Törppö

Seuraavan tekstin voin ihan omistaa tietyntyyppisille miehille, ja etenkin yhdelle erittäin hyvälle esimerkille, joka tekstissä esiintyy.

Ehkä vittumaisin miestyyppi kaikista, on juuri sellainen itseriittoinen, ulkoisilta ominaisuuksitaan ei häävi ja ah niin mukahauska kaikki tunteva, kaikkia mielistelevä tahditon "maaimankansalainen".

Noinkin ihanasta seurasta sain nauttia kaiken muun keskellä viime viikon aikana.
Tämä nimenomainen Törppö luulee jatkuvasti olevansa ylästatuksessa keskustelukumppaniinsa nähden, eikä hänen huuliltaan vahingossakaan tule mitään kohteliaisuuksiin, saati edes neutraaliuteen viittaavaa tekstiä. Hän tietää mielestään aina, kuinka toisen ihmisen elämä menee, millainen toinen ihminen tarkalleenkin on, ja mihin hänestä ei ole. Ilman että hän oikeasti olisi koskaan kuunnellut, mitä hänelle on oikeastaan puhuttu, taikka tietämättä todellisuudessa toisesta ihmisestä yhtään mitään. Aikamoinen meedio, täytyy sanoa. Omien sanojensa mukaan hän tietää. Virheitä hän ei tee koskaan, ja hän kuvittelee myös olevansa aivan suunnattoman vetovoimainen keskinkertaisella olemuksellaan, ja vielä käsittämättömän supliikkimies, puhumattakaan jatkuvasta itsetunnonpönkityskehuskelusta, joka on kaikkea muuta kuin vilpitöntä iloa tai tavallista puhetta.

Ystäväni, jolle aiemmin olin kyseisestä Törpöstä jotakin maininnut, oli muutamassa sekunnissa tämän tavattuaan täysin kypsä lähes mottaamaan kyseistä sovinismiinkin taipuvaista herraa. Ihme kyllä, tuo henkilö on niitä harvoja minun kohdallani, joihin osaan soveltaa zeniläistä tyyneyttä. Olla välittämättä, antaa puheen soljua korvasta sisään ja toisesta ulos, ja muistaa oman arvoni. Toki minunkaan kieleni ei pysy niin tiukasti kurissa, ettenkö sopivan tilanteen satuttua kohdalle antaisi hänelle hänen omaa lääkettään, tosin tarttuen todellisiin asioihin. Niillä kun kyseisen Törpön saa taas hiljenemään jopa seuraaviksi vuosiksi.
Ilkeän tilanteesta tekee se, että satunnaisten työhön liittyvien asioiden takia tuonkin tapauksen kanssa joutuu kommunikoimaan toisinaan. No, se on niitä elämän pieniä itsehillinnänhallintapaikkoja, ja niitä hetkiä jolloin yrittää ajatella jotain ihan muuta.

Touché!