En tiedä johtuiko se joulupyhistä ja pienestä katkosta tavalliseen arkeen, mutta mieleni on ollut suhteellisen korkealla viimepäivinä. Se, minkälaista romahdusta päässäni pelkäsin Hipin lähdettyä lomallensa, on ainakin toistaiseksi pysynyt poissa.
Hänestäkin olen kuullut pariin otteeseen, menee kuulemma kivasti. Totesin, että niin kai minullakin. Tällä hetkellä ero ja välimatka hänestä tuntuu jopa aika hyvältä. Tottakai odotan sitä, kun taas tapaamme, mutta erilailla. Toisaalta, itseni tuntien fiilikset ehtivät muuttua monta kertaa jopa lähipäivien aikana...
Osasyy hyvälle tuulelleni on kieltämättä myös tulevan odotuksessa. Tammikuun loppupuolella odottava reissu pohjoisempaan piristää. Olen aina tykännyt siitä, kun on jotain odotettavaa. Pitkään aikaan ei ole oikein mitään sen suurempaa ollut tiedossa, mutta nyt taas on, ja se tuntuu hyvältä. En oikeastaan osaa edes vielä jännittää tuota tulevaa kohtaamista Pohjoisen Pojan kanssa sen suuremmin, vaikka lähempänä sekin varmaan tulee.
Kyllä siinä oma jännityksensä kuitenkin on, kun tapaa tuollaisen ihmisen monen vuoden jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti