Eilen se sitten tapahtui parin vuoden jälkeen, nimittäin Draamakuninkaan tapaaminen.
Kevyehkössä humalatilassa, ja keskellä yötä lukuisten puheluiden ja tekstiviestien jälkeen.
No, lyhyesti sanottuna tapaaminen ei ollut sieltä mukavimmasta päästä alkuunkaan. Liikaa muita ihmisiä, liikaa alkoholia ja muuta hälinää, ja ihan liikaa stressiä minun osaltani. Näkeminen pitkän ajan jälkeen "ihan kuin ei mitään" ei tuntunut miltään muulta kuin teennäiseltä farssilta. Sellainen tekopyhyys kun paistoi herrasta läpi.. Lopulta siirryttyämme eri suuntiin hyvinkin pian, jatkui sama typerähkö tekstiviestittely. DK kun sattumalta on tapaus, joka aina varmuudella tietää kaiken, ja vetäytyy tilanteista tylysti yksinpuhelunsa aikana. En edes ymmärrä, kuinka joku voikaan keskustella toisen ihmisen kanssa niin paljon yksikseen. Taitolaji sekin, mutta turhauttava toiselle osapuolelle..
Illan viimeisenä tapahtuvan puhelinkeskustelun uskon sentään jäävän viimeisimmäksi yhteydenotoksi siihen seuraavaan vähintään kahteen vuoteen. Sen verran kova poika hän on mitätöimään, tietämään ja olemaan niin helvetillisen korrekti kaikessa, paitsi niissä todellisissa teoissaan. Besserwisser.
"musta sä näytit niin hyvinvoivalta" Jep. Niinhän me itkupaniikkiset naiset yleensä näytetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti