Syksyn hiipiessä hiljalleen lähemmäs elokuisten pimeiden öiden, sateen ja tähtitaivaan myötä olen löytänyt intohimoni kirjoihin. Romantiikka kaikissa kirjoissa on niin yksinkertaista, vanhanaikaista myös nykyajassa, ja rakkaudesta puhutaan jo siinä vaiheessa, jonka minä käsittäisin ehkä ihastumiseksi. Kaikki vaikuttaa niin kaukaiselta ja utopistiselta yksinkertaisuudessaan. Onko rakkaus sitten todella niin vaikeaa, kuin siitä teemme? Jos on, saatan todeta inhoavani nykyaikaa syvästi.
Ihailen suunnattomasti kirjojen yksinkertaisuutta kaikesta huolimatta, sillä tuntuu ihanan romanttiselta ja huolettomalta ajatella, että jonkun kiinnostus riittää muodostamaan rakkautta. Rakastavaiset lupautuvat toisilleen puolesta sanasta, tuntevat olevansa elossa yhdestä katseesta, ja tulevaisuuskin vaikuttaa aina kaavamaisen vakaalta. Kääntöpuolena tosielämässä olisivat takuulla ne järjen jätit, jotka luulevat totaalisen liikoja mistä tahansa, eivätkä ymmärrä mitä lähes maaginen "EI" - sana tarkoittaakaan. Ehkä siis monimutkaisuus voi olla myös hyvästä..?
Olisipa omakin rakkauselämäni tasan yhtä helppoa. Ilman että tarvitsee todeta useasti toivovansa liikoja ihan omassa pienessä mielessään, puhumattakaan kaikista nykyajan julmista tunteiden peleistä ja leikeistä kiusauksineen. Tuntuu, että rakkaudesta on tullut kevyt ja arvoton asia, kuten myös kaikista teoista ja sanoista siihen liittyen. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, en henkilökohtaisesti erityisemmin viehäty yhden illan suhteista, tunneleikeistä tai muistakaan satunnaisista hyvänolonhankinnoista jättimäisine morkkiksineen. Ehkä siksi kirjojen (ja elokuvien) maailman rakkaudentunnustukset tuntuvat jokseenkin hölynpölyltä, kun en koskaan haluaisi kuulla kenenkään sanovan kolmea petollista sanaa minulle tuntematta minua tarpeeksi tarkasti. Toisaalta taas pienten asioiden merkityksellisyys kiehtoo, sillä salaa sisimmässäni taidan haaveilla edelleen elokuvamaisesta rakkaustarinasta, jollaisen kylläkin olen jo kerran kokenut. Loppuosa siitä ei mennyt niin kuin elokuvissa, ainakaan toistaiseksi... ehkä vanhoilla päivillä sitten yltiösiirappisesti päädyn vielä Ensirakkauden kanssa tuplakiikkustuoliin keinumaan.
Voi kunpa sanat ja teot merkitsisivät toisinaan enemmän.. kuten asiat muutenkin.
Rakkaudella,
Kaikesta huolimatta jokseenkin kevytkenkäinen, vähintäänkin Lasikenkäinen nainen, S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti