Olen joskus aiemminkin kirjoitellut täällä ärsyttävästä entisestä heilastani, joka omalla kiukuttelullaan aiheutti aikaa sitten välirikon. Vuosia sen jälkeen yritettiin olla kavereita, mutta taas tuo samainen tuittupää aloitti sen, mihin vuosia sitten oli lopettanut. Ja joku vielä kehtaa väittää, että naiset eivät osaa päättää, ja kiukuttelevat lapsellisesti..
Jälleen kerran jätin tuittupään omaan arvoonsa, sillä ei hän minua edes kaverina niin paljoa kiinnosta, että jaksaisin provosoitua hänen tempauksistaan. Olin kuitenkin väärässä tuon ihanan ajatuksen suhteen, ettei minun hänestä tarvitsisi kuulla mitään. Muutama päivä sitten puhelimeeni ilmeistyi tekstiviesti häneltä.
Kuvottava "mä tahon takas sut" -tyyppinen itkuvirsi, jonka pointti ei tosiaan hänet tuntien ole vain vanhojen aikojen muistelu hyvässä hengessä. Hetken jo mielessä kävi vastauksen kirjoittaminen "anna olla" -muodossa, mutta järki sentään voitti pian, ja viesti sai kadota puhelimesta yhtä pian kuin tulikin. Ehkä vastaamattomuus oli riittävä vinkki tällä kertaa, kun lisäosaa viestiin ei onneksi ole tullut. Ai v****, eikö noi pahimmat ääliöt vois vaan kadota?? Tai ainakin kadottaa mun puhelinnumeron.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti