Uskon, että useammalla kuin vain yhdellä naisella on tai on ollut elämässään niin sanottu harmiton stalkkeri. Tälläinen henkilö, joka nimitykseestään huolimatta, ei aiheuta kovinkaan suurta päänvaivaa; lähinnä harmistusta, ärsytystä ja ehkä inhoa. Minä tiedän, että minulla ainakin on sellainen. Rehellisyyden nimissä kaksikin.
Molemmat tilanteet ovat kehittyneet viattomasta alusta, jolloin tavattiin, juteltiin, suudeltiin ja joka myöhemmin saateltiin hieman pidemmällekkin. Ajan kuluessa huomasin, että "ihan okei"-tyyppi ei riitä ja yrittäessäni olla mahdollisimman helläkätinen asian ilmaisemisen kanssa, onnistuin saamaan nämä kaksi ihmistä ikuisiksi takapiruikseni.
Ensimmäinen heistä on se pahempi; hän tietyin väliajoin muistuttaa olemassaolostaan tulemalla keskustelemaan minulle sosiaalisen median kautta ja joka ikinen kerta keskustelu alkaa "moi, mitäs sinä?" ja jatkuu jatkokysymyksellä "seurusteletko nykyään?". Sinäänsä harmitonta, mutta silti ärsytys ja inho kuohahtavat heti pintaan mielessäni ja pyrin hillitsemään itseni, jotten iskisi sanallista nyrkkirautaa hänen kurkkuunsa. Minä en ole mikään ikuisuusprojekti hänelle, jonka hän kuvittelee aina olevan avosylin vastassa jos satun olemaan vapaata seuraa.
Toinen on edellistä huomattavasti harmittomampi tapaus; olen hänen kanssaan yhä kaveri ja käymme toistemme luona katsoen elokuvia ja jutellen. Se mikä hänestä tekee harmittoman stalkkerin, on hänen ulosantinsa minulle. Eilen mennessäni kauppaan päätin tehdä yllätysvierailun hänen luokseen ja hän kyllä yllättyikin; jaksoi kokonaisen puoli minuuttia olla hölmistynyt, jonka jälkeen riipaisi paidan pois päältään ja alkoi suoltaa kepeitä rivouksia minulle. Nuo lauseet käsittivät lähinnä seuraavat asiat:
"Ai hitto, tuo sinun perse on niin hyvä!"
"Minusta sinulla on loistavat muodot tuollaisenaan!"
"Sain juuri seisokin" "Mitä?" "Nokun, katsoo sinua niin väkisinkin tässä alkaa jäykistyä"
Viimeinen lause oli minun lähtömerkkini ja toivotinkin hyvät illanjatkot kyseiselle herralle kääntäessäni nokkani kohti kotikatua. Pieni osa minusta haluaisi pyytää häntä lopettamaan, mutta sitten taas toisaalta on välillä ihan virkistävääkin kuulla jonkun muun kuin oman sulhonsa suulta noin suorasukaisesti kommentteja omasta itsestään. Ja kuten jo totesin kyse on harmittomista stalkkereista; nuo henkilöt eivät pääse koskaan yli sinusta ja roikkuvat kukin omalla tyylillään sinun kintereilläsi salaa asioitasi tutkien ja pohtien.
It's too hard to admit that i loved you once and then let go
'cos it's easier to hang on to you for the rest of my miserable life
Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti