Ystäväni valmistujaisjuhliin oli yllättäen päätynyt pelkkiä pariskuntia. Sekä minä ja eräs yksinäinen mieshenkilö. Kuten arvata saattaa, jossain vaiheessa iltaa alkoivat ystäväni lievässä humalatilassaan parittamaan minua kaikin mahdollisin keinoin tuolle yksinäiselle mieshenkilölle. Ei siinä mitään, mukava ihminen, mutta silti tyrkytys alkoi ahdistaa. Mielelläni juttelin, ja vietin aikaa juhlissa myös tuon tapauksen kanssa, sentään muistaen itse sen, että alunperin juhliin oli kutsuttu mukanani myös A.
Yöllä kotiinlähtiessäni lähtöäni yritettiin kaikin keinoin estää, koska kuulemma minun olisi pitänyt jäädä nukkumaan yksinäisen mieshenkilön kainaloon.
Vaikka tarkoitus ystäviltäni varmasti olikin "hyvä", tuntui se silti kohtalaisen kurjalta. Kuten aina, kun joku toinen päättää puolestasi kenen kanssa pitäisikään olla, ja kuka on sopiva läheiseksi seuraksi. Onneksi itselläni sentään järki pysyi päässä, joka johtui pitkälti siitäkin, etten osaa kuvitellakkaan ketään "vierasta" fyysisesti lähelleni. Edeltävistä sutinoista on niin luvattoman pitkä aika, etten edes tiedä kuinka enää käyttäytyä sellaisessa tilanteessa, jossa vaikka suutelu olisi ajankohtaista. Varmaankin juoksisin karkuun.
Niin tein nytkin. Nimittäin tulin tyytyväisenä kotiin lämpimässä kesäyössä, ja ihan yksin.
Huono paritettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti