Tavallinen kauppareissu muuttui huomattavasti jännittävämmäksi vastaan kävelleen komistuksen takia. Ensin varovainen silmäys, ja hetken kuluttua vähän pidempi (KUUMA!) silmäys.. Hyvä etten rysäyttänyt pyöräillessäni läheistä seinää päin. Tosin ajatuksissa kävi myös se, että olikohan naamaani liiskaantunut ötökkä, tai jäänyt päärynäjäätelön rippeet, jotka olisivat tuon katseen selittäneet. Ei olleet.
Olen ilmeisesti ollut huolestuttavan paljon en-ihmisten-ilmoilla.
Kaupassa tuskailin edelleenkin sen paljonpuhutun Herkun suhteen. Nolottaa melkein, että hänelle alunperinkään mitään sanoin, sillä nyt en tiedä kuinka suhtautua hänen näkemiseensä. Vaikka nytkin hän oli vieressäni, en uskaltanut edes vilkaista kunnolla, saati sitten hymyillä. Oikeastaan edelleenkin haluaisin pyytää häntä kahville, mutta pelkotila "ei"-sanan vastaanottamisesta ja häiriön aiheuttamisesta valtaa helpommin mielen. Hän kyllä vilkaisi minua...ja sitäkin säikähdin. Kieltämättä kunnioitan miehiä, jotka yleensä ovat niitä aktiivisempia iskijöitä, ja jaksavat yrittää torjunnoista huolimatta. (tarkoittamatta nyt niitä rasittavia takiaisia, taikka säälittäviä vonkaajia.. vaikka pokkaa se heiltäkin vaatii. tai tyhmyyttä.)
Myönnän kyllä olleeni A:n kanssa jokseenkin romanttisella reissulla ihan jokin aikaa sitten.. mutta nyt taas kaikki on niin sekavaa, kuten aina ennenkin. Reissullakin metroportaissa jotkut univormunamut uskaltautuivat flirttailemaan, vaikka A olikin vieressäni. Voi sitä pettymyksen määrää, kun suutelinkin A:ta heidän edessään.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti