Olen kohdannut viimeisten kuukausien aikana ihan liian monta valittavaa miestä, jotka jostakin käsittämättömästä syystä vinkuvat minulle halipulaansa. Lämpimän tunnetilan sijaan kyseinen lausahdus aiheuttaa minussa lähinnä inhonväreitä, eikä ripaustakaan myötätunnosta. Voi parkoja, kun eivät ilmeisesti suorasta puheesta huolimatta ole ymmärtäneet, etten ole missään määrin kiinnostunut heistä, saati heidän reppanastatuksestaan.
Karuinta on toki se, että jokainen näistä halipulauttelijoista on esittänyt kovin neutraalisti ystävääni, kunnes kaiken rusentaa ne yhtäkkiset hempeilyviestit. Sekö on ystävyyden tarkoitus, että sitten sopivassa kohdassa voikin aloittaa säälivonkaamisen?
Ohessa muutamia tilanteita, joissa olen voinut jopa fyysisesti pahoin..
Mies 1: Esittänyt ystävää useamman vuoden, ja nyt kun ketään muuta ei ole kierroksessa, alkoi "eiks me voitas nähä", "mul ois halipula" ja "kun sä oot ainoo kuuma muija jonka tunnen" -tyyppiset viestit. Niin ja sanat "Ei kiinnosta" on toki myös ihan vieraita.
Mies 2: Kiinnostui tutustumaan, koska tajusi minun viettävän satunnaisesti aikaa ystävänsä kanssa. Vakuutti olevansa vaan vilpittömästi ystävyysmielellä liikenteessä kaikesta huolimatta. Totuus kävi ilmi ei-niin-kaunein sanakääntein, kun en kaikesta huolimatta sittenkään tahtonut viettää yötä hänen kanssaan, enkä etenkään liittyä mitenkään hänen halipulaansa.
Mies 3: "kun mulla on niin kurjaa ja kauhee halipula, voi söpöliini enks mä vois millään tulla sun viekkuun?" Tää ei tarvinnut minkäänlaista miettimistä myöskään. Et voi.
Suoraan sanottuna en muutenkaan ymmärrä missään määrin tuota halventavaa ajatustapaa, että jos on naispuoleinen ystävä, voi siltä automaattisesti toivoa ja suorastaan olettaa jotain muutakin. Onneksi positiivisiakin poikkeuksia löytyy.
Niin ja mulla muuten ei oo halipulaa. Mulla on hyvä näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti