tai varsinaisesti edes kiinnosta, mutta häiritsevää silti. Tuo uusi tyttöystävä on nimittäin kaima minulle. 

No eikö se nyt vieläkään tajua?

Joo, kai se on välillä taas täälläkin heräiltävä... Ajatukset tuntuu vaan kulkevan yhtä ja samaa rataa, että tuntuu turhalta kirjoittaa niistä. Nyt eräs viesti sai minut yllytetyksi tänne asti.

Herra PP josta ei oo kuulunu suunnilleen kuukauteen mitään, palas aiheeseen vielä saman jutun kanssa kun edelliselläkin kerralla. Viimeeks hänellä oli tarjota lahjakorttia hotelliin, en vastannut... Noh nyt hän sitten kysy kuitenkin että kelpaisko hotelliyö. Joo ei, en vastannu... Ihme tyyppi.

Ja niin se pohjoisen reissu. Siinähän se meni, aika mukavasti. Pohjoisen Poika oli juuri sellainen kuin hänen ajattelin ja tiesin kauempaakin olevan. Molemmilla on kuitenkin omat elämänsä ja näin olkoot. Itse huomasin vain ikävöiväni T:tä vähän väliä, niin kivaa kuin minulla siellä olikin. Kyllä, olin kiltisti niinkuin minun toivottiinkin olevan.

Kaikki on aika hyvin just nyt.

Jarruttelua(ko?)

Tätäkö tää tasanen hyvä mieli sitten teettää, ettei enää keksi kirjotettavaa ollenkaan? Päässä pyörii kyllä paljon kaikennäköisiä ajatuksia, mutta jostain syystä ne ei päädy tekstiksi asti...

Jos suljetaan hetkeksi T pois ajatuksista (no okei, kyllä se tähän liittyy kuitenkin..), niin seuraava ajatus lienee tuleva lomareissuni, ja kohtaaminen Pohjoisen Pojan kanssa piiiitkästä aikaa. Sen suhteen fiilikseni ovat hyvinkin ristiriitaiset. Vaikkei T:n  kanssa mitään sovittua olekaan, hän silti vaikuttaa ajatusten tasolla. Totta puhuakseni myös ilman häntäkin epäröisin.

Niin paljon sanoja, mutta ehkä kuitenkin teot saavat jäädä. Se miten joskus ajattelin hänen olevan kuin Se Oikea, tai oikeastaan yksi niistä, tuskin on muuttunut. Tilanteet, ihmiset ja ajatukset kuitenkin muuttuvat. En usko haluavani ottaa riskiä siitä, että pilaisin kaiken turhan takia. Niin hänen, kuin omankin elämäni.

Siispä juttelinkin Pohjoisen Pojan kanssa tapaamisestamme. Olen menossa yöksi hänen luokseen ja ajattelin olevan sen parempi jos ilmaisen ajatuksiani etukäteen. Vaikka onkin puhuttu sitä ja tätä ja tuota, niin ei ehkä sittenkään. Kaveruus tällaisenaan on varmasti jokasuhteessa paras vaihtoehto.

Peaceful easy feeling

En tiedä johtuiko se joulupyhistä ja pienestä katkosta tavalliseen arkeen, mutta mieleni on ollut suhteellisen korkealla viimepäivinä. Se, minkälaista romahdusta päässäni pelkäsin Hipin lähdettyä lomallensa, on ainakin toistaiseksi pysynyt poissa.

Hänestäkin olen kuullut pariin otteeseen, menee kuulemma kivasti. Totesin, että niin kai minullakin. Tällä hetkellä ero ja välimatka hänestä tuntuu jopa aika hyvältä. Tottakai odotan sitä, kun taas tapaamme, mutta erilailla. Toisaalta, itseni tuntien fiilikset ehtivät muuttua monta kertaa jopa lähipäivien aikana...

Osasyy hyvälle tuulelleni on kieltämättä myös tulevan odotuksessa. Tammikuun loppupuolella odottava reissu pohjoisempaan piristää. Olen aina tykännyt siitä, kun on jotain odotettavaa. Pitkään aikaan ei ole oikein mitään sen suurempaa ollut tiedossa, mutta nyt taas on, ja se tuntuu hyvältä. En oikeastaan osaa edes vielä jännittää tuota tulevaa kohtaamista Pohjoisen Pojan kanssa sen suuremmin, vaikka lähempänä sekin varmaan tulee.

Kyllä siinä oma jännityksensä kuitenkin on, kun tapaa tuollaisen ihmisen monen vuoden jälkeen...

Lähtölaskenta alkakoon...

Nyt se sitten tapahtuu. Tai ei nyt, mutta hyvinkin lähitulevaisuudessa. Minä ja Pohjoisen Poika tulemme tapaamaan hyvinkin pian. Vielä tässä on muutama viikko odoteltavaa, mutta se on pian verrattuna siihen, kuinka pitkään siitä on puhuttu.

Itselläni ei talviloman päiviä päättäessä ollut vielä tiedossa, mitä silloin tekisin. Päätös loman ajankohdasta kuitenkin tuli, ja mietin mitä silloin haluaisin tehdä. En halunnut olla vain kotona, mutta ulkomaanmatkakaan ei oikeastaan ollut mielessä. Siispä sitten menin ja ostin junaliput pohjoiseen. Kyllä vain, pitkään puhuttu tapaaminen hänen kanssaan on konkretisoitunut.

Sitä en vielä tiedä mitä tuo reissu tuo tullessaan. En oikeastaan edes halua tietää, en halua miettiä sitä. Tämä hetki on tässä ja se kohtaaminen siellä tulevaisuudessa. Vaikka lämpöä ja läheisyyttä puheissamme onkin, ja jopa suunnitelmissa, en silti ole varma haluaisinko niiden käyvän toteen. Ajatus sitä pelottaa, että mitä sen jälkeen?

Kun sitten hänelle joulutervehdysviestissäni tulevasta matkastani ohimennen mainitsin, vastauksena saamani sanat kieltämättä kuitenkin lämmittivät mieltä.

"Maltan tuskin odottaa", hän sanoi.
Pakko se on kai myöntää, että samat sanat.

Muutama hymy

Pohjoisen poika on piristänyt päiviäni viimeaikoina. Parina päivänä olemme vaihtaneet muutamia lauseita. Hän vain saa mieleni pirteäksi. Eilen päivän positiivisin asia oli häneltä saamani tekstiviesti. Hän vain halusi kertoa nähneensä unta minusta... eroottisen laatuista sellaista. Kyllähän se tuo hyvän mielen, edes joku ajattelee minusta jotain sellaista.

Eräs toinen, jonka mielen aiheista en edelleenkään ota selvää, on Hippi. Tänään törmäsimme ohimennen ja hän antoi minulle pussillisen lakuja. Se oli todennäköisesti vain satunnainen ja merkityksetön asia, mutta pistää silti miettimään. Vaikka olenkin tuntenut hänet jo parisen kuukautta, en tavallaan edelleenkään oikeasti tunne häntä. Mukava hän kyllä on, mutta vain kaverina. Toivon, että ajatuksensa minusta hänellä ovat vain samansuuntaiset. Tuon ajatusmallin ja oletusten perusteella hänkin sai minut hymyilemään.

Ja kyllähän satunnaiset joskus vastaantulevat komistukset hieman hymyilyttävät. Kaipaisin ehkä hieman pysyvämpää hymyilyolotilaa silti...

Yksi Niistä Oikeista.

Tajusin äskettäin olleeni kestoihastunut jo useita vuosia. En oikein osaa sanoa tarkkaan, mutta parisen vuotta ainakin. En tiedä, missä vaiheessa se on syntynyt, mutta ainakin se on olemassa.

Olisi surullista, jos jokaiselle olisi vain se yksi ja ainut oikea elämässä. On lohdullisempaa ajatella, että vaihtoehtoja on useita. Pohjoisen Poika on minulle yksi niistä, olen melko varma asiasta. Juttelimme pitkästä aikaa kunnolla hänen kanssaan pari päivää sitten, eikä hän kieltänyt kun esitin teoriani 'Niistä oikeista". Kun sanoin, ettei niitä kaikkia ehkä vain silti syystä tai toisesta voi saada (tarkoittaen tottakai häntä), kyseenalaisti hän minun edes ikinä yrittäneen...

Toinen teoriaani tukeva seikka tuli myös kyseisen illan aikana esiin. Olin mielessäni miettinyt, miten outoa on tuntea jonkinlainen connection ihmiseen, jota ei ole tavannut ikuisuuksiin kasvotusten. Suunnilleen seuraavalla minuutilla hän lateli minulle melkolailla samaa tekstiä. Joo, ei oo mitään yhteyttä meillä, ei tosiaan..

Mieleni oli alkuillasta ollut hieman maissa, mutta loppujenlopuksi nukkumaan mennessäni fiilis oli aika hyvä. Jollain kummallisella tavalla hän onnistuu valitsemaan ne oikeat sanat, saaden minut hyvälle mielelle. Joku satumainen taika vetää meitä yhteen. "Olispa kiva käpertyä nyt sun kanssa peiton alle". No kuule tietäsitpä vaan... Mutta sainpahan ihan oikeesti kutsunkin lähteä kyläilemään, vaikka hänen vierailunsa ei loppujenlopuksi tänne ole onnistunut vieläkään. Ehkäpä minä menenkin...

Huhhuh.

PS: Deekolmella oli tossa synttärit hetki sitten. Vähän teki mieli tekstata, mutta kerranki järki voitti ja jätin väliin. Eiköhän tätä päätä oo siihen betoniseinään hakattu jo ihan tarpeeks...

Golden memories

Arjen tylsyys sai minut miettimään menneitä ja itseasiassa myös tätä blogia, sen tarkoitusperiä, sitä prinssiä. Koska olenkaan viimeeksi saanut kauniita sanoja ja hyvää mieltä joltain minullekin tärkeältä ihmiseltä, vilpittömästi? Koska joku on käyttäytynyt arjen prinssin elkein minua kohtaan?

Pohjoisen Poika. Mies, joka hetkittäin tuo paljon hymyä, yleensä ei mitään. Hänestä ei ole hetkeen kuulunut. Selailtuani päiväkirjaa (oi kyllä, olen sellaista rustannut kymmenvuotiaasta saakka enemmän tai vähemmän... Kätevää sinänsä, muistaa asioita paljon paremmin. Niin hyviä, kuin huonojakin.) taaksepäin, löysin jotain mieltä kovinkin lämmittävää. Sie olet oikeesti kohtuullisen pysäyttävä ilmestys, hän oli minulle sanonut alkukesästä. Muistan tuon keskustelun melko hyvin, kun nyt tarkemmin mietin. Se oli täynnä hymyä ja hyvää mieltä, luultavasti molempien puolesta.

Harmillista sinänsä, että tuollaisia sanoja saa usemmiten ihmisiltä, joilta ne eivät kuitenkaan merkitse niin kovin paljoa. Esimerkiksi juurikin hän on kaukana omassa elämässään ja minä täällä omassani. Tiedän myös, että ne voivat olla ainakin osittain, ja varmasti ovatkin, vain sanahelinää. Silti se tuntuu hellyyttävältä ja lämmittää mieltä. Harvemmin tuollaisia puheita ihan tyhjästä keksitään, varsinkaan kun sille ei tavallaan olisi mitään velvoitetta.

Vaikka toisaalta, tiedän olleeni tärkeä monellekin ihmiselle aikanaan, ja ehkä jopa tälläkin hetkellä jossain määrin. Sitä vain unohtaa, miltä tuntuu olla tärkeä, kun sitä ei keneltäkään kuule. Muistaa vain ne kaikenlaisten urpojen feidaamiset ja väärät ihmiset joiden kanssa mikään ei tunnukaan miltään. Miksi hyvät jutut unohtuvat silti niin paljon helpommin, kuin ne huonot?

Ei sillä, että kaipaisin mennyttä sen turvallisuuden vuoksi. Vaikka toisaalta olenkin ihminen, joka välillä pitää kiinni menneistä liiankin helposti, ne kaikki ihanat hetket menneisyydessä saavat siellä olla. Jos saisin ne takaisin, todennäköisesti saisin lisäksi ainakin tuplamäärän pettymyksiä ja pahaa mieltä. Katson kyllä ihan hyvin mielin eteenpäin, vaikka tuntematon aina pelottaakin.

Ainakin voin hymyillä muistoille.

Naisten ja miesten välisestä ystävyydestä

Olen aina tullu miesten kanssa hyvin toimeen, kaverimielessä. Minulta löytyy aika paljonkin kavereita vastakkaisen sukupuolen edustajista, tosin osa suurimmaksi osaksi online-kavereita pääasiassa, ympäri Suomea kun asuvat.

Väitetään, että miehet ja naiset eivät voi olla pelkästään kavereita. Sanotaan, että aina siinä on jomman kumman puolelta seksiä mukana, ainakin ajatuksissa tai toiveissa, jos ei koskaan todellisuudessa. Tai ei niinkään toiveissa, mutta sellaisena voisihan sitä jos tilaisuus tulisi -juttuna.

Omalla kohdallani voin ainakin rehellisesti sanoa, että en haluaisi harrastaa seksiä näiden kavereiden kanssa (Pohjoisen poikaa ei sitten lasketa, se on edelleen ihan oma tapauksensa. Ei oo tosin Helsingissä ainakaan vielä näkynyt..). Ei siinä, mukavia jätkiähän ne on. Ihan hyvännäköisiäkin, ei nyt tietenkään kaikki, mutta muutaman voisin kyllä nimeltä mainita. Ei silti tulisi mieleenikään lähteä pilaamaan sitä kaveruutta sillä, että eksyisi makkarin puolelle tilaisuuden tullen. Sen jälkeen se olisi kuitenkin sitten mitä todennäköisimmin siinä se kaveruus.

Entäpä sitten toisinpäin? No, pakko se on myöntää että tuosta joukosta löytyy niitä, jotka tuskin epäröisivät harrastaa seksiä kanssani tilaisuuden tullen, varsinkaan parin rohkaisevan jälkeen. Itseasiassa kerran oli vähän turhan lähellä, ettei vahinko sattunut, mutta ei siitä sen enempää nyt.. Olen kuitenkin melko varma, että löytyy tapauksia jotka eivät. Ei edes, jos he itse olisivat sinkkuja, mitä eivät tällä hetkellä ole, ja asuisivat lähempänä niin, että konkreettisia tapaamisia olisi kenties reilusti useammin kuin nyt. Tässä tapauksessa voi siis sanoa, että kaveruus toimii ilman jännitteitä.

Entiset petikumppanit - nykyiset kaverit, onkin sitten ihan oma juttunsa. Vaikka en kyllä itse tunne kokevani missään määrin mitään himoja Koiranpentua kohtaan. Tietenkin tilanne voisi muuttua, jos hänen kanssaan olisi taas tekemisissä muutenkin kuin puhelimen välityksellä.

Mitä sanotte, toimiiko miesten ja naisten välinen ystävyys?

Pohjoisen poika

Sain positiivisesti yllättävän viestin yllättävältä taholta. Pohjoisen poika laittoi viestiä kysyäkseen tapaamista kun hän on tulossa Helsinkiin jossain vaiheessa. Nyt lienee siis juuri sopiva aika kertoa vähän hänestä.

Tapasimme pari vuotta sitten erään yhteisen kaveriporukan kautta. Tiesin hänen olemassaolostaan ennen tapaamista kasvotusten, mutta silti hän onnistui tekemään aikamoisen vaikutuksen, mitä en odottanut. Kun näin hänet ensimmäisen kerran, taisin seisahtua hetkeksi paikalleni unohtaen normaalin käytöksen, suorastaan hämmennyin hänestä. Ja siinä hän sitten vain hymyili, nousi seisomaan kätelläkseen ja esitelläkseen itsensä. Taisin vähän ujostella ja olin varma, että kaikki ympärilläolevat hän mukaanlukien huomasivat reaktioni tähän ihmiseen. Puhumattakaan silloisesta poikaystävästäni joka seisoi vierelläni ...

Kovista suunnitteluista ja puheista huolimatta olemme nähneet pitkän välimatkan takia vain sen yhden ainoan kerran, mutta silti jokin hänessä vetää minua puoleensa. Viimeisten parin vuoden ajan olemme olleet paljon yhteyksissä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Puheenaiheita on käyty laidasta laitaan, sisältäen seksin tottakai. Satojenkin kilometrien päästä vain kirjoitetun tekstin voimalla hän saa minut hymyilemään. Hän saa minut tuntemaan itseni erilaiseksi, paremmaksi kuin olenkaan.

En tiedä onko yhteisen yön jonkinasteisessa suunnittelussa ollut viehätyksenä juuri se, ettei mahdollisuutta siihen oikeasti ole ollut. Nyt jos sellainen tilaisuus kuitenkin tulee, en tiedä voiko sitä käyttää taikka olla käyttämättä. Eikä edes se yö, mutta tilaisuus hyvinkin läheiseen hetkeen...

Odotan kieltämättä melko jännityksellä, mitä tulee tapahtumaan, vai tapahtuuko mitään.