No johan nyt taas.

Pari miestä menneestä (ja nykyisyydestä kuitenkin) ei näemmä vain pääse ylitse minusta. Tai ehkä tuo on liikaa sanottu, mutta siltä se tuntuu.

Koiranpentu on pitänyt lomareissuni jälkeen melko paljon yhteyttä, verrattuna aiempaan. En tiedä mikä hänellä on, ja heitinkin hieman läpällä yksi ilta, että "Jopas sinulla nyt on ikävä minua", johon hän totesi jotain, että niinpä taitaa ollakin. Eh. Lisäksi hän ohimennen kysyi, josko tulisin vaikka kylään joskus, koko viikonlopuksi. Aha. Just. Joo. En oikeen sanonut mitään.

Toinen mielenkiintoista käytöstä osoittanut on Kultalusikka. Viimeviikkoisen seurusteluilmoituksen jälkeen on tilanne päässyt taas muuttumaan. Laittelin tuossa hänelle viestiä sunnuntaina kertoakseni eräästä tietystä asiasta ja kyselin siinä sitten ohimennen kuulumisia. Hän sanoi ajanvansa pitkän matkan autossa maanantaina takaisin pk-seudulle, että olisi aikaa puhua puhelimessa. Noh, mikäs siinä sitten.

Olipa muuten pisin puhelu hänen kanssan piiitkään aikaan. Suunnilleen kymmenen minuutin puhumisen jälkeen hän vain ohimennen kyseli tämänhetkisestä seksielämästäni, että onko mitään vakituisempaa. Tämä sai kieltämättä minut hieman hämmentymään, ymmärtääkseni hän oli kuitenkin parisuhteessa. No, kuten arvata saattaa, ei ole enää. Nyt sitten kyllä taas kiinnostaa seksi kanssani, kun ei itsellä olekaan mitään. Yhtä ohimenevästi oli sitten jotain puhetta näkemisestä muissa merkeissä, mutta enpä nyt tiedä.

Hohhoijaa sanon minä.

Miehistä viis

Pienoinen matkakuume iskee päälle, puolet kamoista on pakkaamatta ja siivotakin pitäis. Lomallelähtö ja piiitkään aikaan eka kunnollinen ulkomaanreissu on edessä huomenna.

En oo taas kuullu "elämäni miehistä", vai pitäskö sanoo miehistä elämässäni vähään aikaan. Deekolme on pitäny hiljaiseloa kohta kaks viikkoa, eikä oikeestaan haittaa. Sen seura ei tee minulle hyvää, se on huomattu.
Kultalusikan kiinnostus meni vissiin yhtä äkkiä kun tulikin, kun ei oo siitäkään kuulunu. Viime viikolla taisin soittaa sille, mut ei sillä oikeen ollu aikaa. Nohjaa, mitäpäs minä yhteyksiä pitämään kun ei sekään.
Koiranpennusta ei myöskään sen suuremmin oo taas kuulunut. Minä kyllä soitin hänelle, myöskin viime viikon aikana, mutta ei hänen suunnaltaan mitään.

Siinähän ne melkeen onkin. Tuota yhtä epätoivosta ei lasketa, toivottavasti en oo sen kaa enää erikoisemmin tekemisissä.. Anyway, aktiivisuustasoni yhteydenpitoon näiden kanssa putoaa hyvinkin paljon juuri nyt. Minua ei vain jaksa kiinnostaa, jos kerran ei ketään näistäkään. (Ihanku oisin sanonu tän ennenki...)

Hyvin todennäköistä on, ettei kukaan noista muista minun lähtevän lomalle. Deekolme ei itseasiassa edes tiedä, mitäs oli niin kiireinen etten ehtinyt siitä missään välissä mainita... Kahden jälkimmäisen voisin ehkä kuvitella muistavan, jos he jotain kautta eksyvät minua miettimään. Ei siis taida olla luvassa edes hyvänmatkantoivotuksia.

Siis, itse lähden lomalle huomenna. Blogin osalta seuraavan viikon ajan on luvassa ajastettuja postauksia vähän sekalaisista aiheista. Huomaatte kyllä, kun olen lomaltani palannut ;)

Paluu arkeen

Takana on kiva viikonloppu, edessä tylsyyttä. Taino, paistaa tunnelin päästä valoa, mutta lähiaikoina tiedossa on todennäköisesti vain ja ainoastaan töitä ja tavallista tylsää arkea. Vaikka kyllähän sitä on taas reissussa oltukin, tulin vasta maanantaiaamuna kotiin, Koiranpennun seura olikin aika mukavaa.

Alunperin löysin itseni lievän (tai hieman suuremmankin) humalatilan saattelemana Koiranpennun luota joskus lauantai-iltana myöhään. Hän minua sinne pyysi, olkoon se puolustukseni. Yö, ja aamu kuluivat kuitenkin äkkiä ja hänellä oli menoa sunnuntaina, itsekin päädyin kaverin mökille rentoilemaan. Mökkeilyn jälkeen vaihtoehtoni olivat painua pikkuhiljaa kotiinpäin, tai mennä takaisin hänen luo. Vedoten siihen, että edellisestä tapaamisesta oli suurinpiirtein kahdeksan kuukautta, eikä seuraavasta ole hajuakaan, päädyin menemään takaisin. Ei se hänestäkään haitaksi tuntunut olevan.

Suurin syy siihen, että menin takaisin, oli hyvä mieli. Tuntui mukavalta olla hänen seurassaan. Ei ollut tietoakaan siitä, ettemme olleet nähneet ikuisuuksiin, vaan tunnelma oli rento. Hänen seurassaan oli helppo olla, joten miksi en olisi käyttänyt tilaisuuttani hyväksi, kun oli mahdollisuus vielä nähdä. Seksillä ei tietenkään ollut osuutta asiaan. Jos jotain hänessä kaipaan, se on yksinkertaisen helppo olo hänen seurassaan. Tietenkin olen tuntenut hänet huomattavasti kauemmin kuin monet muut miehet, mutta että vielä näinkin pitkän ajan jälkeen?

Vierailuni venähtämisen takia hän myöhästyi töistä. Itse ehdin junaan onneksi, vaikkapa olisi se ehkä ollut sen aamun arvoista..

Joskus jopa maanantaiaamuna hymyilyttää.

Kauan, kauan sitten..

... tapasin Koiranpennun viimeeksi. Suunnilleen kahdeksan kuukautta takaperin. Melkein siitä asti olen uhonnut meneväni kylään ja on siitä puhuttu, että pitäisi nähdä. Monien ja taas monien puheiden jälkeen jotain lopultakin tapahtuu. Pian minä tapaan hänet pitkästä aikaa. Tiedän kummankin odottavan sitä kovasti. Se onkin ainut asia mitä varmasti tiedän, loppu jää nähtäväksi. Mitä tulee tapahtumaan, aika näyttää...

Jännittää aika lailla. Toisaalta pelkään rikkovani suloisen mielikuvani Koiranpennusta, mutta toisaalta palan halusta nähdä hänet taas. En edes romanttisessa mielessä, vaan muutenkin. Kuin kaveri kaveria ainakin.

Muuten fiilikset ovat edelleen aika rauhalliset. En erikoisemmin kaipaa miehiä elämääni. Tottakai viimeaikaiset säätämiset pyörivät mielessä, mukaanlukien eräänkin nimeltämainitsemattoman Deekolmen. Sen miehen ajatusmalli ei mahdu päähäni, vaikka toisaalta se on vain esimerkki miehen normaalista käytösmallista, eikä moni muukaan ole ilmaissut ajatuksiaan sen selkeämmin. Pitäisi unohtaa, tiedän, mutta se on välillä hieman hankalaa, kun asiat mietityttävät...

Naisten ja miesten välisestä ystävyydestä

Olen aina tullu miesten kanssa hyvin toimeen, kaverimielessä. Minulta löytyy aika paljonkin kavereita vastakkaisen sukupuolen edustajista, tosin osa suurimmaksi osaksi online-kavereita pääasiassa, ympäri Suomea kun asuvat.

Väitetään, että miehet ja naiset eivät voi olla pelkästään kavereita. Sanotaan, että aina siinä on jomman kumman puolelta seksiä mukana, ainakin ajatuksissa tai toiveissa, jos ei koskaan todellisuudessa. Tai ei niinkään toiveissa, mutta sellaisena voisihan sitä jos tilaisuus tulisi -juttuna.

Omalla kohdallani voin ainakin rehellisesti sanoa, että en haluaisi harrastaa seksiä näiden kavereiden kanssa (Pohjoisen poikaa ei sitten lasketa, se on edelleen ihan oma tapauksensa. Ei oo tosin Helsingissä ainakaan vielä näkynyt..). Ei siinä, mukavia jätkiähän ne on. Ihan hyvännäköisiäkin, ei nyt tietenkään kaikki, mutta muutaman voisin kyllä nimeltä mainita. Ei silti tulisi mieleenikään lähteä pilaamaan sitä kaveruutta sillä, että eksyisi makkarin puolelle tilaisuuden tullen. Sen jälkeen se olisi kuitenkin sitten mitä todennäköisimmin siinä se kaveruus.

Entäpä sitten toisinpäin? No, pakko se on myöntää että tuosta joukosta löytyy niitä, jotka tuskin epäröisivät harrastaa seksiä kanssani tilaisuuden tullen, varsinkaan parin rohkaisevan jälkeen. Itseasiassa kerran oli vähän turhan lähellä, ettei vahinko sattunut, mutta ei siitä sen enempää nyt.. Olen kuitenkin melko varma, että löytyy tapauksia jotka eivät. Ei edes, jos he itse olisivat sinkkuja, mitä eivät tällä hetkellä ole, ja asuisivat lähempänä niin, että konkreettisia tapaamisia olisi kenties reilusti useammin kuin nyt. Tässä tapauksessa voi siis sanoa, että kaveruus toimii ilman jännitteitä.

Entiset petikumppanit - nykyiset kaverit, onkin sitten ihan oma juttunsa. Vaikka en kyllä itse tunne kokevani missään määrin mitään himoja Koiranpentua kohtaan. Tietenkin tilanne voisi muuttua, jos hänen kanssaan olisi taas tekemisissä muutenkin kuin puhelimen välityksellä.

Mitä sanotte, toimiiko miesten ja naisten välinen ystävyys?

Kultamaalattu koiranpentu

Kesä 2011 on mielessäni edelleen iloisenpirteä ja onnellinen, vaikka tiedän ajan kullanneen muistot jo tähän mennessä. Haluan kuitenkin muistaa sen mielummin ihanana ja kauniina, vaikka välimatka tekikin tuolloin kipeää. Nykyisinhän sitä on huikeasti enemmän, mutta tilanne nyt on aivan toisenlainen muutenkin. En kuitenkaan halua nähdä Koiranpentua negatiivisessa mielessä, vaikkei kaikki hänen tekonsa aina kauniita olleetkaan. Sitäpaitsi edelleen hän osaa piristää ja saa minut hymyilemään, sekä nauramaan koska vain olemmekaan puhelimessa.

Tämä leukapartainen mies ilmaantui elämääni jo alkukeväästä yhden yön juttuna, enkä oikeastaan uskonut kuulevani hänestä enää astuttuani kaverini kyytiin joka haki minut sieltä pois aamulla. Ilta ja yö oli ollut oikein kivoja, mutten uskonut sen johtavan yhtään mihinkään. Oloni oli melko normaali ja mietin jatkavani elämää miettimättä häntä sen enempää. Olin kuitenkin väärässä, koska suurinpiirtein kahden kuukauden päästä kohdattuamme jäinkin koukkuun.

Uusi kohtaamisemme ei oikeastaan ollut sen erikoisempi kuin ensimmäinenkään, mutta tällä kertaa aamulla en halunnutkaan jättää sitä siihen. Oli oikeasti vahinko, että paitani jäi sinne, mutten tiennyt menisinkö oikeasti sitä hakemaan. Salaa toivottuani jotakin tapahtuvan Koiranpentu ottikin yhteyttä yhteisen kaverimme kautta minuun jo samana päivänä, vain joitakin tunteja lähtöni jälkeen.Noh, illan tultua onnistuin jotenkin sumplimaan itseni hänen luokseen, niin siis hakemaan sitä unohtunutta paitaa tottakai ...

Hän oli jotain aivan uutta elämässäni. Kesä oli alussa ja olin onnellinen. Heräsin aamulla hymy kasvoillani ja kävin hymyssäsuin nukkumaan. Olimme tekemisissä päivittäin, yleensä tekstiviestein, vaikka käytännön syistä näkemistä joutui odottamaan seuraavaan viikonloppuun, kuten aina siitä eteenpäin. Sinänsä ristiriitaista, miten onnellinen voin edelleen olla miettiessäni noita aikoja, vaikka usein sai silloinkin pettyä. Jännä asia tuo kultainen maali millä muistoja maalata...

Vilkaisu kalenteriin paljastaa viime kohtaamisesta olevan jo puoli vuotta aikaa. Tällä hetkellä suhteemme on hyvinkin kaverillinen ja pidämme yhteyttä vähintäänkin viikoittain, tarkoitus olisi ehkä törmätä vielä kesän aikana. Se, mitä sitten tapahtuu on arvoitus kaikille.