Pienet turmiolliset nautinnon hetket ovat kuin huumeriippuvaiselle heroiinia; niihin heittäytyy ja lopulta käteen jää ihmetys, kuinka asiat kääntyivätkään siihen suuntaan?
Tullessani tässä taannoin linja-autolla takaisin kotia koti, sain kyseisen kulkuneuvon kuski jakamattoman huomion. Nousin pysäkiltä kyytiin ja kyseinen kuski heitti minulle vitsillä "Aikuisten vai lasten lippu?", johon tokaisin haluavani aikuisten lipun kiitos vain. "Muodon vuoksi täytyi kysyä" kuului saamani vastaus ja hymähdin tälle.
Päästyäni paikalleni huomasin kuitenkin kuskin peilistä silmäparin tuijottavan suuntaani. Hän oli mukavan näköinen, omasi kivan hymyn ja katseen, joka ei jättänyt arvailun varaa.Tuijotin häpeilemättömästi takaisin. Silmäysten ja hymyjen vaihto kävi kuumana koko matkan ajan ja tunsin vatsanpohjassani pientä kihelmöintiä; pieniä kuplia, jotka leijuivat ja poksahtelivat. Heittäydyin ensimmäistä kertaa elämässäni noin häpeilemättömästi mukaan tuohon kahden aikuisen leikkiin, mutta oman päätöspysäkkini lähestyessä tiesin että kohta tämä kohtaaminen tulee tiensä päähän.
Nousin ulos ja lähdin kulkemaan linja-auton myötäisesti. Kun olin kyseisen auton etuoven kohdalla, se aukesi yllättäen ja kuski viittoili minulle pienellä paperilapulla, joka luultavasti sisälsi hänen puhelinnumeronsa. Menin samassa sekunnissa kuumasta jäätävään ja päädyin vain hymyilemään ja vilkuttamaan takaisin kun jatkoin matkaani.
Jälkeenpäin tunsin pientä katumusta kun en ottanut vastaan tuota mysteeristä paperilappua sekä koin olleeni turhan kylmä kuskia kohtaan; numeron ottaminen ei olisi haitannut, vaikka en siihen koskaan olisi soittanut.
En silti voi jäädä murehtimaan tuiki tuntematonta kohtaamista vaan mielummin iloitsen siitä, että pieni säpinä suhteen ulkopuolella piristää ja virkistää sopivassa määrin omaa suhdetta. Ajatelkoot kuka siitä mitä haluaa.
Don't hate the player, hate the game
Numerous sources
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti