... tapasin Koiranpennun viimeeksi. Suunnilleen kahdeksan kuukautta takaperin. Melkein siitä asti olen uhonnut meneväni kylään ja on siitä puhuttu, että pitäisi nähdä. Monien ja taas monien puheiden jälkeen jotain lopultakin tapahtuu. Pian minä tapaan hänet pitkästä aikaa. Tiedän kummankin odottavan sitä kovasti. Se onkin ainut asia mitä varmasti tiedän, loppu jää nähtäväksi. Mitä tulee tapahtumaan, aika näyttää...
Jännittää aika lailla. Toisaalta pelkään rikkovani suloisen mielikuvani Koiranpennusta, mutta toisaalta palan halusta nähdä hänet taas. En edes romanttisessa mielessä, vaan muutenkin. Kuin kaveri kaveria ainakin.
Muuten fiilikset ovat edelleen aika rauhalliset. En erikoisemmin kaipaa miehiä elämääni. Tottakai viimeaikaiset säätämiset pyörivät mielessä, mukaanlukien eräänkin nimeltämainitsemattoman Deekolmen. Sen miehen ajatusmalli ei mahdu päähäni, vaikka toisaalta se on vain esimerkki miehen normaalista käytösmallista, eikä moni muukaan ole ilmaissut ajatuksiaan sen selkeämmin. Pitäisi unohtaa, tiedän, mutta se on välillä hieman hankalaa, kun asiat mietityttävät...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti