Vanha ystäväni, jojo-efekti on taas täällä. Yhtenä päivänä olen hyvällä tuulella, tyytyväinen elämääni tässä ja nyt. Seuraavana kaikki menee pieleen ja nekin asiat, joiden luulin olevan pysyvästi melko hyvin, ovat pielessä. Näinä päivinä kaipaa kuuntelevaa korvaparia.
Herra Kultalusikka on osoittautunut aika kultaiseksi. En ole edelleenkään nähnyt häntä pitkään aikaan, mutta muutaman kerran olemme olleet tekemisissä puhelimitse. Jostain syystä yhteydenotto on osunut kohdalle silloin, kun olen surullinen. Ei hän varsinaisesti ole onnistunut minua sen kummemmin piristämään, ei niinkuin Hippi, mutta kuuntelijaksi hänestä on ollut. Kai sekin jollain tapaa oloa aina helpottaa, että saa puhua, vaikkei ratkaisua mihinkään löytyisikään.
Hassua kyllä, pari viikkoa sitten hän totesi, että harrastaisi edelleen seksiä kanssani mielellään. Se ei ollut ehdotus, vain toteamus. Saman puhelun aikana hän oli myös sanonut, että vaikka hän ei yleensä pidä yhteyttä keihinkään muihin naispuolisiin, jos on parisuhteessa yhden kanssa (selittänee hiljaiseloa kesältä...), mutta minun kanssaan hän saattaisi jopa olla jossain tekemisissä sittenkin. Vielä puhelun loppupuolella hän totesi, että olipa kiva jutella kanssani pitkästä aikaa, se tuntui myös vilpittömästi sanotulta. Hän tuntui tarkoittavan sitä oikeasti.
Hämmentäviä kommentteja, joista päätellen olen ehkä saavuttanut jonkinlaisen pysyvän paikan hänen elämässään, kuten hänkin omassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti