Eilen kävellessäni kadulla jonkin satunnaisen terassin ohitse matkallani illanviettoon, alkoi useamman miehen suusta kuulua laulua, vislausta ja muuta möykkää. Promillet varmaankin oli kesäillassa sopivan korkealla, ja silmänruokatarjonta miinuksen puolella. Hymyilin toki herroille, ja jatkoin nauraen matkaani. Tuonkaltaista harmitonta piristystä olikin taas odoteltu jokunen tovi.
Joskus tulee myös harmiteltua sitä, ettei Suomessa ihmiset kovinkaan helposti tule sanomaan tuntemattomille kohteliaisuuksia, vaan tuijottavat vain pitkään. Paitsi tietysti siinä tilanteessa, kun on otettu muutama neuvoa-antava. Silloin saa kyllä kuulla ties mitä, yleensä vielä sellaisia asioita, joita ei haluaisi kuulla ihan välttämättä.
Ihme kyllä, varsinaisella baarireissulla oli suorastaan tylsää, noin tarjonnan suhteen. Aina sitä tulee katseltua potentiaalisia tapauksia, vaikkei edes etsisi mitään. Mutta kokonainen suuri baari, eikä yhtäkään valioyksilöä! (valioyksilö = tod. näk. vaaleahiuksinen, pitkä, ja luonteeltaan harvinaisen hankala)
Huomisen aion viettää keittiössä orjana, sillä haluan hemmotella miestä. Ruokaa, leipomuksia, kaikkea mahdollista kivaa ja hyvää. Kotirouva minussa nostaa hetkeksi päätään pitkän tauon jälkeen. Ihme kyllä, luonteestani huolimatta olen silti armoton kotihöösääjä. Onneksi sille on myös vastapaino.
Ehkä minäkin sen hemmotteluni saan sitten joskus myöhemmin..
Voi että, kun luin tämän luulin lukeneeni itsestäni. Olen samanlainen kotihössääjä, vaikka uskomaton baarikärpänen kuoriutuukin minusta. Itsekin etsin hankalia miehiä ja tykkään pitkistä miehistä.
VastaaPoistaKiva tietää, että kohtalontovereita löytyy! :) Helpot miehet ovat tylsiä..
Poista