Nyt se sitten tapahtuu. Tai ei nyt, mutta hyvinkin lähitulevaisuudessa. Minä ja Pohjoisen Poika tulemme tapaamaan hyvinkin pian. Vielä tässä on muutama viikko odoteltavaa, mutta se on pian verrattuna siihen, kuinka pitkään siitä on puhuttu.
Itselläni ei talviloman päiviä päättäessä ollut vielä tiedossa, mitä silloin tekisin. Päätös loman ajankohdasta kuitenkin tuli, ja mietin mitä silloin haluaisin tehdä. En halunnut olla vain kotona, mutta ulkomaanmatkakaan ei oikeastaan ollut mielessä. Siispä sitten menin ja ostin junaliput pohjoiseen. Kyllä vain, pitkään puhuttu tapaaminen hänen kanssaan on konkretisoitunut.
Sitä en vielä tiedä mitä tuo reissu tuo tullessaan. En oikeastaan edes halua tietää, en halua miettiä sitä. Tämä hetki on tässä ja se kohtaaminen siellä tulevaisuudessa. Vaikka lämpöä ja läheisyyttä puheissamme onkin, ja jopa suunnitelmissa, en silti ole varma haluaisinko niiden käyvän toteen. Ajatus sitä pelottaa, että mitä sen jälkeen?
Kun sitten hänelle joulutervehdysviestissäni tulevasta matkastani ohimennen mainitsin, vastauksena saamani sanat kieltämättä kuitenkin lämmittivät mieltä.
"Maltan tuskin odottaa", hän sanoi.
Pakko se on kai myöntää, että samat sanat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti