Joo, tulipa otettua pieni irtiotto S:n kanssa. Ajatuksen tasolla tuntuu, kuin siitä olisi jo ikuisuus, vaikka vastahan se oli tuossa hetki sitten.
Tällä kertaa olin ehkä hieman tietoisestikin etsimässä satunnaista seksiä. Ajatuksissani ei ollut mitään sen suurempaa, en vain jaksa edes uskoa sellaisen löytymiseen. Miksipä siis en nauttisi edes yhdestä yöstä, jos sellaiseen olisi mahdollisuus?
Loppujenlopuksi minun ei tarvinnut nähdä erikoisemmin vaivaa, kun tapasin sitten herra PP:n. Hieman alle kolmekymppinen, hyväkroppainen, tumma, komeakin. Itseäni pidempi. Ulkoisesti silmää miellyttävä. Jonkin aikaa juteltuamme ihan mukavakin. Juttujen perusteella jonkinlainen tieto siitä, mitä tekee elämällään nyt ja ehkäpä tulevaisuudessakin.
Seksi oli aika kivaa, ei ainakaan valittamista. Humalatilasta toki miinusta, mutta se nyt oli ihan tiedossakin. Se toinen kerta aamulla oli vähemmän humalainen, parempi.
Loppujenlopuksi hän onnistui hämäämään minua. Kiinnostin, mutta en kiinnostanut kuitenkaan sen enempää? Tuntuu, että miehen näkevät vaivaa silloin, kun niillä ei ole mitään tarkoitusta sille. Sitten kun niillä olisi joku tarkoituskin ehkä, eivät ne tunnu tekevän mitään sen eteen kuitenkaan...
Jälkikäteen mietittynä oloni on aika hämmentynyt hänestä. Piti saada numero ja tekstata. Piti kehua. (Persettä, ofc jo heti alkuun, ja muutenkin). Piti yrittää hieman tutustua. Mutta... ei sitten kuitenkaan. Toisaalta, kriteerejäni miettien, paikkakunta oli väärä. Eikai siinä sitten. Ihan kivaa minulla oli, ja loppujenlopuksi sain sen mitä halusinkin, hah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti