Elämäni toisinaan sijaitsee myös eteläisessä kaupunginosassa. Tällä kertaa pienessä kaupassa vieraillessani vesipullonhaussa, ihmettelin miesmyyjän pitkittynyttä keskustelua kanssani. Ei kai siinä, ajattelin sen vaan johtuvan hiljaisesta kaupankäyntihetkestä. Kuitenkin laittaessani kolikoita takaisin kohti lompakkoa, huomasin tutkailevan katseen kohdistuvan vasemman nimettömäni paikkeille. Hymähtäen poistuin paikalta.
Luulin jo miltei kuvitelleeni koko katseen, kunnes samaisessa paikassa minun jälkeeni käynyt ystäväni saapui pihalle naureskellen.
"Arvaa mitä, toi mies kysy just multa, että onko mun seurassa sellanen kaksikielinen kaunis nuori nainen. Ja kun mä vastasin myöntävästi, se varmisti multa että oothan sä naimaton, ja heilutteli varmuudeks vielä omaa kättänsä sormuksen puuttumisen merkiks. Kuulemma sun pitäis käydä useemminkin.."
Duunissa ulkomailla asuvat suomalaiset ikäneidot yritti naittaa mua ujoille peräkamariklopeilleen, ja nyt vielä kosiskelua kauppareissullakin. Mitä tää nyt on? Jotain elokuista epätoivoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti