Törmäsinpä sitten illanviettoni aikana Herra B:hen, tuohon pahimpaan kohdalleni osuneeseen mulkkuun.Jossain vaiheessa iltaa tämä ihanuus tuli omistajan elkein luokseni, ja toimi aivan kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Kaikki paskanjauhannat, oharit ja muut mukavat olivat hänen mielestään haihtuneet taivaan tuuliin jossakin välissä. Minun mieleni ei sentään ole yhtä vilpillinen, saati sitten anteeksiantavainen.
En ymmärrä kuinka jollain voi olla pokkaa toimia noin kaiken kurjan jälkeen, jota on toiselle tehnyt. Harvoin koen vastaavanlaista kiukkua, kuin eilisiltana. Ilmeisesti tosiaan olen hänen silmissään uskomattoman halpa ja yhdentekevä, vaikka puheillaan muuta onkin yrittänyt väittää. Teot osoittavat silti jotain muuta..
Myös jonkun naikkosen lääpintä nenäni edessä oli aika mielenkiintoisen lapsekas esitys. Lähinnä koin sääliä häntä kohtaan, tosin huvittunutta sellaista.
Jos jotain hyvää asiasta löytyy, niin ainakin sain varmistuksen sille, ettei kannata tuhlata enää missään vaiheessa ajatustakaan hänen suuntaansa. Vaikka tiedänkin, että jos hän yrittäisi, lankeaisin todennäköisimmin helposti. Taidankin viettää loppuillan sparraten itseäni olemaan se itsenäinen vahva nainen, joka uskaltaa vetää rajan tietynlaisten tapausten kohdalle, sietämättä vuodesta toiseen samanlaista on/off -leikkiä.
Illan paras kommentti tuli kuitenkin erään huumorisävytteisen keskustelun lomassa joltakin satunnaiselta mieheltä: "Jumalauta nainen, sähän oot suora, melkeen röyhkee!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti