Luulin vähintäänkin näkeväni harhoja, kun viikonlopun riennoissani kättäni kosketti varsin yllättävä taho.
Olen aiemmin kertonut pikaisesta romanssista Kuuman Tanssin kanssa, jonka jälkeen pyyhin hänet hellävaraisesti pois elämästäni välttääkseni vonkausyritykset. Kuinka ollakaan, lauantai-illan huumassa tuo samainen mies ilmestyi eteeni hyvinkin yllättäen muutaman vuoden jälkeen. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, hän vei minut tanssimaan, eikä kovinkaan etäisissä tunnelmissa. Kappalevalinta tietenkin osui siirappiseen hempeilyyn, ja hänen kätensä meinasivat eksyä tutkimaan jotakin ihan muuta, kuin käsiäni tai ylävartaloani. Olematon määrä puhetta, käsittämätön määrä tunnetta ja toimintaa. En ollut varma siitä, uskalsinko edes hengittää. Hänen liikkeensä vartaloani vasten kun tuntuivat uskomattoman vaarallisilta, ja olotilani siltä, että olin vaanittu saaliseläin. Mieleeni tuli välähdyksinä kuvia siitä kuinka hän riisuu minua, kuinka hänen kätensä ovat kaikkialla, ja kuinka valo siivilöityy huoneeseen sälekaihdinten väliköistä paljastaen kaiken.
Kun hän kiltisti palautti minut ystävieni seuraan, en tiennyt koinko helpotusta vai pettymystä.
Päädyin kuitenkin ensimmäiseen vaihtoehtoon, mutta samalla tiedän myös varautua mahdollisiin uusintayrityksiin. Hienoisella epäilyksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti