Loma-aika taitaa minun osaltani olla tappavan tylsää. Maaseutueloa pikkupaikkakunnalla kaiken tavallisen kaupunkieloni keskellä. Näillä kesäkeleillä kun ei erityisemmin harmita sekään, että toistaiseksi Helsingin kesäinen yöelämä on jäänyt täysin paitsioon. Miehiä en siis näe lähes missään..
Kuitenkin omaksi iloksi laittauduin perinteistä kauppareissua varten. Odottamatta siitä mitään sen kummempaa (kuin erottuvani joukosta kaikkien tuulipukujen, sandaalishortsiyhdistelmien ja muiden unelmien keskellä), taisi näkyvä ulkopaikkakuntalaisuuteni parantaa odottamattomasti päivääni.
Kesken ei-niin-seksikkään kauppakassiraahaamiseni kulman takaa purjehti vastaan miesjoukko. Hitaasti jokaisen katseet kulkivat jalkojani pitkin hitaasti nilkasta vyötärölle, ja siitä hyväksyvästi hymyillen kohti hiuksiani. Lauman ohittaessani perääni jopa vislattiin ja huudeltiin - keskellä päivää!
Hetkeksi keräsin naisellisen itsetuntoni, seksuaalisuuteni ja ylpeyteni, ja käännyin vilkuttamaan hymyillen miesten perään.
Ehkä palaankin pian ennalleni. Tuosta hyvänmielentunteesta on hyvä jatkaa!
P.S. Juhannustaiat ovat kamalia. Jos uniin on uskominen, tämän vuoden sulhasehdokkaat olisivat hyvin kaukana realistisista ajatuksista. Tauski, Danny, sekä eräs ystäväni. Ei, en tahtoisi yhtäkään. Mistä h*lvetistä nämä kyseiset tapaukset edes alitajuntaani juhannusyönä päättivät saapua? Eikö mikään ole pyhää (edes ne uneni)? Onneksi en sentään luota noihin taikoihin, tai saattaisin olla radikaalien ratkaisujen äärellä.. Hah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti