Edeltävässä tekstissä kerroin kesälomamiehen jäävän selkeästi friend zonelle, ja mainitsin samaan syssyyn myös leikilläni hänen varustuksestaan. Toisinaan toivon, että osaisin pitää suuni kiinni. Myös kirjoittamisen osalta. Muutaman hikisen uimareissun jälkeen en ole tuosta kaverialueesta enää lähellekään niin varma, vaikka edelleenkään mitään fyysistä ei olekaan tapahtunut. Jostain kumman syystä vain keskustelu eksyi hiukan alemmalle tasolle, ja jos puheisiin on uskomista, ei se varustelu ole tuon kesämiehen suhteen ongelma. Vaikka kuinka viileä olenkin ollut, enkä muuten viehättynyt edes todellisesta seksiajatuksesta niin paljoa, huomasin maininnan kookkaasta varustelusta houkuttavan minua melkoisesti..
Olisihan siitä kiva ottaa selvää, mutta suunnattoman katumustunteenpelon vuoksi en siihen suuntaan ole edelleenkään elettäkään tehnyt. En tiedä, voisiko seksi jonkun uuden kanssa parantaa kiinnostustilannettani mihinkään suuntaan, etenkin kun hänen käytöksensä muuten ei houkuttele erityisemmin luokseen. Kaikesta huolimatta olettaisin kiinnostuneen ihmisen toimivan hiukan suorasukaisemmin (tai ylipäänsä toimivan) koskettaen. Mutta ei. Ei yhtikäs mitään.
Kierointa tässä kaikessa on se, että tietäisin Draamakuninkaan osaavan asiansa milloin tahansa, ja vielä niin etten ehtisi edes ajatella mitään ylimääräistä. Sen verran vanhanajan naisia olen kuitenkin, että kaipaan tulevani ennemmin alkuvaiheessa otetuksi, kuin ottavaksi osapuoleksi.
Taitaa olla, että friend zone on ja pysyy. Etenkin kun muutamat asiat keskustelun lomassa viittasivat ongelmatapaukseen nyyhkyrakastumisten ja riippakiviyden suhteen. Siihen ajatusmaailmaan tuskin tunnemerkityksettömät panot mahtuvat, ja oudointa kyllä, tuon ihmisen suhteen en muuta kaipaisi.
En todellakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti