Yleensä naisten kohdalla puhutaan tilanteesta, jossa nainen vähintääkin alitajuisesti etsii isänsä kaltaista miestä, tai muuten sellaista tyypillistä isähahmoa. Mutta entä sitten, kun isä onkin alkoholiin, aggressiivisuuteen ja pettämiseen taipuvainen yksilö?
Kiitos alitajuntani, olen myös rakastunut isäni tyyppiseen mieheen. Vaikka jokaisesta ihmisestä löytyykin niitä hyviä puolia, ja yritän aina ajatella ennemmin hyvää kuin pahaa, ei kyseisenkaltaisesta rakkaussuhteesta silti mitään kovin hyvää seurannut.
Kun lisää noihin aiemmin mainittuihin taipuvaisuuksiin vielä narsismia ja lukemattomia valheita vastuunpakoiluineen, on lopputuloksena ainoastaan henkisesti uuvuttava noidankehä, jossa viimeisetkin ylpeyden rippeet meinaa uhrilta kadota. Kaupan päälle saa vielä manipulointia, jonka myötä alkaa itsekin jo melkein uskomaan olevansa kaikkeen omalla normaalilla käytöksellään syypää. Sitä en sano, etteikö suhteessa molempien osapuolien käytös vaikuttaisi asioihin, mutta jos toinen pyrkii hallitsemaan satuttamalla ja loukkaamalla, huutamalla ja kääntämällä huomion kaikissa tilanteissa itseensä, on jossain muussa kuin molemmissa osapuolissa se suurin vika. Tiedänpä myös miltä tuntuu, kun toisten silmien edessä heitetään pihalle kodista. Ei suhteessa kaikki voi olla vain toista varten.
Kiitos muutamien psykologien ja rakkaiden ystävien, on tuonkin kaiken keskellä oma järki, ylpeys ja tahto säilytetty. Toivon todella, että samankaltaisissa tilanteissa olevat ihmiset löytävät apua, saavat tukea, ja jaksavat uskoa itseensä. Selviäisivät voittajina, vaikka se aikaa viekin.
Joskus täytyisi ymmärtää, ettei kaikki hyvä riitä voittamaan pahaa. Rakkaudella ei voi parantaa kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti