Kultamaalattu koiranpentu

Kesä 2011 on mielessäni edelleen iloisenpirteä ja onnellinen, vaikka tiedän ajan kullanneen muistot jo tähän mennessä. Haluan kuitenkin muistaa sen mielummin ihanana ja kauniina, vaikka välimatka tekikin tuolloin kipeää. Nykyisinhän sitä on huikeasti enemmän, mutta tilanne nyt on aivan toisenlainen muutenkin. En kuitenkaan halua nähdä Koiranpentua negatiivisessa mielessä, vaikkei kaikki hänen tekonsa aina kauniita olleetkaan. Sitäpaitsi edelleen hän osaa piristää ja saa minut hymyilemään, sekä nauramaan koska vain olemmekaan puhelimessa.

Tämä leukapartainen mies ilmaantui elämääni jo alkukeväästä yhden yön juttuna, enkä oikeastaan uskonut kuulevani hänestä enää astuttuani kaverini kyytiin joka haki minut sieltä pois aamulla. Ilta ja yö oli ollut oikein kivoja, mutten uskonut sen johtavan yhtään mihinkään. Oloni oli melko normaali ja mietin jatkavani elämää miettimättä häntä sen enempää. Olin kuitenkin väärässä, koska suurinpiirtein kahden kuukauden päästä kohdattuamme jäinkin koukkuun.

Uusi kohtaamisemme ei oikeastaan ollut sen erikoisempi kuin ensimmäinenkään, mutta tällä kertaa aamulla en halunnutkaan jättää sitä siihen. Oli oikeasti vahinko, että paitani jäi sinne, mutten tiennyt menisinkö oikeasti sitä hakemaan. Salaa toivottuani jotakin tapahtuvan Koiranpentu ottikin yhteyttä yhteisen kaverimme kautta minuun jo samana päivänä, vain joitakin tunteja lähtöni jälkeen.Noh, illan tultua onnistuin jotenkin sumplimaan itseni hänen luokseen, niin siis hakemaan sitä unohtunutta paitaa tottakai ...

Hän oli jotain aivan uutta elämässäni. Kesä oli alussa ja olin onnellinen. Heräsin aamulla hymy kasvoillani ja kävin hymyssäsuin nukkumaan. Olimme tekemisissä päivittäin, yleensä tekstiviestein, vaikka käytännön syistä näkemistä joutui odottamaan seuraavaan viikonloppuun, kuten aina siitä eteenpäin. Sinänsä ristiriitaista, miten onnellinen voin edelleen olla miettiessäni noita aikoja, vaikka usein sai silloinkin pettyä. Jännä asia tuo kultainen maali millä muistoja maalata...

Vilkaisu kalenteriin paljastaa viime kohtaamisesta olevan jo puoli vuotta aikaa. Tällä hetkellä suhteemme on hyvinkin kaverillinen ja pidämme yhteyttä vähintäänkin viikoittain, tarkoitus olisi ehkä törmätä vielä kesän aikana. Se, mitä sitten tapahtuu on arvoitus kaikille.