Eilen törmäsin NK:hon yli vuoden tauon jälkeen. Aiemmin hänen suustaan on kuulunut yllättävällä hetkellä esimerkiksi lausahdus "rakastan sua". Ihana, turvallinen ja "vaaraton" mies, lähinnä sen suhteen, ettei tietyistä syistä tilanteet koskaan etene muutamaa hassua suudelmaa pidemmälle.
(Ja se ensimmäinen suudelmahan meni niin, että kesken jonkun yhdentekevän keskustelun vuosia sitten NK pyysi minua tulemaan lähemmäs, sillä hän nojasi kaiteeseen, ja minä olin alapuolella. Hän kuulemma halusi kokeilla yhtä "juttua". Minun astuessani hänen eteensä, kysymys oli "Saanko mä suudella sua?". Saihan hän. Useammankin kerran.)
Silmiään hän ei minusta irti saanut, ja vihdoin kosketusetäisyydellä ollessamme, hänen pidellessä käsiäni käsissään tiukasti, oli keskustelu kutakuinkin tällaista:
NK: "Missä sä oot ollut? Musta tuntuu etten oo nähny sua ainakaan kymmeneen vuoteen.."
NK: "Et kai sä vaan oo menny naimisiin? Saanu lapsia?"
Minä: "No en ainakaan tietääkseni..vaan eipä suakaan oo näkyny, ilmeisesti sun lomailun takia..?"
NK: "No hyvä. Oisit tullu moikkaan mua. Oisit tehny musta onnellisen."Jos tilanteessa jotain kummaa on, niin harvemmin katselen keskustelukumppaniani niin tiiviisti silmiin.
Ihana mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti