Menneisyyden miehiä

Ei niistä tunnu koskaan pääsevän lopullisesti eroon, eikä osasta ole tarvettakaan. Toisista kuulee hyvillä mielin silloin ja tällöin, ilman sen suurempia taka-ajatuksia. Osa taas hämmästyttää ajatuksenjuoksullaan ja sillä, että yhtäkkiä pitkän hiljaiselon jälkeen tulee hämmentäviä viestittelyjä.

Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu ainakin Deekolme.  Viimeisimmästä kanssakäymisestä hänen kanssaan taitaa olla jotakuinkin kaksi vuotta. Sen jälkeen olen kuullut hänestä kahdesti, joilla kummallakin kerralla hän alkuun esitti, ettei tiennyt kuka olen.

Aikaisempi kerta oli joskus reilu vuosi sitten, en tarkkaan oikein muista. Hän vastasi tekstiviestiin, jonka olin lähettänyt hänelle edeltävänä syksynä. Viestin perille pääsemiseen oli mennyt vähintäänkin puoli vuotta, jos ei enemmänkin. Pokkana väitti saaneensa juuri viestin ja kysyi, että kuka kysyy? (niinkuin hän ei sitä olisi tiennyt/jostain voinut selvittää.) Parin viestin jälkeen keskustelu tyssäsi minun todettua olevani onnellisesti parisuhteessa.

Toinen, viimeisin viestittely tapahtui parisen viikkoa sitten. Mies "vahingossa" lähetti viestin minulle liittyen johonkin tyhjänpäiväiseen, esittäen sen olevan osoitettu jollekin muulle. Väitti numeron löytyneen jostain puhelimen syövereistä. Tovi siinä meni, että hän tajusi kenen kanssa oli keskustelemassa. Nanosekunnin päästä puhe oli kääntynyt viehättävään takamukseeni ja puuhailuun lakanoiden välissä. Totesin hänelle, että kiitos, mutta ei kiitos. Joihinkin sitä näemmä vain tekee lähtemättömän vaikutuksen.

Tunsin salaa suurta mielihyvää.

P.S. Minulla on Pohjoisen Pojan kanssa hieman sama tilanne kuin S:llä. Pohjoisen Poika on eronnut pitkäaikaisesta parisuhteestaan joitakin kuukausia sitten, ja löytänyt sittemmin uuden tyttöystävän. Eihän se minulle kuulu tai varsinaisesti edes kiinnosta, mutta häiritsevää silti. Tuo uusi tyttöystävä on nimittäin kaima minulle. 

Yksi Niistä Oikeista.

Tajusin äskettäin olleeni kestoihastunut jo useita vuosia. En oikein osaa sanoa tarkkaan, mutta parisen vuotta ainakin. En tiedä, missä vaiheessa se on syntynyt, mutta ainakin se on olemassa.

Olisi surullista, jos jokaiselle olisi vain se yksi ja ainut oikea elämässä. On lohdullisempaa ajatella, että vaihtoehtoja on useita. Pohjoisen Poika on minulle yksi niistä, olen melko varma asiasta. Juttelimme pitkästä aikaa kunnolla hänen kanssaan pari päivää sitten, eikä hän kieltänyt kun esitin teoriani 'Niistä oikeista". Kun sanoin, ettei niitä kaikkia ehkä vain silti syystä tai toisesta voi saada (tarkoittaen tottakai häntä), kyseenalaisti hän minun edes ikinä yrittäneen...

Toinen teoriaani tukeva seikka tuli myös kyseisen illan aikana esiin. Olin mielessäni miettinyt, miten outoa on tuntea jonkinlainen connection ihmiseen, jota ei ole tavannut ikuisuuksiin kasvotusten. Suunnilleen seuraavalla minuutilla hän lateli minulle melkolailla samaa tekstiä. Joo, ei oo mitään yhteyttä meillä, ei tosiaan..

Mieleni oli alkuillasta ollut hieman maissa, mutta loppujenlopuksi nukkumaan mennessäni fiilis oli aika hyvä. Jollain kummallisella tavalla hän onnistuu valitsemaan ne oikeat sanat, saaden minut hyvälle mielelle. Joku satumainen taika vetää meitä yhteen. "Olispa kiva käpertyä nyt sun kanssa peiton alle". No kuule tietäsitpä vaan... Mutta sainpahan ihan oikeesti kutsunkin lähteä kyläilemään, vaikka hänen vierailunsa ei loppujenlopuksi tänne ole onnistunut vieläkään. Ehkäpä minä menenkin...

Huhhuh.

PS: Deekolmella oli tossa synttärit hetki sitten. Vähän teki mieli tekstata, mutta kerranki järki voitti ja jätin väliin. Eiköhän tätä päätä oo siihen betoniseinään hakattu jo ihan tarpeeks...

No nyt kävi näin

Ompahan sekin nähty ja käyty sitten, aviovuode (ei oma, luojan kiitos). Tiedostin etukäteen, että eroomassa se on jokatapauksessa, mutta ei nyt välttämättä se paras ratkaisu ollut. En kadu, koska se ei kuulu tapoihini, ompahan tääkin nyt koettu.

Oltiin kaverin synttäreitä juhlimassa ja vähän vilkuilin ohimennen häntä kun hän kavereineen juhlapaikalle saapui. Suunnilleen saman mittainen itseni kanssa, muutaman vuoden vanhempi ja tumma. Okei, sillä oli viikset, mutta myös semmonen söpö parta (yks niistä ulkoisista piirteistä, joita kaipaan Deekolmesta..). Kohtelias ja mukava mies muutenkin.

Jossain kohtaa iltaa huomasin nojaavani seinään jossain ulkona ja pussailevani hänen kanssaan. Se fiilis, kun joku painaa sinua seinää vasten sopivan voimallisesti ja suutelee... Yllättäen taidettiin jo melkein siinä vaiheessa päätyä puhumaan siitä perinteisestä, mihin jostain syystä puheenaihe kanssani aina jossain vaiheessa kääntyy - minun takamuksestani. Tais se tykätä.

Seksi oli kivaa, johan tässä on taas jokunen tovi edellisestä kerrasta vierähtänytkin.. Tuntuihan se kivalta saada kehuja joltain, ja toisaalta ehkä kuitenkin semmonen helpotuksen olo, ettei tartte miettiä mitä se toinen sit kuitenkaan ajattelee. Kuitenkin melkeinpä tietää, ettei tavata enää välttämättä koskaan. Vaikka olis se ehkä voinut tapahtua jossain muualla loppujenlopuks kuitenkin...

Miehistä viis

Pienoinen matkakuume iskee päälle, puolet kamoista on pakkaamatta ja siivotakin pitäis. Lomallelähtö ja piiitkään aikaan eka kunnollinen ulkomaanreissu on edessä huomenna.

En oo taas kuullu "elämäni miehistä", vai pitäskö sanoo miehistä elämässäni vähään aikaan. Deekolme on pitäny hiljaiseloa kohta kaks viikkoa, eikä oikeestaan haittaa. Sen seura ei tee minulle hyvää, se on huomattu.
Kultalusikan kiinnostus meni vissiin yhtä äkkiä kun tulikin, kun ei oo siitäkään kuulunu. Viime viikolla taisin soittaa sille, mut ei sillä oikeen ollu aikaa. Nohjaa, mitäpäs minä yhteyksiä pitämään kun ei sekään.
Koiranpennusta ei myöskään sen suuremmin oo taas kuulunut. Minä kyllä soitin hänelle, myöskin viime viikon aikana, mutta ei hänen suunnaltaan mitään.

Siinähän ne melkeen onkin. Tuota yhtä epätoivosta ei lasketa, toivottavasti en oo sen kaa enää erikoisemmin tekemisissä.. Anyway, aktiivisuustasoni yhteydenpitoon näiden kanssa putoaa hyvinkin paljon juuri nyt. Minua ei vain jaksa kiinnostaa, jos kerran ei ketään näistäkään. (Ihanku oisin sanonu tän ennenki...)

Hyvin todennäköistä on, ettei kukaan noista muista minun lähtevän lomalle. Deekolme ei itseasiassa edes tiedä, mitäs oli niin kiireinen etten ehtinyt siitä missään välissä mainita... Kahden jälkimmäisen voisin ehkä kuvitella muistavan, jos he jotain kautta eksyvät minua miettimään. Ei siis taida olla luvassa edes hyvänmatkantoivotuksia.

Siis, itse lähden lomalle huomenna. Blogin osalta seuraavan viikon ajan on luvassa ajastettuja postauksia vähän sekalaisista aiheista. Huomaatte kyllä, kun olen lomaltani palannut ;)

Suojamuuri lepertelyille

Viimeaikoina on taas saanut kuulla kaikenlaista turhaa selitystä, mutta silti tekoihin kykenemätöntä puhetta joiltakin. Deekolme on suurin syyllinen, jota syyllistän aiheutuneesta mielipahasta. Niin paljon turhaa sepittelyä tekstiviestitse, mutta todellisuus on lopulta ihan toisenlainen. Miksi se on niin helppoa selittää yhtä ja toimia kuitenkin ihan päinvastoin. Ihankuin puhelimen toisessa päässä olisi välillä ihan toinen ihminen...? Ja sitten käytös taas muuttuu äkkiä, arvaamatta.

Nyt minulle alkaa taas pikkuhiljaa riittää. Tuosta edellämainitusta kaksilahkeisesta ei ole taas yhtä viestiä lukuunottamatta kuulunut puoleentoista viikkoon mitään. Se siitä "katotaan joku toinen päivä" sitten. Tai no, voihan se toinen päivä olla vaikka kahden kuukauden kuluttua alkuperäisestä, mutta olisin itse odottanut sitä kohtuullisessa ajassa; viikon-kahden sisällä. No, se kaksi viikkoa nyt ei vielä ole täynnä, mutta tuo kuulumattomuus osoittaa jo, että tuskinpa tulee mitään tapahtumaan. Ehkä häntä taas kiinnostaa joskus parin viikon päästä, kun pöly on laskeutunut....

Miten sitä niin helposti kuitenkin aina haluaa uskoa, että sanoissa olisi tällä kertaa jotain perää, eikä joutuisi pettymään. Luontainen ominaisuus itsellä on, että luotan toisiin ihmisiin vähän liiankin helposti. Haluan olla mukava, ja luulen tietenkin että muut kohtelevat minua niinkuin minä niitä. Siitäkin huolimatta, että se odotus on osoitettu vääräksi ties kuinka monta kertaa... Ei se maailma toimi ihan niin ruusuisesti.

Pitäisi oppia olemaan välittämättä.

Pientä turhautuneisuutta

Deekolmesta ei ole kuulunut koko viikossa. Eräänä päivänä tekstasin sille kysyäkseni viikonlopun meininkejä, en koskaan saanut vastausta. Eilen kyselin uudemman kerran, että ollaankos sitä hengissäkään, niin sain vain vastauksen hänen olevan töissä. Olisi sen varmaan voinut sanoa jo aiemmin, ettei olisi tarvinnut turhaa kysellä? Tekstiviestin lähettämiseen kun menee n. 30sekuntia aikaa....

En oikeastaan jaksa enää yrittää. Haluaisin kyllä nähdä, mutta turhauttavaa kun toinen ei tee yhtään mitään nähdäkseen vaivaa asian eteen. En myöskään edelleenkään ymmärrä häntä kun seura kelpaa, mutta ei kelpaa kuitenkaan. Voi tietysti olla, että hän on näitä ihmisiä jotka heijastavat omat fiilikset kaikkiin ympärilläoleviin. Kun jokin stressaa (tässä tapauksessa työ), niin muutkin saavat kyllä osansa siitä ärtyneisyydestä...

Ehkä minä tarvitsisinkin vain uuden miehen. Kysymys kuuluukin, että mistä? Nettitreffit ei ainakaan ole tuntuneet toimivan, eikä baareissa juokseminen innosta juuri nyt ainakaan, puhumattakaan että siitä olisi mitään hyötyä.

Ehkä tässä vielä ilmaantuu joitakin mahdollisuuksia lähiviikkoina....

Ainiin, lupasin hengailla Mukautujan, siis sen piknik-tyypin kanssa joku päivä. Voitas kuulemma käydä parilla tai jotain, saapa nähdä.

Viime viikonloppu..

.. Ei menny ihan niinkun elokuvissa.

Okeiokei, tekstasin Deekolmelle kaikesta huolimatta perjantaina. Se oli jopa nöyrtyväinen tekosistaan.

Perjantaina se oli vielä poissa maisemista, mutta puhuttiin että nähtäs lauantaina. Lauantainakin vielä puhuttiin, että nähtäs lauantaina. Se sano, että illalla tulee himaan niin sit.

No, eipä miehestä sitten taas kuulunu, enkä minä sokkona sinne voinu lähteä tietämättä oisko se kuitenkaan kotona. Ei oo toi luottamus ihan maailman korkeimmalla hänen suhteensa, että jos se oliskin feidannu.

Sunnuntaina se ilmotti, että oli kyllä ollut kotona edellisenä iltana, mutta milläpäs asiasta ilmottamaan, kun akku oli puhelimesta loppunut ja laturi oli jäänyt sinne edelliseen olinpaikkaan tunnin ajomatkan päähän. Sieltä oli sitten kivasti käynyt sunnuntaiaamuna hakemassa.

Pääsin kuin pääsinkin lopulta luoksensa sunnuntaina alkuillasta. Pari tuntia vierähti mukavasti leffan parissa, minkä jälkeen oli suunnitelmissa jäädä ihan yöksikin sinne. Enpä sitten jäänyt, kun herralta oli jäänyt jotain duunipapereita sinne em. edelliseen olinpaikkaan, mistä ne aamuksi tarvitsi.... Että moi, kotiin vaan. Ymmärsin kyllä syyt loistavasti, mutta vitutti se silti. Onneksi en ollut meistä kahdesta ainut.

Puhe oli nähdä heti maanantaina paremmalla ajalla, mutta eipä nähty, mikä taas ei yllättänyt ollenkaan. Jos jotain tuosta miehestä olen tässä oppinut, niin ainakin se panostaa työhönsä, mikä vie energiat aika tehokkaasti. Katotaan tossa viikonloppuna, josko onnistuisi.

Että sellasta.

Kauan, kauan sitten..

... tapasin Koiranpennun viimeeksi. Suunnilleen kahdeksan kuukautta takaperin. Melkein siitä asti olen uhonnut meneväni kylään ja on siitä puhuttu, että pitäisi nähdä. Monien ja taas monien puheiden jälkeen jotain lopultakin tapahtuu. Pian minä tapaan hänet pitkästä aikaa. Tiedän kummankin odottavan sitä kovasti. Se onkin ainut asia mitä varmasti tiedän, loppu jää nähtäväksi. Mitä tulee tapahtumaan, aika näyttää...

Jännittää aika lailla. Toisaalta pelkään rikkovani suloisen mielikuvani Koiranpennusta, mutta toisaalta palan halusta nähdä hänet taas. En edes romanttisessa mielessä, vaan muutenkin. Kuin kaveri kaveria ainakin.

Muuten fiilikset ovat edelleen aika rauhalliset. En erikoisemmin kaipaa miehiä elämääni. Tottakai viimeaikaiset säätämiset pyörivät mielessä, mukaanlukien eräänkin nimeltämainitsemattoman Deekolmen. Sen miehen ajatusmalli ei mahdu päähäni, vaikka toisaalta se on vain esimerkki miehen normaalista käytösmallista, eikä moni muukaan ole ilmaissut ajatuksiaan sen selkeämmin. Pitäisi unohtaa, tiedän, mutta se on välillä hieman hankalaa, kun asiat mietityttävät...

Mitähän seuraavaksi

Mennyt viikonloppu sai taas tapahtumillaan ajattelemaan. Ensimmäinen "yllätys" oli perjantaina, kun vanha tuttu Deekolme ilmoitti itsestään viestin muodossa. Joidenkin viestittelyjen jälkeen hän antoi ymmärtää, että enempikin voisi kiinnostaa kun oman mielipiteeni aiheesta ilmaisin. Lopulta minun olisi pitänyt mennä sinne melkoisen myöhään illalla, leffaseuraksi. En mennyt, johtuen suurimmalti osalti lauantaisesta työpäivästä. (Tyhmänä) ajattelin hänelle toki sopivan sitten vaikka lauantai-ilta. Niiden viestien perusteella itselläni oli kuitekin jonkinlainen olo siitä, että saattaisimme jopa ymmärtää toisiamme ja tilannetta, missä sen täytyisi liikkua jos vielä tekemisissä olisimme.

Väärässä olin. Lauantai tuli, ja meni. Pysyin kotona. Tai, no tuli sitä tehtyä kaikennäköistä, mutta en ainakaan nähnyt Deekolmea. Kovasti oli puhetta näkemisestä, mutta eihän siitä sitten mitään tullut. Alkoholi ja kaverit menivät edelle, kuten viimeeksikin. Viimeisin viestini hänelle oli varmaan viimeinen koskaan (tai ainakin pariin viikkoon....) Pyysin häntä ilmoittamaan sunnuntaina, jos kiinnostaa välillä joustaa vaikka vaihteeksi. En ole aina hyppäämässä hänen mielitekojensa mukaan. Vaan tuskin saan vastausta, en ainakaan toistaiseksi ole saanut.

Tämän mielenkiintoisen välikohtauksen lisäksi sain muutamia muitakin viestejä, jotka johtivat lähestulkoon samaan lopputulokseen; tuskin kovin paljoa heistä enää kuulen.

Samanlainen ilmoitti lauantai-iltana, ettei kaveruutemme taida onnistua. Hänellä meni kuulemma fiilikset edes keskustella kanssani satunnaisesti... Noh, nyt kävi näin.

Herra O:n kanssa jutusta ei myöskään tule mitään. Ystävällisesti hän ilmoitti (treffipalvelun kautta viestillä, ei suinkaan tekstaten vaikka numerokin on...?), ettei tästä taida sen suurempaa syntyä. Positiivista on ainakin se, että olin kyllä itse miettinyt melkolailla samaa. Vaikka voisi sitä kuulemma silti joskus hengailla, itsekin kysyin josko hän ehkäpä kestäisi minua vielä tennis"vastustajana" joskus.

Jotta saan tähän vielä muutaman nimen mainittavaksi, sanottakoon, että Kultalusikka tekstasi myös viikonlopun aikana. Ei sillä oikeastaan sen kummempaa ollut, kunhan halusi varmistaa kai etukäteen etten ole samassa baarissa kuin mihin hän oli menossa keikalle... Hah, enpäs ollutkaan!

Neutraali olotila.

Kolmas.

Kolmas kerta toden sanoo, hah? No, se jää nähtäväksi. Tänään tapaan kolmannen ihmisen sieltä jo muutamaan otteeseen mainitusta treffipalvelusta. Tuttavuus on melko uusi ja fiilikset ovat aika hyvät, mutta en oikeastaan edes halua sanoa ääneen kovin paljoa enempää. Pian nähdään miten käy. Jännittävää!

Hah, eipä muuten ole Deekolmesta sen koommin kuulunut sitten enää. Parempi niin. Tai, no, toisaalta aika sama. Itsestäni tiedän ainakin, että kiinnostus on kyllä nollan luokkaa, jollei jopa miinuksen puolella. Eiei, jos se olisi miinuksen puolella, se tarkottaisi että sillä olisi väliä, nollan luokka on siis parempi. Toisaalta, mitä se sitten taas kertoo, että kirjotan asiasta tässä ja nyt...

Kummastuttaa hieman, Herra O ei ole antanut kuulua itsestään, vaikka kanssani kuulemma oli kivaa ja jopa sanoi odottavansa kasvotusten kohtaamista taas... Nojoo, en ole itsekään ottanut yhteyttä. En oikeastaan tiedä miksi, ehkä tuon huomisen takia, tai sitten muuten. Huomaa taas itsestäni sen, kuinka haluan olla vain yhden miehen nainen, ja mies minulle vain yhden naisen mies. Ei voi edes tavata toisia, ilman että se alkaisi vähän mietityttämään jo, vähintäänkin alitajunnassa...

Aika mitäänsanomatonta nyt kyllä kaikin puolin tämä.

Ensitreffit

Vastoin kaikkia odotuksiani, olen menossa tänään treffeille. Tai en oikeastaan tiedä ovatko ne treffit, kun niin ei ole erikseen sovittu, mutta voisin kuvitella. Jokatapauksessa luvassa on kahvin äärellä livekohtaaminen ihmisen kanssa, jonka kanssa olen keskustellut tähän asti ainoastaan internetin välityksellä. Melko jännittävää kyllä! Odotan mielenkiinnolla, miten kanssakäyminen sujuu kasvotusten, tähän asti se on ollut melko sujuvaa ainakin. En oikein edes tiedä mitä odottaa, mutta tästä kuulette varmasti lisää vielä jatkossa! Kuvan olen sentään tyypistä nähnyt, kuten hänkin minusta, joten sen osalta ei järkytystä pitäisi tulla kummankaan puolesta tapahtumaan.

Ainiin. Se tapaaminen Deekolmen kanssa jäi toteuttamatta sittenkin. No, eihän viikonlopun aikana kyllä sittenkään sitä vettä erikoisemmin satanut, vaikka oli luvannut. Ei siis tarvittu piristystä sadepäivälle. Taitaapi olla, että ne sadepäivien ilot on nyt nähtyjä. Vaikka kaunis ajatus onkin siitä, että olisi jonkinlainen kaveri eduilla, ei minusta siihen touhuun ole kuitenkaan. Olen myös melko varma, ettei hänestä olisi minulle mihinkään muuhun. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään kiinnostusta nähdä vaivaa hänen eteensä, katsotaan sitten jos hän ensin näkee vaivaa minun eteen, mitä tuskin tulee tapahtumaan. Haittaako se minua? Ei todellakaan.

Älä kiroile

Hiljaista. Ei tekstiviestittelyjä, ei soittoja, ei näkemisiä. Ei mitään.

Päivänä eräänä tuossa mielessäni kävi, että olisin soittanut Kultalusikalle, mutta en oikeastaan tiennyt mitä hänelle sanoa enää. Tarkoituksenani olisi ollut kysyä kuulumisia. Kuitenkin viimeeksi hänen kanssaan yhteyksissä ollessani hänen sanansa saivat minut muuttamaan mieleni, ainakin toistaiseksi. Kun ei hänestä ole vain tuntunut siltä, että haluaisi olla yhteyksissä. Noh, ei sitten.

Olisi tarkoitus kai nähdä deekolmea taas. Viikko on ollut melko hiljainen yhteydenpidon osalta. Toisaalta aurinko on paistanut koko viikon, yleensä kun olen siellä sadepäivien ilona, ehheh. Kuitenkaan tällä kertaa en ehkä voi poistua sieltä selvittämättä vähän, että missä sitä nyt oikeastaan mennäänkään.

Myönnän, se saattaa olla ongelma minulle. En vain osaa olla ja pitää hauskaa ilman velvoitteita, vaikka pitäisikin. Ei vain ole minun juttuni. Ja kyllä, se on tuottanut muutamia ongelmakohtia elämässäni tähän asti, enkä epäile etteikö tuottaisi vielä jatkossakin. Vaikka olen pikkuhiljaa oppinut käsittämään miten näissä tilanteissa käyttäytyä, ei se vieläkään ole luontevaa.  Olen aivan liian mustasukkainen pelkkään seksiin. Omistushaluinen. Haluan, että mies on minun pelkästään, eikä vain osittain ja mahdollisesti vapaa jollekin muulle.

En ylipäätään ymmärrä nykypäivän kiireistä elämää, kun kenelläkään ei ole aikaa parisuhteelle. Miksi sanat sitoutuminen ja seurustelu koetaan kirosanoina? Suurin osa ihmisistä tuntuu vain haluavan pitää hauskaa ja parisuhde on jonkinlainen jarrute sille, etteikö voisi enää elää omaa elämäänsä ollenkaan. Eikä se edes tunnu olevan kiinni pelkästään miehistä, monet naiset ajattelevat myös samoin. Itse en käsitä sitä niin. En esimerkiksi tällä hetkellä edes haluaisi muuttaa kenenkään kanssa yhteen, tämänhetkinen asumisjärjestely kelpaa loistavasti. Ystävät, työ, koti, lemmikki... Kaikki edelleen elämässä, vaikka siihen mies lisänä tulisikin. Kummallista.

Hsst, ethän vain juuri maininnut sanaa parisuhde?

Herrasmies

Tuskin kukaan voi väittää, etteikö joskus olisi kiva tuntea itsensä neidiksi. Kohteliaita ovenavauksia ja lounaan tarjoamisia, kyllähän ne kelpaa. Vaikka itse joskus olenkin tyyliltäni hieman epätyttömäinen, viihtyessäni farkuissa ja tennareissa, on prinsessakohtelu silti ihanaa. Tässä nykyisessä tasa-arvoyhteiskunnassa ei silti enää voi olettaa mitään. On ihan yhtä todennäköistä, että nainen tarjoaa lounaan, kuin mies. Tai  molemmat maksavat omansa.

Kun siis kuulen kysymyksen, "Mennäänkö johonkin aamupalalle?" kieltämättä vähän mietityttää, onko toinen nyt sitten tarjoamassa. Ensimmäinen ajatus oli, että tietenkin, mutta pieni epävarmuus asiasta oli silti, koska ei pitäisi ikinä olettaa kuitenkaan. Vähän hämmentää, pitäisikö asiaa tiedustella erikseen, ihan vain varmistaakseen asian. Toisaalta se tuntuu myös tosi tyhmältä kysyä. Entäpä millä tavalla asian voisi esittää, kuulostamatta typerältä, tai olettamatta mitään?

Ja missä kohtaa sitten menee raja? Jos toinen aina tarjoaa, niin eikö se toinen jää siitä mitään velkaa? Olisi se reilua tasoittaa jossain välissä. Vaikka toisaalta onkin loogista, että paremmin tienaava tarjoaa, en silti haluaisi välttämättä aina olla ikäänkuin lokkeilemassa, vaikka tuskin toinen niin asiaa ajatteleekaan.

En sitten loppujen lopuksi kysynyt, eikä se johtanut mihinkään epäselvään tilanteeseen. Hän tarjosi. Autokyyti kotiovelle sisältyi myös. Kai se Deekolme on ainakin vähän herrasmies.

Se siitä pelkästä seksistä sitten taas...

Pelkkää seksiä

Mistä tietää, että välillänne on vain seksiä, eikä mitään muuta? Mitä tarkalleen on "pelkkä seksi"? Saako silloin pussata, muutenkin kun seksin yhteydessä? Ihan vain jos tuntuu siltä, kun vietätte yhdessä aikaa. Onko ylipäätään sallittua viettää yhdessä aikaa, vai onko se sitten jo jotain muuta? Entä jos vain viihtyy toisen seurassa, myös sen seksin lisäksi. Puheenaiheet liikkuvat musiikin, elokuvien ja töiden parissa, onko se sitten enää pelkkää seksiä.

Entä jos pitkään jatkuneen seksisuhteen jälkeen seksi loppuu, ja puheenaiheet jäävät? Eihän se silloin voinut olla pelkkää seksiä, jos yhteydenpito jatkuu edelleen. Vaikka toisaalta sisältäähän fuckbuddy myös sen sanan buddy, siis kaveri. Kyllähän kavereiden kanssa jutellaan. Muuten se olisi pelkkä fuck, mikä nyt ei kuulosta alkuunkaan hyvältä tyypiltä, sellaiselta jonka kanssa haluaisi edes harrastaa kyseistä toimintaa. Entäpä Friends with benefits, kyllähän sekin sisältää kaveriosuuden. Mikä lienee sopiva suomalainen nimitys tuolle.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ilmeeni kysymysmerkkinä tilanteesta, suuntani käy Deekolmen luo.

Entä jos, entä jos ei?

Uusi tapaaminen Deekolmen kanssa tuli nopeammin kuin oikeastaan olin odottanutkaan. Jo alkuviikosta viestittelyjä liikkui molempiin suuntiin ja himo kävi aika suureksi loppuviikkoa kohden. Olin jo melkein menossa sinne torstaina, molemmilla kun oli omat juhannussuunnitelmansa perjantaille, mutta maltoimme sitten lauantaihin jatkaen viestittelyä vielä pari päivää.

Lauantai toi tullessaan taas vesisateen, mikä ei saanut mielialaa laskemaan. Hymyssäsuin astelin vesisateessa sateenvarjoineni bussipysäkille ja suuntasin hänen luokseen. Taaskaan ei ehtinyt kauaa mennä siitä hetkestä kun sain hänen asuntonsa oven perässäni kiinni, ennen kuin vaatekerta oli vähentynyt huomattavasti ja löysin itseni makuuasennosta. Eikä se siihen yhteen kertaan jäänyt tälläkään kertaa. Välillä taas leffoja ja jotain ruokaakin.

"Ollaan yhteyksissä", hän sanoi sieltä lähtiessäni sunnuntaina päivällä. Eikai käy kieltäminen, että nyt jo alkaa vähän olemaan odotuksia. Muutamille muille aiheesta puhuessani osaan vakuuttavasti todeta tämän olevan kivaa ja huoletonta vailla stressiä mistään odotuksista, mutta oman pään valtaavat erilaiset entä jos ja mitä jos-pohdinnat. Ne perinteiset kysymykset pyörivät päässä; Mitä hän haluaa (noin niinkun seksin lisäksi)?, Onko tämä pelkkää seksiä, vai sittenkin jotain muuta? Ja koska taas voin itse ottaa yhteyttä vaikuttamatta liian innokkaalta.

Mistä päästäänkiin lempiaiheeseeni. Miksi täytyy esittää viileää? Eikö olisi helpompaa olla suorapuheinen ja ilmoittaa suoraan fiiliksistään, ei jäisi kummallekaan epäselvyyksiä. Asioita hankaloittaa suuresti se, että täytyy miettiä mitä toinen ajattelee, voimatta kysyä suoraan saatika sitten kertoa omista mietteistään.

Pakottaessani itseni hetkellisesti positiiviseen ja rentoon ajattelutapaan saan hymyn huulilleni. Ainakin tiedän, että hän nauttii seurastani, niin kuin minä hänen seurastaan. Tiedän myös, että näemme tämänkin jälkeen. Tällä kertaa siitä ei ole epäilyksiä, toisinkuin ehkä vielä viikko sitten. Aika näyttää milloin ja miten.

Mitä sinä tahdot minusta?
Minä huudan ja peitän korvani etten kuulisi vastausta.

Save it for a cold and rainy day

Ei ne yllätykset loppunu sit vieläkään.

Sunnuntaiaamuna kutakuinkin heräsin tekstiviestiin. Tai ainakin se viimeistään sai minut kunnolla hereille, jos unesta olinkin jo aiemmin herännyt. Deekolme laitto melko lyhyen ja ytimekkään viestin ilmoittaakseen haluistaan. Ei pyytänyt mitään, ilmoitti vain että häntä panettaa, suuresti. Naurahdin viestille hieman epäuskoisesti, tai oikeastaan ensimmäinen reaktio taisi olla melko kovaääninen "mitä helvettiä?"-huuto, ei ollut nimittäin se ensimmäinen viesti jota sunnuntaiaamuuni odotin, eikä ainakaan häneltä.

Muutamien viestittelyjen jälkeen, parin tunnin päästä löysinkin sitten itseni jo vaakatasosta hänen asunnoltaan. Viileä tylsähkö sateinen sunnuntai muuttui rennoksi röhnäyspäiväksi vuorotellen seksin ja elokuvien katselun välillä. Taidettiin siinä jossain välissä jotain syödäkin. Kotiin tulin aamulla hänen mentyä töihin. Olisin voinut jäädä sinnekin nukkumaan oman työpäiväni alettua useita tunteja myöhemmin, mutta pieni siistiytyminen kotona ei tehnyt pahaa.

Entä jatkossa? En tiedä. Olettettavasti ei mitään sen erikoisempaa, ehkäpä nähdään jossain vaiheessa, mutta ei ollut mitään puhetta ainakaan vielä. Deekolmen elämästä suuri osa menee tällä hetkellä töissä, kuten myös itselläni, ja kun ne vielä osuvat eri aikoihin, niin aika on rajallista. Toki asiat järjestyvät jos niin halutaan, mutta en nyt ota tästä yhtään mitään paineita. Sunnuntai oli oikein mukava ja se on ihan tarpeeksi tässä ja nyt.

Hämmennystä kerrakseen

Mistä näitä hämmentäviä ja yllättäviä tekstiviestejä oikein tulee?

Pari-kolme viikkoa takaperin eräs mies, kutsuttakoon häntä deekolmeksi, ilmaantui baarissa seuraamme. Ei millään lailla edes yrittäen mitään, tai epätoivoisena iskuyrityksenä, vaan ilmaantui vain. Ihan mukavaa seuraa olikin, joten aamuyön tuntien koittaessa päädyin hänen asunnolleen. Ei ollut tarkoitus, mutta nyt kävi näin. Vaikka eipä sitä käy kieltäminen, etteikö ajatus houkuttanut ihan jo siksikin, että edellisestä kerrasta oli vierähtänyt tovi. Seura ja seksi olivat miellyttäviä, sekä herrasmiehenä hän toi minut seuraavana päivänä kotiinkin.

Viestittelimme siinä sitten päivänä muutamana, välillä hän tuntui kiinnostuneelta ja välillä ei niinkään. Hän itse oli kuitenkin alunperin ehdottanut numeroiden vaihtoa ja yhteydenpitoa. Sitten... Se vain loppui, enkä uskonut jatkuvan enää.

Nyt, kaksi viikkoa myöhemmin S pääsi taas sanomaan olleensa oikeassa, kun kaikkia odotuksiani vastaan hän laittoi viestiä. Tosin viestin syy ei ollut kiinnostus siitä, miten minulla menee tai mitä kuuluu, vaan melko asiapitoinen viesti. Pahoitteli kyllä yhteydenpidon jäämistä, mutta ... Nojoo saa nähdä miten jatkossa käy. Itselläni ei ole kovinkaan suuria odotuksia, olinhan jo tavallaan unohtanut koko miehen.