Nössykkä tuossa vähän aikaa sitten otti yhteyttä, ja ilmoitti haluavansa tavata. Ei minulla periaatteessa mitään sitä vastaan olisi, koska Nössykkä on mukavaa seuraa. Vähän vaan epäilyttää hänen käsityksensä kaveruudesta, enkä täysin usko kyseessä olevan pelkän kaveruuden hänen osaltaan. Toisin kuin minun osaltani Kerroin hänelle harkitsevani asiaa. Ja niin teenkin, tarkasti.
Kierreltyäni koko eilisillan alennusmyyntishoppailuissa pitkin keskustaa, huusivat jalat hoosiannaa siihen malliin, että aiemmin mielessä käynyt miestenbongailuilta kantapaikassa vaihtuikin koti-illaksi elokuvien, herkkujen ja... erään seurassa. En valita, en ollenkaan. Tuntuu hyvältä, ettei mieli kaipaa mitään ihmeellisempää juuri tällä hetkellä, vaan on hyvä hengähtää ja olla. Vaikka en oikeastaan mitään etsikään, on silti hauska käydä ystävien kanssa ulkona, ja katsella tarjontaa. Etenkin, kun en itse lähesty koskaan ketään, vaan jätän katselun puolelle. Vanhanaikaista ehkä, mutta toivon miehen tekevän monissa asioissa aloitteen, ja pitävän jonkinlaista järjestystä, vaikka itsekin vahvaluonteinen toimija olenkin. Ennemmin sitten vaikka lievää kinastelua kun "hälläväliämeininkiä".
Huono puoli alennusmyyntilöydöissä on se, että mieli tekisi päästä käyttämään vaatteita piakkoin ties missä tilanteissa näyttämällä tyrmäävältä. Katseet tuntuvat kivoilta, vaikkei niiltä mitään haluaisikaan.
Oikeastaan asia, mitä haluaisin, olisi varovainen kurkistus tulevaisuuteen. Vaikkapa noin viiden vuoden päähän. Kuka on silloin kuvioissa, kuka niistä poissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti