Sain positiivisesti yllättävän viestin yllättävältä taholta. Pohjoisen poika laittoi viestiä kysyäkseen tapaamista kun hän on tulossa Helsinkiin jossain vaiheessa. Nyt lienee siis juuri sopiva aika kertoa vähän hänestä.
Tapasimme pari vuotta sitten erään yhteisen kaveriporukan kautta. Tiesin hänen olemassaolostaan ennen tapaamista kasvotusten, mutta silti hän onnistui tekemään aikamoisen vaikutuksen, mitä en odottanut. Kun näin hänet ensimmäisen kerran, taisin seisahtua hetkeksi paikalleni unohtaen normaalin käytöksen, suorastaan hämmennyin hänestä. Ja siinä hän sitten vain hymyili, nousi seisomaan kätelläkseen ja esitelläkseen itsensä. Taisin vähän ujostella ja olin varma, että kaikki ympärilläolevat hän mukaanlukien huomasivat reaktioni tähän ihmiseen. Puhumattakaan silloisesta poikaystävästäni joka seisoi vierelläni ...
Kovista suunnitteluista ja puheista huolimatta olemme nähneet pitkän välimatkan takia vain sen yhden ainoan kerran, mutta silti jokin hänessä vetää minua puoleensa. Viimeisten parin vuoden ajan olemme olleet paljon yhteyksissä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Puheenaiheita on käyty laidasta laitaan, sisältäen seksin tottakai. Satojenkin kilometrien päästä vain kirjoitetun tekstin voimalla hän saa minut hymyilemään. Hän saa minut tuntemaan itseni erilaiseksi, paremmaksi kuin olenkaan.
En tiedä onko yhteisen yön jonkinasteisessa suunnittelussa ollut viehätyksenä juuri se, ettei mahdollisuutta siihen oikeasti ole ollut. Nyt jos sellainen tilaisuus kuitenkin tulee, en tiedä voiko sitä käyttää taikka olla käyttämättä. Eikä edes se yö, mutta tilaisuus hyvinkin läheiseen hetkeen...
Odotan kieltämättä melko jännityksellä, mitä tulee tapahtumaan, vai tapahtuuko mitään.
Tapasimme pari vuotta sitten erään yhteisen kaveriporukan kautta. Tiesin hänen olemassaolostaan ennen tapaamista kasvotusten, mutta silti hän onnistui tekemään aikamoisen vaikutuksen, mitä en odottanut. Kun näin hänet ensimmäisen kerran, taisin seisahtua hetkeksi paikalleni unohtaen normaalin käytöksen, suorastaan hämmennyin hänestä. Ja siinä hän sitten vain hymyili, nousi seisomaan kätelläkseen ja esitelläkseen itsensä. Taisin vähän ujostella ja olin varma, että kaikki ympärilläolevat hän mukaanlukien huomasivat reaktioni tähän ihmiseen. Puhumattakaan silloisesta poikaystävästäni joka seisoi vierelläni ...
Kovista suunnitteluista ja puheista huolimatta olemme nähneet pitkän välimatkan takia vain sen yhden ainoan kerran, mutta silti jokin hänessä vetää minua puoleensa. Viimeisten parin vuoden ajan olemme olleet paljon yhteyksissä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Puheenaiheita on käyty laidasta laitaan, sisältäen seksin tottakai. Satojenkin kilometrien päästä vain kirjoitetun tekstin voimalla hän saa minut hymyilemään. Hän saa minut tuntemaan itseni erilaiseksi, paremmaksi kuin olenkaan.
En tiedä onko yhteisen yön jonkinasteisessa suunnittelussa ollut viehätyksenä juuri se, ettei mahdollisuutta siihen oikeasti ole ollut. Nyt jos sellainen tilaisuus kuitenkin tulee, en tiedä voiko sitä käyttää taikka olla käyttämättä. Eikä edes se yö, mutta tilaisuus hyvinkin läheiseen hetkeen...
Odotan kieltämättä melko jännityksellä, mitä tulee tapahtumaan, vai tapahtuuko mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti