Juuri nyt, kun kaikki tuntuu olevan elämässäni totaalisen sekaisin etenkin rakkauselämän suhteen, sain täysin odottamattomissa olevan yhteydenoton eräältä mieheltä.
Kyseinen tapaus on siis hyvänpäiväntuttu, jonka kanssa mitään varsinaista sutinaa ei ole koskaan tapahtunut. Hän on muutama vuosi sitten halunnut vaihtaa puhelinnumeroita tutustumisen yhteydessä, ja lähettelikin toisinaan muutamia vihjailevia, mutta silti kovin harmittomia viestejä.
Pariin vuoteen emme edes nähneet, kunnes viime syksynä hän oli viettämässä uuden tyttöystävänsä kanssa vapaa-aikaansa työpaikallaan, ja käyttäytyi siellä minua kohtaan kuin mikäkin idiootti. Kauheaa esittämistä ja pöyhkeilyä kuin milläkin kukkopojalla, ja vielä täysin ilman syytä. Minulla ja hänellä kun ei tietääkseni ollut mitään meneillään, ja siksi itse olinkin tavallisesti tervehtinyt häntä. Tuon viimeisimmän kohtaamisen jälkeen en tosiaan ollut kuullut hänestä mitään, saati muistanut enää koko ihmistä, kunnes...
Toissapäivänä puhelimeeni oli ilmestynyt viesti, aivan kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Pusujen ja halien virtuaalinen lähettely sen kuin jatkui, ja lopulta hän jopa soitti. Puhelimessa tosin hän kehtasi väittää, ettei ole nähnytkään minua ainakaan kolmeen vuoteen. Ilmeisesti miesten yleinen tapa on aina väittää, ettei tiedä mistään tapahtuneista yhtikäs mitään, eikä ainakaan itse ole koskaan ollut osallisena mihinkään. Miksi ihmeessä silti nuo kaikki satuilijat osuvat aina minun kohdalleni? Vaikka niitä pakoilisinkin.
Kuitenkin eilen peräti vilkutin hänelle kaukaa, ja sanoin harkitsevani myöntymistä hänen kahvittelutoiveeseensa. Mutta kuten arvata saattaa, ei tuostakaan miehestä tule kuulumaan enää yhtikäs mitään. Niinhän nämä tilanteet aina menevät, miksi siis kaava vieläkään muuttuisi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti