Tajusin äskettäin olleeni kestoihastunut jo useita vuosia. En oikein osaa sanoa tarkkaan, mutta parisen vuotta ainakin. En tiedä, missä vaiheessa se on syntynyt, mutta ainakin se on olemassa.
Olisi surullista, jos jokaiselle olisi vain se yksi ja ainut oikea elämässä. On lohdullisempaa ajatella, että vaihtoehtoja on useita. Pohjoisen Poika on minulle yksi niistä, olen melko varma asiasta. Juttelimme pitkästä aikaa kunnolla hänen kanssaan pari päivää sitten, eikä hän kieltänyt kun esitin teoriani 'Niistä oikeista". Kun sanoin, ettei niitä kaikkia ehkä vain silti syystä tai toisesta voi saada (tarkoittaen tottakai häntä), kyseenalaisti hän minun edes ikinä yrittäneen...
Toinen teoriaani tukeva seikka tuli myös kyseisen illan aikana esiin. Olin mielessäni miettinyt, miten outoa on tuntea jonkinlainen connection ihmiseen, jota ei ole tavannut ikuisuuksiin kasvotusten. Suunnilleen seuraavalla minuutilla hän lateli minulle melkolailla samaa tekstiä. Joo, ei oo mitään yhteyttä meillä, ei tosiaan..
Mieleni oli alkuillasta ollut hieman maissa, mutta loppujenlopuksi nukkumaan mennessäni fiilis oli aika hyvä. Jollain kummallisella tavalla hän onnistuu valitsemaan ne oikeat sanat, saaden minut hyvälle mielelle. Joku satumainen taika vetää meitä yhteen. "Olispa kiva käpertyä nyt sun kanssa peiton alle". No kuule tietäsitpä vaan... Mutta sainpahan ihan oikeesti kutsunkin lähteä kyläilemään, vaikka hänen vierailunsa ei loppujenlopuksi tänne ole onnistunut vieläkään. Ehkäpä minä menenkin...
Huhhuh.
PS: Deekolmella oli tossa synttärit hetki sitten. Vähän teki mieli tekstata, mutta kerranki järki voitti ja jätin väliin. Eiköhän tätä päätä oo siihen betoniseinään hakattu jo ihan tarpeeks...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti