Ensimmäinen "parisuhde"

Teininä rakastuin (ihastuin) päättömästi netissä. Suloinen, itseäni vanhempi poika, jonka en olisi koskaan uskonut kiinnostuvan minusta. Välimatkamme oli aikamoinen, mutta eihän se keskustelua alunperin haitannut. Silloin siitä webcamista oli oikeasti hyötyäkin mesekeskusteluissa, sillä oli kuitenkin kiva nähdä toinen edes sen välityksellä.

Muutaman kuukauden puhelinkeskusteluiden, viestien ja muiden jälkeen matkustin vihdoin lähemmäs häntä, perhoslauma vatsassa ja suuret odotukset mielessä. Tulimme hyvin toimeen, ja ajattelin muuttoa lähemmäs häntä. Seurustelua ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun eräästä nettipalvelusta löysin muiden kirjoittamia vihjailevia kommentteja: "sulla on muijakin vielä..." . Kun poikaystävältäni kysyin, mitä kommentilla tarkoitettiin, en saanut mitään vastausta. Kunnes löysin sattumalta netistä tiedon, että ihana kultamussukkani olikin edeltävänä viikonloppuna pokannut baarista jonkun tyttösen itselleen, ja olikin parisuhteessa myös tämän kanssa. Ihme kyllä itkua ja porua ei kestänyt osaltani kuin noin viiden minuutin verran. Seuraavana viikonloppuna minullakin oli jo uusi lohtu kainalossa..

Kuin kohtalon oikkuna muutin kuitenkin lähemmäs tuota ensimmäistä poikaystävääni, vaikka emme missään yhteyksissä enää olleetkaan. Toisena päivänä uudella paikkakunnalla, kaikkien paikallisten joukosta onnistuin tietenkin törmäämään häneen sattumalta. Ei niitä iloisimpia kohtaamisia, mutta päädyimme peräti kavereina käymäänkin kahvilla sen jälkeen. Ilmeisesti poika tunsi niin suurta syyllisyyttä teoistaan, ja siitä sanoikin minulle. Kaveruus ei johtanut edes ystävyyteen, kunnes vielä muutamaa vuotta myöhemmin, aikuistuneimpina päätimme mennä kahville. Huomasin löytäneeni itseni hänen asunnoltaan seuraavana päivänä, sitä seuraavana, huomasin hänen makaavan sängylläni, ja suunnittelevan asioita kanssani.

No, kuten jo arvata saattaa, ei tilanne johtanut silloinkaan mihinkään sen suurempaan, mutta tulipa katsottua sekin kortti loppuun. Oikeastaan tunsin itseni hirviöksi, sillä minulla oli toinenkin epämääräinen suhde samaan aikaan, taas kerran. Nimittäin tuon ensimmäisen poikaystävän ensimmäistä tapaamiskertaa ennen olin langennut Ensirakkauteen, ja teinkin elämäni tyhmimmän valinnan heidän kahden välillä.
Mitään ei toki pitäisi katua, mutta olisi silloin teininäkin voinut yrittää edes käyttää aivojansa muuhunkin kuin viikonloppukaljojen hankintakeinon miettimiseen.

Pala mennyttä

Yleensä naisten kohdalla puhutaan tilanteesta, jossa nainen vähintääkin alitajuisesti etsii isänsä kaltaista miestä, tai muuten sellaista tyypillistä isähahmoa. Mutta entä sitten, kun isä onkin alkoholiin, aggressiivisuuteen ja pettämiseen taipuvainen yksilö?
Kiitos alitajuntani, olen myös rakastunut isäni tyyppiseen mieheen. Vaikka jokaisesta ihmisestä löytyykin niitä hyviä puolia, ja yritän aina ajatella ennemmin hyvää kuin pahaa, ei kyseisenkaltaisesta rakkaussuhteesta silti mitään kovin hyvää seurannut.

Kun lisää noihin aiemmin mainittuihin taipuvaisuuksiin vielä narsismia ja lukemattomia valheita vastuunpakoiluineen, on lopputuloksena ainoastaan henkisesti uuvuttava noidankehä, jossa viimeisetkin ylpeyden rippeet meinaa uhrilta kadota. Kaupan päälle saa vielä manipulointia, jonka myötä alkaa itsekin jo melkein uskomaan olevansa kaikkeen omalla normaalilla käytöksellään syypää. Sitä en sano, etteikö suhteessa molempien osapuolien käytös vaikuttaisi asioihin, mutta jos toinen pyrkii hallitsemaan satuttamalla ja loukkaamalla, huutamalla ja kääntämällä huomion kaikissa tilanteissa itseensä, on jossain muussa kuin molemmissa osapuolissa se suurin vika. Tiedänpä myös miltä tuntuu, kun toisten silmien edessä heitetään pihalle kodista. Ei suhteessa kaikki voi olla vain toista varten.

Kiitos muutamien psykologien ja rakkaiden ystävien, on tuonkin kaiken keskellä oma järki, ylpeys ja tahto säilytetty. Toivon todella, että samankaltaisissa tilanteissa olevat ihmiset löytävät apua, saavat tukea, ja jaksavat uskoa itseensä. Selviäisivät voittajina, vaikka se aikaa viekin.

Joskus täytyisi ymmärtää, ettei kaikki hyvä riitä voittamaan pahaa. Rakkaudella ei voi parantaa kaikkea.