Koettuani jo pitkät ja pätkät, laihat ja lihavat sekä narsistit, sadistit ja äitihahmoa etsivät vauvat, voin kai sanoa löytäneeni kultaisen keskitien. Tai ainakin polun sen vierestä.
Aikaisemmin etsin täydellistä miestä, joka olisi omannut ulkonäön, puheet, ollut huomaavainen ja kiltti sekä kesyttänyt minut omakseen. Löysinkin sellaisia, tosin kaikki heistä halusivat vain kesyttää minut ilman vastaan tulemista terveen parisuhteen turvaamiseksi. Ollessani aikani hukassa aloin laittamaan uudestaan tärkeysjärjestykseen mitä tahdon mieheltä.
Mies, joka on kiltti ja huomaavainen minua kohtaan, kykenee kuuntelemaan minun mielipiteeni ja jolle voin ilmaista tunteeni suoraan niin kuin ne tulevat sisältäni sekä jolta löytyy älyn lisäksi tunneälyä huomata esimerkiksi joskus pikkumaisiksi yltyvät kiukunpuuskani, joita voimme yhdessä keskustellen selvittää. Ulkonäön suhteen nostin riman aluksi väärille urille, koska ennenkuin huomasin olin yltäpäältä ihastuksissani pokaalipoikiin; tuohon miestyyppiin, jota on ilo katsella kaukaa, mutta joka lähemmän tarkastelun tuloksena paljastuukin tyhjäksi ja kiiltäväksi kuoreksi. Realiteettien taas tullessa minun silmieni eteen päädyin etsimään miestä, joka olisi ilo minun silmilleni, mutta jossa on sitä salattua charmia ja mystisyyttä, joka laittaisi minut tutkimaan tuota miestä tarkemmin.
Koen olevani erilainen monissa eri seikoissa, joten halusin miehen, joka jaksaa olla kiinnostunut, utelias ja valpas minun suhteeni. Vaikka sanotaan, että aika ei vanhene eikä liiku, niin kaikki muut sen ympärillä liikkuvat ja kehittyvät. Samoin on minun laitani, joten halusin miehen joka pysyy perässäni käänteessä kuin käänteessä menettämättä suuntavaistoaan. Jos joskus tulisuuteni yltyy roihuksi saan arvoisen vastuksen, mutta koska suurimmat liekit palavat nopeimmin loppuun en kaipaa vierelleni pitkävihaista miestä. Miehen, jolta saan kunnioitusta ja joka on minusta vilpittömästi ylpeä. Miehen, joka tukee ja rakastaa minua tälläisenä kuin olen ilman vastaväitteitä ja muutoshaluja.
Vapaana sieluna halusin miehen, joka seisoo rinnallani ja pitää kädestäni kiinni, kun olen lähdössä kalliolta lentoon ilman siipiä, mutta joka ymmärtää ettei portailta harjoittelu satuta minua.
Kaunis sielu, jota ruumis voi olla kaunis.
Kohta vuoden seurusteluni jälkeen koen löytäneeni kumppanin, E, kävelemään sitä samaa polkua pitkin, jota itse kuljen kultaisen keskitien vieressä. En sen enempää halua enää palata vanhoihin, koska kuten aiemmin mainitsin kaikki muuttuu ja samoin käy minun mielipiteideni. En mieti enää "Jos hän olisi..", koska silloin tapahtuu väistämätön ja turhaudun yrittäessäni muuttaa kalliota kullaksi. Tässä suhteessa otan vastaan mitä tuleman pitää ja pyrin yhdessä selvittelemään parisuhteen synkät kuusimetsät, valoisat ja kultaiset pellot sekä harmaat, tylsät päivät harmaiden pilvien alla.
I hope that you see right through my walls
I hope that you catch me, because I'm already falling
I'll never let our love get so close
You put your arms around me and I'm home
Christina Perri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti