Joskus kohdalle osuu niitä päiviä, kun törmäät tahtomattasi useampaankin nykyään arveluttavaan yksilöön.
Puhumattakaan siitä, että molemmat mahtuvat samaan kuluvaan tuntiin.
Ensimmäisenä kohdalle osui Ensirakkaus, joka näytti olevan enemmän hukassa kuin minä. Kohteliaan kylmästi tervehdin, mutta hän ei tiennyt eleistä päätellen, pitäisikö minulle tulla lässyttämään jälleen satunnaista paskaa, ja tulla teennäisesti halimaan. Onneksi oma kylmyyteni veti pidemmän korren tässä tilanteessa.
Hieman myöhemmin terassilla istuskellessani kohdalle osui täällä blogin parissa hieman tuntemattomampi tapaus, jolle edes koodinimeä en ole koskaan antanut. Pala menneisyyttä kuitenkin. Normaalin kuulumistenvaihtelun olisin kepeästi sulattanut, mutta tilanne alkoi mennä hieman oudohkoksi tämän tapauksen polvistuessa eteeni, antamalla käsisuudelman ja vielä lopuksi toteamalla makealla äänellä "sulla on mun numero.. nähään..."
Lamaannuin tuosta jälkimmäisestä lähes täysin. Oliskohan toi taas riittänyt seuraavan vuoden ajaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti