Jälleen kerran uneni olivat outoja, tietenkin miehen nukkuessa vieressäni.
Muistan joskus kokeneeni pahimpia morkkiksia alitajuntani takia juuri siksi, että olin nähnyt seksiunia silloisen mieheni ja minun yhteisestä tutusta. Kaikesta huvituksesta huolimatta oli tilanne jokseenkin kiusallinen, vaikkei mistään unta pahemmasta kyse ollutkaan. "Kauniita unia, kulta"
Ensimmäisessä osiossa olin erään pikaruokaravintolan kassalla juttelemassa jonkin tummatukkaisen, silmälasipäisen miehen kanssa. Sovin hänen kanssaan treffejä, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, kuka hän oli. Ilmeisesti joku ihan kiva tapaus kuitenkin. "Ihan kiva". Törmäänköhän joskus vielä samannäköiseen tyyppiin tosielämässä?
Seuraavassa hetkessä olin siirtynyt taas kerran häihin. Omiin häihini. Kävelin kohti alttaria, ja siellä minua odotti eräs peruskouluaikainen luokkakaverini, joka ei tosiaan miesihanteeseeni kuulu. Unessa muistan mananneeni jatkuvasti, että miten voi ihminen päätyä näin onnettomaan tilanteeseen. Ehkä siis joku järjen ääni sentään alitajunnankin läpi muistutti, etteivät kirkkohäät saati sitten lapsuudentuttu taida toimia minun kohdallani. Edes unessa.
Heräsin hikisenä peittoon solmiutuneena, ja silmien varovainen raotus varmisti, että vieressä tosiaan nukkui juuri se, jonka siinä pitikin olla. Helpotus.
Silti mieltä mietityttää, miksi näen niin useasti hääunia. Etenkin, kun en valveilla ollessani ajattele mitään niihin liittyvääkään, etenkään omalle kohdalleni.
Jos unia olisi uskominen, menisin ilmeisesti useita kertoja naimisiin, aina surkeana ilman omaa tahtoa, ja aina ihan väärän miehen kanssa. Missä ne kivat unet viipyvät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti