Tavattiin tuossa yksi ilta pitkästä aikaa Hipin kanssa rennon leffaillan merkeissä. Toisaalta olo oli yhtä rento ja hänen seuransa tuttua kuin ennenkin, mutta silti jokin tuntui muuttuneen. En tiedä johtuiko se hänestä, minusta vai meistä yhdessä. Vai kuvittelinko sittenkin?
Alunperin tarkoituksenani oli mennä vain käymään illalla, mutta loppujenlopuksi jäin kuitenkin yöksi. Kenties taannoisten sanojeni takia, tai muuten vain, siltä osalta tunnuimme palanneen ajassa taaksepäin. Minä peittoni alla, hän omansa. Ei täysin eri puolilla sänkyä, mutta sopivan etäisyyden päässä. Enkä nyt sanoisi, että se huonokaan juttu oli.
No, tästä lienee hyvä jatkaa normaalia kaveriutta hänen kanssaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti