Kahtena viime päivänä olen ehtinyt tehdä asioita, joita en koskaan uskonut edes tekeväni. Söpöjä, kaikin puolin viattomia asioita. Ei mitään seksuaalista, ei mitään päällekäyvää tai muutenkaan fyysistä. En tiedä vielä, onko se hyvä vai huono asia. Minun tilannettani ajatellen varmaankin erityisen hyvä. Toisaalta taas kaipaan suunnattomasti sitä, että joku herättäisi seksuaalisen minäni ja rytinällä.
Olen viestitellyt loputtoman paljon normaalia smalltalkia vailla huolen häivää, istunut kylän korkeimmalla kohdalla katselemassa punaisena hohtavaa kuunsirppiä, nähnyt todella suuren tähdenlennon, sekä havahtunut kesken auringonoton siihen kun joku keksii kutittaa sinua heinällä vatsan kohdalta. Ainoa muu koskettaminen on ollut pelkkä kiitoshalaus kivasta päivästä, eikä mitään muuta. Vaikka kyseessä onkin äärimmäisen silmäämiellyttävä kiltti herrasmies, on hän ehkä kaikesta huolimatta liian kiltti. Suunnatonta kihelmöintiä hän ei minussa aikaiseksi saa, joten tuomio näin alustavasti taitaa kuitenkin olla se kuuluisa friend zone.
On hämmentävää, kuinka uuteen ihmiseen kuitenkin "siinä mielessä" tutustuessa kiinnittää huomiota joihinkin häiritseviin asioihin, kuten pieniin mahdollisuuksiin epärehellisyydestä. Vaikka se todennäköisimmin liittyykin pelkästään yritykseen olla mahdollisimman miellyttävä, ja onkin todella mitätöntä epärehellisyyttä. Aiemmista kokemuksista kärsineenä olen vain järkyttävän herkkä kaikelle tuollaiselle. Ymmärrän myös sen, ettei sillä oikeastaan juuri tässä hetkessä ole minkäänlaista merkitystä, sillä on ollut onni viettää mukavia jutteluhetkiä kaiken muun eriskummallisuuden joukossa.
En taitaisi silti laittaa kuumaa heinälatoromantiikkaa pahakseni. (paitsi jos varustus ei olisikaan miellyttävä...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti