En muistanut, miltä tuntuu katsoa toista silmiin ja meinata sulaa siihen paikkaan. En muistanut sitäkään, miltä tuntuu himoita jotakuta niin paljon, että pienikin kosketus tuntuu lähettävän sähköiskuja, ja sumentavan lähimuistin unenomaiseksi haaveiluhetkeksi. Kun joku nostaa sormella leukaasi katsoakseen sinua silmiin, antaa huomaamattomia suudelmia toisten silmien alla otsalle, poskelle, kaulalle.. Pitää syleilyssään, siirtää suudelmia sormilla huuliltaan minulle, ja saa minut sekoamaan ihan muutamilla sanoilla ja eleillä auttamattomasti. Kun tekisi mieli vain unohtaa kaikki ympärilläoleva, hypätä syliin ja vaipua jonnekin täysin muualle.. Kuten vaikka hetkeen, jolloin saisin vihdoin suudelman suulle.
Julmaa tilanteesta teki kuitenkin useampikin asia. Liian monta silmäparia ympärillä, mahdottomuus yhteiseen aikaan, ja kuitenkin epävarmuus kaikesta. Kielletyn hedelmän tunne siitä, että kyse kuitenkin on A:n tuttavasta. On epävarmaa, näenkö häntä pitkään aikaan kuitenkaan, ja ottaako hän edes yhteyttä minuun. Nyt kun pallo olisi hänellä..
Varmuudella tiedän, etten enää itse halua nähdä kaikkea vaivaa jonkin ihmisen eteen, ja todennäköisesti turhaan, jos en saa toiselta jonkinlaista rohkaisua ja vastakaikua selkeästi. Hämmentävä tilanne, taas kerran.
Pakkaa tässä vaiheessa sekoittaa myös se, että houkuttelevan työtarjouksen myötä saatan olla piakkoinkin muuttamassa ulkomaille, eikä asia mitä ilmeisemmin A:n mieltä lämmittänyt, ja samalla tulevan muutoksen myötä voisin ihanan päänsekoittajanikin unohtaa.
Elämä, mene välillä loisteliaasti, ilman äärimmäisiä valintakysymyksiä ja niiden pohdintoja..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti